Videoista taas

Koska olen miettinyt metsässä kuvattujen videoiden jälkiäänittämistä mikrofoniongelmien takia, katsoin TED-puheen Everything you hear on film is a lie. Sisältö oli minulle suurelta osin tuttua, olin jo 80-luvulla hifi-hullu. Kuitenkin yksi kohta herätti ajatuksia:

”12:52

So now we've spoken about on-screen sounds. But occasionally, the source of a sound cannot be seen. That's what we call offscreen sounds, or "acousmatic." Acousmatic sounds — well, the term "acousmatic" comes from Pythagoras in ancient Greece, who used to teach behind a veil or curtain for years, not revealing himself to his disciples. I think the mathematician and philosopher thought that, in that way, his students might focus more on the voice, and his words and its meaning, rather than the visual of him speaking. So sort of like the Wizard of Oz, or "1984's" Big Brother, separating the voice from its source, separating cause and effect sort of creates a sense of ubiquity or panopticism, and therefore, authority.

13:54

There's a strong tradition of acousmatic sound. Nuns in monasteries in Rome and Venice used to sing in rooms up in galleries close to the ceiling, creating the illusion that we're listening to angels up in the sky. Richard Wagner famously created the hidden orchestra that was placed in a pit between the stage and the audience. And one of my heroes, Aphex Twin, famously hid in dark corners of clubs.”

Sananen kuitenkin vielä tehosteista. Niiden ammattitaidoton käyttö on tehnyt joistakin elokuvista niin huonoja, että niitä pidetään jopa hyvinä. Kuuluisin on tietysti Ed Woodin plan 9 from outer space (trailer):

Minun suosikkini on kuitenkin Eino Ruutsalon elokuva Hetkiä Yössä (1961):

Huomatkaa valaistus, äänitehosteiden äänentason vaihtelu ja kökkö dialogi. Tuo olisi pitänyt kuvata amerikkalaisena yönä eli päivällä. Tuo ei ole hauskimpia kohtia, mutta varsinkin ensimmäisellä kerralla se jäi mieleen suomalaisen huumorielokuvan ehdottomana helmenä.

Jos kuvatehosteet kiinnostavat, The art of creating awe on aika hyvä TED-puhe.

Keväällä luin, että tekoäly osaa jo tehdä parempia äänitehosteita kuin äänitysstudiot. Kesällä 2016 sille oli vasta kerätty riittävästi big dataa oppimismateriaaliksi, kun alla oleva julkaistiin.

Aika jänniä juttuja tuolla MITCSAIL:ssa.

Tuo MIT:n Computer Science AI Labin kanava vaikutti sen verran kiinnostavalta, että tilasin sen ja esim. MITK12Videos näyttää sisältävän varsin laadukasta tavaraa. Keväällä huomasin, että Googlen puheentunnistus on jo ihan toimiva ja minulle riittää englanninkielinen tekstitys, kun olen lukenut englanninkielisiä kirjoja ja lehtiä jo 38 vuotta. Konekäännös suomeksi ei oikein vielä toimi, mutta ruotsiksi varsin hyvin.

ILLEMMALLA

Lähdin etsimään vähän yksinkertaisempia kuvaus tai esitysohjeita ja mieleen tuli TED tai mieluumminkin TEDx. Alla pari parasta soittolistalta How to TEDx.

Storyboard selitettynä tosi lyhyesti.

Tuossa sitten huomaa selvemmin, että vaikka piirtäminen voisi sopia hyvinkin nuorille, se vaatii kuvan nopeutuksen ja jälkiäänityksen. Mielenkiintoinen tehostetapa.

Sitten minua kiinnosti kuinka nuoria esiintyjiä TEDxissä on ja etsin TEDxYouth-kanavalta ja pian löytyi.

Olisikovat 16-vuotiaita. Parina ison yleisön edessä on aika hyvä idea. Samalta kanavalta löytyi varsin hyvä:

Olen jo aikaisemmin miettinyt Kai Hakkaraisen tarinaa ja omaani. Hän oli varmaankin ammattikoulussa luokkansa paras ja niin olin minäkin. Nyt kasvatustieteen professori Turussa. Ehkä se meni niin, että itseluottamuksen myötä omaksui itselle sopivat opiskelutavat ja alkoi kehittää niitä. Minä en sen jälkeen ole tehnyt muistiinpanoja kuin vasta jälkikäteen, kun joku asia on tutkittu ja asiat ovat hyvin muistissa.