Chicken Blood Monster PC valmis, loppuraportti ja hintalaskelma
Kerrotaan nyt ensin jäähdytysjärjestelmän tarina loppuun, kun se on ollut se tärkein aihe edellisissä kirjoituksissa (Chicken Blood Monster PC – Uusi alku + PCIe Bifurcation, Arkistojen aarteita?).
Päädyin käyttämään vain yhtä tuuletinkontrolleria, mutta se ohjaa yhteensä kuutta tuuletinta: molempien CPU-jäähdyttimien molempia 90-millisiä ja takaseinän kahta 80-millistä tuuletinta. Sen potentiometri, joka säätää moottorien pyörimisnopeutta ohjaavaa pulssiaaltoa, on nyt säädetty kaikkein pienemmälle, joten kaikki pienet tuulettimet ovat mahdollisimman hiljaisia.
Testasin myös sitä, että irrotin virtajohdon kontrollerista, jolloin jäähdytyksestä vastasivat pelkästään neljä 120-millistä tuuletinta pohjassa ja etulevyn alaosassa. Toinen prosessoreista saattoi hieman hidastaa itseään liiallisen lämmön takia, mutta silloin en vielä ollut tehnyt pieniä viimeistelykorjauksia ilmavirtaa ohjaavaan aaltopahviaskarrelmaan, joten oli sillä rajalla toimiko kone tyydyttävästi ilman pienempiä tuulettimia, jotka näyttivät kuluttavan noin 5 Wattia sähkötehoa.
Kun annoin pikkutuulettimille taas virtaa ja lisäsin muistia kaksi 32-gigaista kampaa, yhteensä 128 gigaan, nousi energiankulutus noin 110 Wattiin eli kaksi muistikampaa, ja niitä tosiaan on syytä lisätä ja poistaa pareittain, kun prosessorejakin on kaksi, kuluttaa noin 5 Wattia. Se on aika pitkälti syynä siihen, että olen päättänyt ainakin kokeilla jonkin aikaa miten hyvin 128 gigaa riittää.
120-milliset tuulettimet ovat kytketty pareittain sarjaan ja emolevyn CPU-tuulettimille tarkoitettuihin nelinapaisiin liittimiin.
120-millisten tuulettimien kierrosnopeusalueeksi on luvattu 800 – 1600, mutta nykyisillä säädöillä se on 1000 – 1400. Nelinapaisella liittimellä varustettujen tuulettimien kytkeminen sarjaan tarkoittaa, että vain ketjun ensimmäisen ”paluukanava” eli napa, jota kautta tulee tieto toteutuneesta kierrosnopeudesta, on kytketty, tässä tapauksessa emolevylle. Ketjun seuraavat saavat kyllä saman PWM-signaalin, joka ohjaa kierrosnopeutta.
Hinnat
Alla vielä erikseen tärkeimmät ja kalleimmat osat.
32-gigaisia muistikampoja olen ostanut sekä paikalliselta kierrättäjältä että Kiinasta jo aiemmin, yli vuosi sitten, kummaltakin 8 kpl eli yhteensä puoli teraa kappalehintaan 20 €. Näyttökortit ostin huuto.netistä viiden kortin kokoelmassa, jossa arvokkain oli GeForce GTX1080, muistaakseni hintaan 160 €. Siitä pitäisi erikseen myytäessä saada ainakin satanen, mutta kaksi mainitsematonta korttia ovat lähinnä arvottomia ja siitä johtuu 66,46 € hinta-arvio kahdelle varsin hyvälle näyttökortille ja siten summaksi tuli sopiva luku.
Kotelolle en laskenut mitään hintaa. Samanlainen pyöri silloisella työpaikallani sisuskaluista riisuttuna kuukausia noin 15 vuotta sitten ja lopulta joku vei sen kotiinsa eli jo silloinkin sitä pidettiin lähes arvottomana. Omassani on ASUS A7V8X emolevyn ohjetarra, mutta se ei muistaakseni ollut kotelon alkuperäinen emolevy vaan järjestyksessä toinen. ASUS A7V8X julkaistiin vuonna 2002 ja kotelon ostin siis jo viime vuosituhannen puolella.
Tärkeimmät ominaisuudet
2 x Intel Xeon E5-2696 V3 @2.3 GHz, 18/36 C/T, 45 MB cache, 145 W TDP
4 x 32 = 128 GB DDR3 1600 MHz Reg. ECC DRAM
1000 W virtalähde
1 TB NVMe SSD-levy, 512 GB NVMe SSD-levy
Asus STRIX NVIDIA GeForce GTX980 -näyttökortti 4 GB GDDR5 (näyttää maksavan eBayssä noin 80 €)
Asus STRIX NVIDIA GeForce GTX970 -näyttökortti 4 GB GDDR5 (näyttää maksavan eBayssä noin 50 – 60 €)
Emolevyllä on kaksi 2,5 Gbps Ethernet-liitäntää ja 10 SATA-liitäntää. WOL toimi oletuksena ainakin siinä Ethernet-liitännässä, jota minä olen käyttänyt enkä ole huomannut, onko sille edes BIOS-asetusta. NVMe-levyille on kaksi M.2-liitäntää, mutta toiseen on kytketty vain kaksi PCIe-kaistaa tavanomaisen neljän sijaan. Muistikamman paikkoja on vain 8, kun prosessorit tukisivat yhteensä 24 paikkaa. Ensimmäiseen prosessoriin on ilmeisesti kytketty kaikki PCIe-väylän liitännät paitsi reunimmainen täyspitkä x16-liitäntäpaikka. Dokumentointia ei käytännössä ole, paitsi emolevylle kirjoitetut merkinnät. Koska emolevyllä on vain DDR3-muistille paikat, voidaan siinä käyttää vain niitä LGA2011 v3 -kantaisia prosessoreja, jotka tukevat DDR3-muistia.
Ns. serverimuistia eli Reg. ECC -muistia saa käytettynä halvimmillaan 0,5 € / Gt DDR3-tyyppisenä ja 2 € / Gt DDR4-tyyppisenä. Nopeusero on vaatimaton varsinkin verrattuna siihen, että keskusmuisti loppuu kesken ja joudutaan käyttämään levymuistia sen jatkeena. Lisäksi juuri Xeon E5-2696 v3 on erittäin houkutteleva muutenkin ja sen hinta onkin tällä hetkellä noin kaksinkertainen minun maksamaani verrattuna. Taulukon muiden prosessorien hintoja en ole seurannut.
Suorituskyvystä
Tämäntyyppisen koneen, kun prosessoriytimiä on niin monta, suorituskykyä on vaikea mitata eikä sillä ole niin merkitystäkään. Harva yksittäinen ohjelma pystyy hyödyntämään edes neljännestä käytettävissä olevista ytimistä varsinkin, jos käytössä on HyperThreading, joka tuplaa ytimien määrän.
Lisäksi huomasin lähinnä prosessorikuormana jäähdytyksen testauksessa käyttämästäni HandBrakesta tai sen esiasetuksista aika hämmentävän jutun. Olin ajatellut, että nopealla transkoodauksella tulee isoja tiedostoja ja hitaalla pieniä, mutta videokuvan laatu on kolmas muuttuja ja yleinen esiasetus Very Fast 1080p30 tekee lähes puolet pienempiä tiedostoja 2/3-osa-ajassa verrattuna Matroska-formaatin H.264 MKV 1080p30 -esiasetukseen, joka on sille formaatille tarkoitetuista nopein ja on hyvin lähellä yleistä esiasetusta Fast 1080p30. Kovin tarkkoja lukuja ei pitäisi antaa, koska jopa tiedostokoko vaihtelee hieman eri ajokerroilla ja eri tyyppisille videotiedostoille sopivat eri enkoodaustavat eri tavoin, mutta alla on tiedot erään vanhan Suomi-filmin transkoodauksesta:
Transkoodausnopeus, FPS (Frames Per Second) ei tässä tapauksessa kerro koneen kokonaissuorituskyvystä, sillä siinä kun hitaammalla tavalla neljä samanaikaista transkoodausta syö lähes kaikki koneen tehot, pitää nopeammalla tavalla käynnistää kuusi HandBraken instanssia.
HandBraken dokumentaatio virallisista esiasetuksista: Official presets.
sensors-komennon muotoiluun tein oikein skriptin, kun yksirivinen komento tuli aika pitkäksi.
#!/bin/sh while true do date sensors 2>/dev/null | \ awk '/Package id 0/{printf($1" "$2" "$3" "$4"\t")} /Package id 1/{printf("id 1:\t"$4"\t(high = +70.0°C, crit = +80.0°C)\n")} /fan1/{FAN1=$2} /fan2/{FAN2=$2} END{print "fan1:\t\t"FAN1" RPM\tfan2:\t"FAN2" RPM"}' sleep 5 done
Käynnistin sitten vielä pari HandBrakea täyden kuormituksen aikaansaamiseksi.
Laitetaan loppuun vielä kuva pelkästä emolevystä:
Edellisessä kirjoituksessa esiteltyä neljän NVMe-levyn korttia pääsen testaamaan pian. Neljäs levy on saapunut jo Eurooppaan, ilmeisesti Hollantiin ja lienee minulla vajaan viikon päästä, mutta sen testitulokset kuuluvat jo toiseen kirjoitukseen.
Sitkeää ja antautumuksellista puuhailua. 👍🏻
Ilmoita asiaton viesti
Aikataulusta antaa vihjettä lopussa olevan emolevyn valokuvan tiedostonimessä oleva päiväys 20240221 eli helmikuun 21. Kuvasin sen ennen kuin lähdin kasaamaan. Kolme kuukautta siis mennyt.
Olen minä muutenkin samaan aikaan muiden koneiden kanssa puuhannut. On yhden E5-2696 v3:n kone, jonka olen kasannut, mutta sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia eikä siis mitään kirjoitettavaa. Se on hyötynyt CBM-PC-projektista siten, että kun siinä on kotelotuulettimina kaksi 120-millistä, niin vaihdoin ne uusiin, kun niitä tuli tilattua varmuuden vuoksi yli tarpeen.
HP Proliant DL380p G8:ssa olen vaihtanut kiintolevyjä ja muistejakin, kun siihen käy samat Reg. ECC DDR3:t, mutta ei siitäkään ole ollut oikein mitään kirjoittamisen arvoista ollut. Siitä on kyllä vanha kirjoitus https://raimokoski.fi/2022/12/27/hp-proliant-dl380p-gen8-palvelinkone/ ja sen kolmannessa videossa, jonka olen itse kuvannut, näkyy aika hyvin miten siinä on toteutettu ilmavirran ohjaus. CPU-jäähyillä ei ole lainkaan tuuletinta! Loppupuolella on sitten selostettu, miten tein sille koneelle tuulettimien ohjausdemonin tai palvelun ja se on ladattavissa rpm-paketteina.
Ja sitten on pari vanhaa HP Z420:stä, joista toisen olen jo saanut myytyä.
Ilmoita asiaton viesti
Laajojen ohjelmistojen kääntämisessä tarvittaisiin paljon cpu tehoa, että voiko tuollaista serverin pään cputa käyttää ohjelmistojen kehitykseen? Siis koska usein tehdään serverin pään ohjelmia, niin kaiketi niitä olisi hyvä kehittää siinä koneessa mihin ohjelmakin tallennetaan. Ja kun tuon sinun kasaama kone on noinkin halpa ja tehokas, niin eikö tuo sitten soveltuisi ohjelmien kääntämiseenkin? Eikös tuohon koneeseen voi asentaa minkä tahansa käyttöjärjestelmän ja siihen normaalit GNU kääntäjät, IDE ja muut työkalut.
Ilmoita asiaton viesti
Olihan se aikoinaan melko raskas homma rakentaa kokonaisen RHEL-pohjaisen kaikki rpm-paketit. Viimeisimmän kokonaisen eikä pelkkiä päivityksiä tein näköjään helmikuussa 2005 sekä x86- että x86_64-arkkitehtuureille. Muistaakseni siinä meni päivä tai pari per arkkitehtuuri muutaman koneen klusterilla. Kovin paljon en julkistanut, sitä miten sen tein, mutta se klusterointi oli lopulta melko yksinkertainen bash-skripti 😉 Osoitteessa https://lineox.net/news.php hieman lisää.
Kyllä näköjään nykyäänkin esim. kernelin kääntö vaatii vääntöä.
# time rpmbuild -ba SPECS/kernel.spec
…..
real 56m57,286s
user 1780m52,365s
sys 233m40,890s
Fedora 39:ssä ja CBM-PC:ssä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo – selvisi, että käyttämäni Ubuntu on hiukan eri asia kuin RHEL.
”
What is the difference between RHEL and Ubuntu?
RHEL is a commercial Linux distribution with a focus on enterprise use, offering certified software, hardware, and support. Ubuntu, on the other hand, is a free and open-source distribution based on Debian, often used for both desktop and server environments. While both offer server editions, RHEL emphasizes subscription-based support and enterprise stability, whereas Ubuntu offers ease of use and a wide community-driven support system.
”
https://bilginc.com/en/blog/what-is-red-hat-enterprise-linux-rhel-5914/
Ilmoita asiaton viesti
HP Proliant DL380p G8:ssa minulla on RHEL 9. Siinä taisi olla jonkin aikaa Centos 8, mutta kun se ei näyttänyt pitkäaikaiselta ratkaisulta, niin oli pakko vaihtaa. RHEL 9:n tuki jatkuu ainakin vuoteen 2032 ja sen jälkeen ELS vielä tod. näk. 4 vuotta. Serverin käyttistä ei todellakaan halua vaihtaa, sen sijaan vaihtuu serveri ja siihen sitten sen hetkinen sopivin käyttis.
Työasemissa taas on Fedora, jota olen päivittänyt noin vuoden välein. Fedora ei ole mikään kehitysversio, mutta se on mutkan kautta RHEL:n pohjana silloin, kun siitä tehdään uusi versio. Sen jälkeen RHEL:lle tulee suurin osa Fedoran paketeista epel-repoon. Ja tietysti pakettien käsittelyn työkalut on samat sekä järjestelmän hallinnan muut työkalut. On minulle kyllä apt-get tuttu niiltä ajoilta, kun yum ei ollut vielä vakiona ja nyt senkin on korvannut dnf, jossa ei kyllä paljon muuta muuttunut kuin nimi.
Ilmoita asiaton viesti
Intel Xeon E5-2696 v3 ei ole ollut myynnissä tavallisille kuluttajille, ainakaan aluksi, sen kohdalla on merkintä OEM Exclusive eli sitä ilmeisesti valmistettiin vain tilauksesta supertietokoneisiin. Lähinnä vastaavan normaalisti myynnissä olleen prosessorin, 14-ytimisen E5-2697 v3:n suositushinta julkaisuhetkellä 9.9.2014 oli 2702 USD. Kovin suosittu se ei ilmeisesti ollut, kesäkuun 2016 TOP500-listalta, lähes kaksi vuotta julkaisun jälkeen, ei löydy ainuttakaan sitä käyttänyttä konetta, mutta muita E5-269?-prosessoreja käyttäneitä oli lähes 40 %.
Jos sitten mennään 30 vuotta ajassa taaksepäin, kesäkuun 1994 listaan, olisi CBM-PC ilmeisesti sijoittunut kolmanneksi. Kakkonen silloin oli aika erikoinen, mutta nopeimmassa oli 3 680 ydintä ja prosessoreina Intel 80860 50MHz. Sen TDP oli 6 W eli pelkät prosessorit olisivat syöneet hieman yli 22 kW.
Ilmoita asiaton viesti