Karvinen
Tästä artikkelista ei jäänyt mitään jäljelle Uuden Suomen blogialustan uudistuksessa. Koko tarina oli kuvakarusellin kuvateksteissä, joita ei enää ole eikä missään ole tietoa, mitä kuvia siinä oli.
Kaupallinen yhteistyö
Nuori, ota mallia seitsenkymppisten raha-asioista
Minä nyt noita Mirrin seikkailuja; pienehkö uros mutta sitäkin suurempi ego, on pääsääntöisesti pitänyt muut urokset poissa reviiriltään.
Käy syömässä päivittäin, joskus neljäkin kertaa.
Kutsuuni reagoi, tulee syömään mutta varsin valikoiva on herkuistaan.
Koskahan opinkaan ymmärtämään kissojen aatemaailmaa?
Ilmoita asiaton viesti
Karvisen elämässä oli suuri käänne hieman vajaa vuosi sitten. Minä muutin ja otin Karvisen mukaan. Voi kuulostaa ihan tavalliselta, mutta hain muuttokuormasta jääneen tai jättäytyneen noin viisivuotiaan Karvisen ystävälliseltä naapurin mummolta, jonka oma kissa pelkäsi isompaa Karvista. Mummo moitti Karvisen isäntäperhettä, että ei sellaisten ihmisten pitäisi pitää kissaa. Karvinen olisi halunnut jäädä kotiseudulleen ja uudessa paikassa oli aluksi neljä päivää omilla teillään kunnes suurella äänellä pyrki sisään suojaan ja syömään.
Minä muutin ja otin Karvisen mukaan. Oli se muutto taas pieni järkytys, mutta nyt Karvinen on minun kissani eikä kotiseutunsa kissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään sai Mirri savustettua muikkua. Huomasin Mirrin tästä pöytäni takaa; asettui huomiota herättävästi (Mirrin tapa), jakkaralle, saunan terassille, ”hei, täällä olen, alahan tuoda sapuskaa”, no minähän toin.
Lähti sitten kusaisten merkkinsä vakiopaikkoihin, lumilinko, jätepönttö ja sitten; minne meni?
Ilmoita asiaton viesti