Kotipikaruokaa

Yhden ihmisen ruuaksi perunoiden normaali keittäminen ei ole oikein järkevää, koska se on niin hidasta ja toisaalta isomman  määrän säilöntä on ongelmallista. Samaa voi sanoa kahdenkin ihmisen taloudessa, mutta ei enää kolmen tai useamman.

Minun nuoruudessani perunoita ei osattu viljellä, säilyttää eikä keittää. Uudet perunat olivat tietysti hyviä, mutta jo syksyllä ne alkoivat mätänemään, kasvattamaan mustaa onttoa sisustaa sekä useiden millien paksuista mustaa kuorta. Kouluissa tarjottiin kuorittuja kumiperunoita. Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin opin, miten niitä valmistetaan. Kuoritaan illalla, veteen likoamaan yöksi ja sitten keitetään. Tulos on noin viisi milliä paksu sitkeähkö ja epämiellyttävä pintakerros. Ei niitä kumipalloinakaan oikein voinut käyttää, joten jäteastia oli sopivin loppusijoituspaikka. Syksyisin tai viimeistään alkutalvesta piti siis siirtyä pastaan tai riisiin.

Nykyisin perunat ovat ympäri vuoden kuin uudet perunat. Kuori on kokoon nähden niin ohut, että sitä olisi tyhmää kuoria pois. Varsinkin kun siihen hieman kitkerään makuun tottuu, maistuvat uudet perunat liian miedoilta. Siirrynkin nykyään ostamaan uusia perunoita vasta kun niitä saa pestyinä ja pussitettuina.

Ostin noin 20 vuotta sitten ensimmäisen mikroaaltouunini. Se toimii ihan hyvin vieläkin. Tehoa on 800 W ja taitaa olla edelleenkin vaikka jotkut ovat väittäneet, että teho laskee varsinkin, jos kuumentaa ruokaa metallifolioastioissa. Sellainen erikoisuus siinä on, että eräs painonappi on nimetty "Baked potato". Se on käytännössä täysteho ja 7 minuuttia. Huomasin pian, että se on minun annoksilleni liikaa.

Yllä kuvateksteissä on lähes koko "resepti". Noin 200 g perunaa kypsyy neljässä minuutissa mikrokuvun alla. Sen jälkeen kaadetaan tiivistynyt vesi lautaselta pois, pilkotaan perunat ja jääkaappikylmää kastiketta päälle, jonka jälkeen takaisin mikroon vielä minuutiksi. Kastike ehtii hieman jäähdyttää perunoita ja minuutin lisälämmitys on aika sopiva, jotta kastike on jossain lämpimän ja kuuman välillä.

Minä olen "hörykeittänyt" perunoita jo niin kauan, että osaan aika hyvin silmämääräisesti arvioida, miten pitkä aika on sopiva. Sisus saisi olla pilkottaessa hieman kova, se kypsyy vielä omia aikojaan ja lisälämmityksessä. Jos pinta tulee ryppyiseksi, on aika ollut selvästi liian pitkä. Lautasten suhteen minulla on tainnut olla onnea, koska mikrokupu on niiden päällä melko tiivis. Joskus kupua on hieman vaikeakin saada pois lautasen päältä. Perunoiden yhteispaino ei taida olla täysin määräävä, usea pieni taitaa kypsyä nopeammin. Kun lisäksi mikrojen teho vaihtelee, voin antaa vain suuntaviivoja.

Kannattaa aloittaa liian pitkällä ajalla. 3 min, kuvun avaus, kypsyyden tarkistus ja 1 min lisää ei ole sama kuin 4 min, lisäaikaa tarvittaisiin ehkä 2 min. Liian pitkästä ajasta on siis helpompi haarukoida sopivaan.

Tämän kirjoituksen piti olla kotipikaruoka-trilogian viimeinen, mutta kesällä ei kehdannut uusien perunoiden takia ja sitten innostuin valkosipuliperunoista. Ensimmäinen osa oli Maustettu jauhelihakastike, jota tässäkin jutussa käytettiin, toinen Kevätsalaatti, joka valitettavasti on päässyt loppumaan eikä kaali talvella oikein hyvää salaatissa ole. Valkosipuliperunat Raimon tapaan sopii hyvin trilogian vaihtoehtoiseksi lopuksi.

Pikaruokaa? Tämäkin annos 5 minuuttia uunissa ja aputoimintojen kera ehkä 6 minuuttia. Toki esivalmistelut ovat pitkiä, mutta kastiketta tein viimeeksi noin 9 litraa kerralla, joka riittää noin 36:een kerta-annokseen.

Edit 23.2.2017: Lisätty kuvia.

Koko Raimon reseptivihko.