Ruusuinen ristiinnaulitseminen
Henry Miller oli kirjoittajana ihan paskiainen. Hän keräsi kaikkia outoja sanoja ja sitten myös käytti niitä kirjoissaan. Toisaalta hän myös kirjoitti asioista, joista ei ollut sallittua kirjoittaa niinä aikoina, kuten seksistä. Siinä mielessä ihailen häntä, kaikesta voi ja pitää voida kirjoittaa.
Areenassa on lyhennetty versio Gero von Boehmin dokumentista Henry Miller – mielihalujen mestari. Se on ilmeisesti englanninkielinen rajummin leikattu versio. Sen pituus on 52 minuuttia ja se on katsottavissa Areenassa vielä yli kaksi kuukautta. Alla on upotettuna pisin (1:27:51) saksalaisversio. Jos saksaa ei niin hyvin osaa, ovat muille pääkielille luotavat automaattitekstitykset ihan hyviä.
Jos upotus ei enää toimi, etsi vaikka Youtubessa ”Henry Miller – Prophet of Desire”.
Ruusuista ristiinnaulitsemista tekisi mieli verrata George Orwellin kirjaan Down and Out in Paris and London. Yhteistä niille on Pariisi ja 1920 ja -30-lukujen vaihde eli suuren laman aika ja se toinen kaupunki on Millerillä New York ja Orwellilla Lontoo.
Kun Orwellin Pariisi oli kaiken valveillaoloajan paskaisessa hienostoravintolan keittiössä tiskaamista rottia potkien, antaa Philip Kaufmanin elokuva Henry ja June Millerin Pariisin ajasta hieman toisen kuvan. Toki Anaïs Ninin mies Hugo ansaitsi varsin hyvin, mutta hän oli vasta kolmas osapuoli.
Areenan version tekstityksestä lohdun ja viisauden sanoja alkaen kohdasta 00:46:56 (suomennus Susanna Voutilainen):
”Todellinen kuolema on se, että on kuollut eläessään. Miller koki suurta kärsimystä ja köyhyyttä. Hän eli Pariisissa rahattomana ja kerjäsi kadulla leipäpalaa. Hän kävi aivan pohjalla ja sitten hän näki valon. Hän antoi itsensä vajota aivan pohjalle. Miller neuvoi minulle, että jos on masentunut, pitää olla mahdollisimman masentunut, mutta sieltä nousee taas.
Henry sanoi myös, että joskus pelkkä oleminen riittää. Saa olla tekemättä mitään. Yhteiskunta painostaa meitä tienaamaan ja ansaitsemaan. Se on puppua. Henry sanoi, että joskus pelkkä olemassaolo riittää. Jos pääsee tämän hiton sotkun läpi, voi kiittää kaikkia jumalia, sekä korkeinta olentoa ja kaikkeuden äitiä Maha Kalia.
Miksi olemme täällä, ellemme nauttimassa ikuisesta elämästä? Ratkomassa ongelmia kykymme mukaan,
tuomassa elämää, rauhaa ja iloa kanssaihmisille ja jättämässä rakkaan särkyneen pallomme vähän parempaan kuntoon kuin syntyessämme.”
Sattuipa, että mainitsit kaksi aikanaan itselleni merkittävää kirjailijaa ja kirjaa. Orwellin ”Down and out in Paris and London” oli tooosi ”pop” ja in.Tuolla hylyssä se on.
Itse en millään tohtisi kutsua ”suurta kirjailijaa”, Henry Milleriä, ”paskiaiseksi” – etenkin, kun mies kirjoitti kiinnostavista aiheista ((( Eikös Anais Nin ollut aikansa naispuolinen Miller ja H.M:n ystävä, joka kirjoitti suorasukaisesti erotiiksta.)
Kiinnostava tieto tuo, että hän (Henry) suorastaa ”keräsi outoja sanoja ja käytti niitä sitten kirjoissaan”. Myönnettävä, että Miller (mm. Sexus, Plexus ja Nexus) kerää nyt pölyä hyllyssäni – aikansa kutakin, sano….
Sitä harmittelen, että laatikossa olisi VHS-kasetille tallentamani kiva dokkari Milleristä, Olikohan nimeltää ”Kylpyhuone haastattelu”? Siinä Miller -jo hyvinkin ikämiehenä- kertoi leppoisasti tarinoita ja taustoja suuressa kylpyhuoneessaan olleista kuvista ( niitä oli paljon, kuin galleriassa) ja siinä ohessa viritteli viriilin miehen mainettaan. Dokkari päättyi pätkään: ikään kuin spontaanisti ja vahingossa nuori nainen meni suihkuun taustalla. Kamera kääntyi ja näytti alastoman naisen huuruisen lasin takana. Miller myhäili, että tällaista meillä täällä on….
Harmi kun ei ole enää VHS-soitinta – siellä olisi mukavia dokumentteja. Pitäneen digitoida.
Ohi aiheen: Monissa maissa, mm. Välimeren-, asunnoissa on usein suuret kylpyhuoneet ja niissä on kuvia esillä. Suomessa tuo tuntuu hiukan oudolta. Onhan meidän kylppäritkin vain piipahtamista ei viihtymistä varten. Kalliita neliöitä ei tuhlata turhalle viihtymiselle.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt muista missä kirjassaan H.M. kertoi tavastaan pitää muistivihkoja, joihin keräsi kaikki vastaantulleet oudot sanat. Aika paljonhan hänen alkuaikojen kirjoistaan on tuskailua, miten tulla kirjailijaksi. Minulle kirjoittajana se on ollut varoittava esimerkki. Pitää kirjoittaa niin, että mahdollisimman moni ymmärtää mahdollisimman paljon. En minä ihan kehtaa itseäni journalistiksi kutsua, mutta kyllä niitä avustajana kirjoittamiani lehtijuttuja kai sadoissa pitäisi laskea. Täällä Vapaavuorossa tämä kirjoitus on 172. julkinen. Yksi on sensuroitu ja jokunen on jäänyt luonnoksiksi.
Asiassa on selvästi kaksi koulukuntaa. Journalistinen on hyvin konservatiivinen ja sitten kokeileva tai taiteellinen. Minä nykyään olen hyvin pitkälle jo kolmatta, käytän linkkejä, kuvia ja videota, jotka ei paperille tartu, mutta tekstin osalta olen konservatiivi.
Tietysti Miller oli suuri kirjailija enkä kadu hänen kirjojensa lukemista. Seksuksen luin noin 13-vuotiaana, mutta lähes koko muun tuotannon alkukielellä noin kaksikymppisenä. Anaïs (huomaa umlaut) löytyi hänen kauttaan.
Kun tein tuon haun Youtubessa, siellä oli useita muitakin dokkareita, haastatteluita jne. Milleristä. Ehkä tuo harmittelemasikin on joukossa? Linkaamassani ja upottamassani lienee pätkiä siitä ja se nuori nainen on Millerin japanilaissyntyinen vaimo.
Ilmoita asiaton viesti