Dekadenssin loisto
Ei se alkanut tästä, mutta leikitään niin. Karmean kankkusen kuvaus retrona.
No sitten siirrytään 80- tai 1700-luvulle.
Ja paljastetaan, että J. S. Bach oli Se Säveltäjä.
Lisäys illemmalla:
Tuon ensimmäisen version valinta oli tosi vaikeaa. Toinen, vähän alkuperäisempi, Procol Harum – A Whiter Shade of Pale, live in Denmark 2006, on pakko lisätä.
Tämä kirjoitus on rekonstruktio Uuden Suomen tuhoamasta versiosta.
Gugin ääni on totta vieköön rock! Vanhaan hyvään aikaan laulutekstejä käännettiin suomeksi, mutta nykyisin ei edes elokuvien otsikoita suomenneta. Tää on tätä.
Lavan poikki soittaen hiipivässä Jethro Tullin huilusolistissa on aineksia vaikka pillipiipariksi, eikä tämä ole pilkantekoa, vaan viittaus saksalaiseen satuun ja sen taianomaiseen muusikkoon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamelnin_pillipiipari
Ilmoita asiaton viesti
Runouden kääntäminen on tunnetusti lähes mahdotonta. Ja vanhan runouden erityisesti, kun sitä ei välttämättä edes äidinkielenään puhuvat ymmärrä. Tuo Fredmanin epistolan 81. laulukin on aika hepreaa.
Ilmoita asiaton viesti
Avataan noiden kappaleiden sisältöä hieman. A Whiter Shade of Palen sanoitus kuvaa juhlia, joissa on jo käytetty pidempään kaikenlaisia aineita (kokaiini taisi olla tuohon aikaan suosittu ja muistelisin Gary Brookerin maininneen sen monta vuotta sitten nähneessäni TV-jutussa, mutta alhoholiakin varmaan oli saatavilla sekä tietysti kannabista) sekä seksi ollut varsin vapaata.
Sanoituksen kielikuvien epäselvyyttä Keith Reid selittää:
”I wanted to paint an image of a scene. I wasn’t trying to be mysterious with those images, I was trying to be evocative. I suppose it seems like a decadent scene I’m describing. But I was too young to have experienced any decadence, then. I might have been smoking when I conceived it, but not when I wrote. It was influenced by books, not drugs.”
Sävellys on merkitty yhtyeen omaksi, mutta Hammond-urut soittavat varsin selvästi Bachia. Vaikutteita on muualtakin, laulun osalta Percy Sledge mainitaan wikipediassa, mutta tyylilaji on barokki pop viitaten taas Bachiin.
Carl Michael Belmanin dekadenssia kuvaa parhaiten ruotsinkielinen wikipedia:
”så att vad som till en början verkade som pastoral kunde övergå i supfest och samlag.”, mutta englanniksikin aika hyvin ”but his gift, using elegantly rococo classical references in comic contrast to sordid drinking and prostitution—at once regretted and celebrated in song—is unique”
Fredmanin epistolassa on 82 laulua ja siksi Thåström esittää laulun 81 jo hautausmaalla.
Bellmanin ajan ruotsista antaa jonkinlaisen kuvan vuonna 1845 julkaistut suomennokset. Varsin omituista kieltä, vaikka ovat noin 80 vuotta uudempia kuin alkuperäiset.
Bellman on vähän vastaava järkäle kuin Shakespeare. 1927 julkaistu kommentoitu versio Fredmanin epistolasta on 692-sivuinen.
Bourrée on mukana tuomassa tasapainoa, kaksi Bachia, kaksi dekadenttia.
Lisäys: Kun nyt muisti palailee, niin Brooker sanoi muistaakseni TV-ohjelmassa, että saapuessaan juhliin, hän (tai Reid) oli sanonut, että ei nauti aamiaiseksi/lounaaksi kokaiinia.
Ilmoita asiaton viesti
Näkyy Loirikin tehneen levyllisen Bellmania, Ennen viimeistä maljaa (1980). Siitä löytyy vain vinyyliversio, joten äänenlaatu on mitä on, mutta suomennokset ovat uusia.
Lisäys: Yksi epistola löytyy myöhemmin julkaistulta levyltä ja äänenlaatu on hyvä: Fredmanin Epistola No.30.
Ilmoita asiaton viesti
En oikein muistanut, miten hyvä laulaja Joakim Thåström on. Eikä ole tullut seurattua niin tarkkaan lahden takaista musiikkielämää, joten Ebba Grönin ja Imperietin jälkeen hän vähän katosi.
2010 kuvatun konserttipätkän kuvaukseen lataaja laittoi:
”Pastorn, Poeten, Nordens enda riktiga rockikon, Vår tids Dan Andersson. Det är bara så mycket världsklass som det överhuvudtaget kan bli…”
Yltä wikipedian kautta löytyy yhtyeet jne. Paljon uutta kuunneltavaa.
Ilmoita asiaton viesti