Herkkutattimania 2023

Samalta näytti vuonna 2014, herkkutattia tunki maan pinnalle paljon ja melkein missä vain. Silloinkin oli ollut yksi oikein kunnon rankkasade sopivaan aikaan. Vuonna 2017 keräsin myös satoja litroja herkkutattia, mutta se oli vain tavallista parempi vuosi, minä olin hyvin valmistaunut, jaksoin kerätä ja ennen kaikkea minulla oli tilat ja vehkeet suurimittaiseen kuivaamiseen.

Minä en viitsi mennä metsään asti toteamaan, missä vaiheessa sienten kasvukausi on, kun sen voi nähdä omalla tai naapurin tontilla tai matkalla lähikauppaan. Minulla on lähisaleen matkaa kävellen 250 metriä ja eilenkin kävin siellä vain toteamassa, että 60 % alennuksella ei ollut mitään sopivaa. Joka syksy noin puolessa välissä matkaa olevassa rinteessä on ollut herkkutatteja, mutta vain hyvin vähän kerralla, olisiko kolme tai neljä ollut ennätys, nyt niitä löytyi 11 kpl ja kaikki vasta nousemassa, joten lisääkin on odotettavissa. Jaetuissa kuvissa on paikkatiedot julkisina, koska vielä vuoteen 2009 asti silloinen ykköstie, nykyinen 110 oli eräs Suomen eniten liikennöidyistä tieosuuksista ja artikkelikuva on otettu aivan tien vierestä pyörätien ja rinnettä ylös kulkevan kävelytien risteyksessä.

Kuvat eiliseltä kauppamatkalta.

Lisäyksiä

Tähän piti tulla 8.9. otettu kuva 30 litran pahvilaatikosta, joka on täynnä tuoreita kuivattuja herkkutattisiivuja, mutta palvelin ei suostu. Vuonna 2017 herkkutattien kuivaustoimintani oli niin suurimittaista, että kuulemma välivarastoin kuivattuja siivuja 200 tai 150 litran jätesäk(e)issä, mutta minulla on siitä aika haalea muistikuva. Kyläilevään kaveriin se oli tehnyt niin ison vaikutuksen, että muistutti minua asiasta eilen.

Lisäsin eilen yllä linkitettyyn kuvakansioon kuvan samoista sienistä 23 tuntia myöhemmin, jotka ovat artikkelikuvassa. Ovat tietysti kasvaneet ja saaneet viidennen kaverin.