James Joyce’s Ulysses – lukea vai kuunnella °°
YLE Areenassa on tänään esitettävä henkilökuva/dokumentti James Joyce ja Odysseus ja Hesarikin julkaisi siitä arvostelun Riemukaskin dokumentti kertoo, miten maanpetturiksi leimatusta James Joycesta tuli kansallisaarre.
Joskus varhaisteininä aloitin suomennosta. mutta luovutin. En edelleenkään löydä hyvää syytä edes harkita suomennoksen lukemista. Alkukielisenä Ulysses on ollut jo pitkään tekijänoikeusvapaa ja äänikirjana löysin toinen toistaan kiinnostavimmilta vaikuttavia versioita.
Vaskikirjastoista kiinnostavin Ulysses-versio oli Naxos Audiobooksin 22 CD:n 27 h 16 min pitkä, lukijoina Jim Norton ja Marcella Riordan. Sen ISBN-numerolla löytyi Amazonin sivu ja muina formaatteina Kindle, 791 sivua, jostain syystä nimellisesti maksullinen, $0,32, vaikka olen vastaavia Gutenbergista löytyviä sieltä ”ostanut” ilmaiseksikin, sekä Audible Audiobook, 31:40:00, josta voi kuunnella näytteen. Lukijoina ovat dublinilainen Tadhg Hynes ja Kayleigh Payne Molly Bloomin yksinpuhelussa. En osaa arvata, mistä kohtaa lukunäyte on, mutta aksentti on niin paksun irlantilainen, että hirvittää.
Project Gutenbergin Ulysses-pääsivulta, Ulysses by James Joyce, löytyy useita formaatteja ja alla on kuvakaappaus html-formaatin alusta:
Jo ensimmäisellä rivillä on erikoinen sana, jota en ainakaan muista tavanneeni. Lather ilman viimeistä kirjainta olisi sorvi, mutta kun sitä kaksoisklikkaa ja vielä kerran ImTranslatorin kaksoispallukkaa, joka on jälleen avautuvan pop-up-ikkunan vasemmassa alanurkassa, voi valita kääntäjäksi Googlen (G), Microsoftin (M), jonkun toimimattoman (T) ja Yandexin (Y). Mitään muuta ei kuitenkaan tarvitse tehdä kuin näpäyttää Close, jos verbin jo osittain piiloon vieritetty selite riittää.
ImTranslator plugin löytyy Firefoxin lisäksi Chromelle, Edgelle ja Operalle. Latinaakin se osaa ja vuorosanasta riittää Introibo, joka on tietysti yks. 1. muoto verbistä ”astun sisään”. Ylemmässä kuvakaappauksessa toinen sana, korostettuna, jonka merkityksestä minulla ei ollut aavistustakaan ja jota ei voinut edes asiayhteydestä arvata on Chrysostomos. Se piti ihan googlata ja ensimmäisenä olevaa Wikipediaa parempi tässä yhteydessä lienee joyceproject.com.
Palataan kuitenkin vielä Amazonin valikoimiin, josta löytyy se ilmainenkin versio ja kaikenlaisia selitteleviä versioita, annotated, student’s version jne. Onpa lievästi selkokielinenkin, The Guide to James Joyce’s Ulysses Kindle-versiona $1,09, jonka alusta näyte:
Chrysostomos on tuossakin sellaisenaan vaikka latinaakin oli muokattu.
Kalliimman, $15,16, Ulysses: Annotated Students’ Editionin näytteestä vuodelta 2012 ei selviä, mitä vapun jälkeen ilmestyvässä uudessa versiossa olisi lisäarvoa, mutta se päivittyisi automaattisesti Kindleen ja Amazonin kirjahyllyyn. Saman kirjan pokkariversiossa vuodelta 2021 on sivuja 792 ja vaikuttaa, että lisää siinä on vain nimeämätön kirjoitus Joycesta, jota laajempi löytyisi vaikkapa wikipediasta. Penguin Books taitaa olla enää pokkareina kirjastojen ja divarien lahjoitushyllyissä harkinnan arvoinen.
Naxosin äänikirjaversio tulisi ilmaiseksi muutaman sadan metrin päähän kirjastoon, mutta muutakin vaivaa siitä olisi. YouTubesta löytyy kuitenkin useita muita versioita. Uskottavin on varmaankin Irlannin yleisradioyhtiön RTÉ:n (Raidió Teilifís Éireann) versio Ulysses Audiobook. RTÉ 1982. RTÉ:llä olisi tietysti kännykkäsovellukset ja muut eikä aksenttikaan kovin pahalta kuulostanut, mutta minun korvani ei tunnistanut Bryan Godwinin aksenttia, joka on lukenut Bookstream Audiobooksin version, joka pitäisi löytyä myös Spotifysta, Deezeristä ja muista vastaavista.
Harkitsen vielä versiota, mutta jonotuslistalla Ulysses ehdottomasti jo on.
Lisäyksiä 23.4.
Päädyin eilen ”ostamaan” Amazonin kaupasta Ulysses Kindle Edition ClassicBooks (April 17, 2023) -version ja samalla kaupattiin Audiblen äänikirjaa hintaan $9,29 mm. lauseella ”Purchase this Audible audiobook to switch between reading and listening without losing your place.” Voi olla, että tuon vielä ostankin, mutta Kindlen lukijoissa on vaihtelevat rajoituksensa, jotka tuli kerrattua jo noin 13-vuotiaalla Kindle-lukijalaitteella, Android-tabletilla ja tietokoneen selaimessa Kindle Cloud Readerillä. Synkronointi tietysti toimii kaikkien välillä, olin näköjään onnistunut aiemmin asentamaan lukijalaitteeseen aika monta sanakirjaa, saksa-saksa, espanja-espanja ja englantikin taitaa olla itse asennettu uudempi, niiden vaihto onnistuu ja Android- sekä pilviversioilla se oli melkein automaattista. Mutta mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole yhtä loputtoman tuntuisia kuin ihan vain perus-www- tai html-sivuilla, joita tulee käytettyä joka päivä, kun taas Kindlen formaattia aika harvoin ja vähän.
Tabletissa Kindle Reader halusi mitata lukunopeuttani ja opettaa lukemaan nopeammin. Kiinnostavaa sinänsä, mutta tässä yhteydessä häiritsevää ja melkein ärsyttävää. Pitää palata ..
Mutta se iso asia..
Kysymys pitäisikö Ulysses kuunnella (eikä lukea) on tärkeä. Ensin ajattelin käyttää aasinsiltana sielunvaellusta, kun löytyi sitä tukeva hauska? blogikirjoitus: Searching for the soul of Joyce and Captain Beefheart, jossa ensin uskotellaan ihan onnistuneen tuntuisesti otsikon yhteys, mutta kun siihen vielä lisätään alkupäähän Fjodor Dostojevski, joka kuoli sentään noin vuosi ennen Joycen syntymää, tuli pieni epäilys, onkohan sittenkään kyse aivan samasta sielusta?
Parempi yhteys tai selitys löytyy kuitenkin Captain Beefheartin tai Don Van Vlietin pääteoksena ja erittäin vaikeana pidetyn Trout Mask Replican arvostelusta, jossa kerrotaan, miten sitä kuunnellaan, seuraavasti:
For the same reason that my uncle found the album difficult, frustrating and annoying, I found it funny and entertaining. I believed it was a children’s record. And who’s to say it wasn’t? I was five years old, and Trout Mask Replica was my favorite record. It was made just for me. The White Album had some songs I liked, but it didn’t hold my attention. And it certainly blew away my Winnie the Pooh and Jungle Book records. I loved to confound my grandparents and playmates with snippets like ”A squid eating dough in a polyethylene bag is fast ‘n’ bulbous, got me?” They never got me. Did I even get me? It didn’t matter. To an adult it might sound vaguely sexual. But really it was just the sound of the words. After that quote, one can hear the good Captain giggling to himself and saying, ”I love those words.” So did I.
Perhaps for the same reason that James Joyce admitted, if read aloud to a child, ULYSSES would be better understood by the child than the adult. Did Joyce and Beefheart have children in mind when they created their works? Probably not. But perhaps in their efforts to create something startlingly new, they tapped into some of the imagination they all but lost since childhood. Like Guy Debord did with dada in the ’20’s, they ended up with a simulation of what it might have felt like when you just learned to talk. Language was new, and all words sounded strange, and felt funny when you said them. It was new and fun to play with. By all accounts, Beefheart has done much to extend this sensation. Beefheart recalled that when he was five, he refused to go to school for fear that they would ruin his mind. The double album’s labels featured a picture of young Don, no older than seven, as if it was an homage to his five-year-old creativity. He liked to say that he got musicians who never played before. To get them past the ‘I’ consciousness, you know? That endless ‘me, me, me’. Or do-re-mi, whatever that stuff is. While they were actually trained musicians, he did force them to unlearn some things and play in a completely different way, as if they were children learning new instruments.
Bob Dylan sai Nobelin, mutta Joyce ei. Ehkä laulujen sanat ovat juuri laulettuna se ainoa lyriikka tai runous, jolla nykyään on merkitystä. Kapteeni Pihvisydämen viimeiseksi jääneen albumin nimikkoraita taitaa olla ainoa, josta Don itse teki musiikkivideon ja se on turvallisempaa kuin maito:
Sanoitukset niin pitkälle kuin niissä näyttää olevan selvästi vaihtuvaa merkitystä:
It’s so hot
looks like you have three beaks crow
the moon’s so full
white hat on a pumpkin
you know there’s something
the moon was a stone’s throw
stop the show
I need to say hello
to the crow
light the fire piano
the moon showed up
and it started to show
tonight there’d be ice cream
ice cream for crow
ice cream for crow
sun cream by day
Minulle itselleni pari vuotta aikaisemmin, 1980, ilmestynyt Doc at The Radar Station oli aikoinaan tärkein ja ostin sen uutena vinyylinä. Trout Mask Replica oli jo silloin tunnetusti keräilyharvinaisuus ennen CD-version ilmestymistä. Siltä nostaisin esiin kappaleen Making Love To A Vampire With A Monkey On My Knee ja sanat sivustolla Captain Beefheart Radar Station. Siinä on seksiä, vampyyreitä ja villiä eläimellisyyttä.
Kysymys pitäisikö Ulysses kuunnella, on tärkeä.
Jatkossa jos lisään merkittävästi tekstiä tai muuta, lisään myös otsikkoon °-merkin, koska artikkelin päivitysaikaleima ei näy erilaisissa listauksissa. SFS-standardin mukaisessa näppäimistöasettelussa sen saa suoraan kirjoitettua AltGr-Shift-0 -näppäimillä.
Lisäys 24.4.
Viime vuosi oli Ulyssesin julkaisemisen 100-vuotisjuhlavuosi ja RTÉ on koonnut samalle sivulle muutakin Joyceen liittyvää, mutta tässä yhteydessä mielenkiintoisimmat ovat alaosassa, kuva on linkki sivulle:
Koska tiedostojen lataaminen omalle koneelle on useamman mutkan takana, voi tästä ladata sekä Ulyssesin että Reading Ulyssesin kaikki jaksot.
Lisäykset 26.4.
Suomenkieliset versiot
Kirjaversiot löytyivät Vaski-kirjastoista ylläolevalla linkillä, kun valitsi Muut versiot -kielekkeen, mutta tässä se on jo valittuna. Niitä on 12 kpl, mutta en tiedä onko esimerkiksi Saarikosken vuosien 1964 ja 1982 versioiden välillä mitään eroa. Leevi Lehdon suomennoksessa on selvästi enemmän sivuja ja se kai johtunee kirjan kuvauksen mukaan seuraavasta: ”Kattavat selitykset auttavat näkemään teoksen yhteydet edeltävään ja aikansa kirjallisuuteen ja johdattavat myös runsaan kommenttikirjallisuuden pariin.” Itse valitsisin sen, mutta kun molempia on pyöreästi 30 nidettä, ovat molemmat useassa kirjastossa vierekkäin ja helposti vertailtavissa.
Kuunnelmana Odysseus on typistetty seitsemään tuntiin ja sekin jäi minulta kesken. Se tai kaikki viisi osaa oli vielä 9.2.2022 ladattavissa Areenasta, mutta ei enää. Vuonna 2019 tehty sivu Odysseusta puoli seiskasta puoli kahteen – James Joycen romaanin maratonsovitus taltutti innokkaimmankin kuulijan kertoo vuoden 1982 ensiesityksestä. Kuunnelman tekoon osallistui 69 näyttelijää ja se selittää, miksi se kuulosti minusta sekavalta, kauhean paljon eri ääniä, melkoinen Charlie Foxtrot.
Kirjaversioita tai lähinnä Lehdon suomennosta on vertailtu wikipediassa.
Alkukieliset versiot
Linkit wikipediaan:
Minä siis vihdoinkin googlasin james joyce ulysses versions ja wikipedia oli eräs ensimmäisen sivun osumista. Ensimmäinen oli Goodreads, josta löytyi luettelo noin 6 500 eri Ulyssesin kirjaversiosta. Redditistä ja Quorasta löytyy mielipiteitä aiheesta 1. sivulla varmaankin, kun olen niitä aiemmin lukenut ja olipa yksi videokin päässyt kärkeen:
Adam Savagen soittolistalla James Joyce’s Ulysses for Beginners on 63 videota ja tuo yllä on niistä järjestyksessä neljäs.
Mitenkäs se sitaatti Casablancan lopussa menikään, I think this is a beginning of a beautiful friendship.
Tuo James Joyce’s Finnegans Wake for Beginners -soittolista on vain 10 videota.
Täytyy vielä palata sanaan lather, kun se uudelleen vastaan lukiessani Ulyssesin alkua tabletilla ja Kindle Readerin Android-versiossa korostettua sanaa etsitään sanakirjojen lisäksi wikipediasta, jonka listassa oli tuttu Zappan levy.
Merriam-Websterissä oli lather:in britti- ja amerikkalainen lausuntatapa kuunneltavissa ja toinen on a:lla, toinen ”ä”:llä ja lausutaan kuten leather, nahka. Zappan albumikansissa on molempiin viittaukset. Albumin kappalelistauksessa on tieto, että Läther on levyllä 2, kappale 8 ja se oli ilmestynyt aikaisemmin: Zappa in New York (under the title ”I Promise Not to Come In Your Mouth”). Noh, ei kaikki voi jotenkin liittyä Ulyssesiin.
En ole lukenut Odysseusta, mutta olen kuullut väitettävän, että Saarikoski ei englannintaidoiltaan ollut tehtävänsä tasalla. Muistaakseni Leevi Lehto teki uuden käännöksen, jossa he ja she oli käännetty hän ja hen tms., ja se riitti minulle sen päätöksen tekemiseen, etten lue myöskään sitä.
Jos lukisin millä tahansa kielellä, varmaan tosiaankin lukisin enkä kuuntelisi, koska vaikeaa tekstiä on kivointa lukea omaan tahtiinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan kun 80-luvulla vielä viitsin sanakirjaa käyttää, minulla oli aika hyvä tuntuma siihen, kummasta jokin sana löytyisi, 60 000 sanan Hurme-Pesosen englanti-suomi vai 155 000 sanan Merriam-Websteristä. No, lather löytyy kyllä Hurme-Pesosesta, mutta silloin tuli luettua aika paljon 1900-luvun alkupuoliskon englanninkielistä kirjallisuutta. Merriam-Websterin verkkoversion mukaan lather on peräisin ajalta ennen 1100-lukua ja parranajoon liittyen sitä ei ole taidettu pahemmin käyttää sen jälkeen, kun shaving foam -tuotenimellä sitä oli kaupoissa myynnissä. Googlauksen perusteella taas shaving lather on itse saippuasta tehtävä vaahto enkä muista, että olisin edes lapsena sellaista nähnyt kenenkään tekevän.
Se että tarvitseeko sitä tosiaankin jokaista sanaa ymmärtää voi miettiä sitä mukaa, kun tutustuu paremmin teokseen. Alastalon salissa ( https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/rkoski/kuntoilua-alastalon-salilla-nopeutettuna/) oli ainakin siten helpompi tapaus, että suomen kielen ymmärtämiseen ei ole tarjolla yhtä houkuttelevia työkaluja kuin englannille. Samaa se oli aikoinaan esimerkiksi, kun tuli pahaa aavistamattomana opiskeltua vahingossa venäjää tai sen tapaista kirjassa A Clockwork Orange. (Siitäkin taitaa olla nykyään lisätyllä sanastolla varustettu laitos.) Suoraan vaan syvään päätyyn tai avantoon.
No, nyt kun on paljon tarjontaa ja ilmaiseksikin vielä, niin ensimmäisen luvun voisi lukea ja kuunnella vertaillen ja tuossa järjestyksessä. Niinkin mitättömän pienestä määrästä, mihin olen tutustunut, voi sanoa, että tekstissä ja lausuttuissa versioissa on imua. Audiblen versio kuulosti äkkiseltään niin oudolta, että tavallaan pysähtyi vain kuuntelemaan lausunnan sointia, ilman merkityksen ihmettelyä. Kai se Finnegans Wake pitää jossain vaiheessa ottaa myös käsittelyyn.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kävin Dublinissa, ostin Finnegans Waken ja pari muuta Joycen kirjaa, Exiles ja Chamber Music. Luulin että minulla oli jo kaikki, mutta sittemmin Tuomas Kilpi lähetti minulle suomentamansa valikoiman Oivalluksia. Jee, uutta Joycea suomeksi! Tuomas Kilpi on suomentanut proosakatkelmia ja pari ennen julkaisematonta runoa tähän niteeseen, joka ilmestyi 2018. Tällä vuosikymmenellä on tullut paljon uutta Joycea suomeksi, ja asialla ovat olleet etenkin pienet kustantamot. kuten Savukeidas, Ntamo ja Basam Books. Nyt tähän pienten mutta kunnianhimoisten kustantajien joukkoon on liittynyt Oppian, jonka luotsina toimii toimittajana ja suomentajana tunnettu Tuomas Kilpi.
Aiemmin on suomennettu Joycen runokokoelma Kamarimusiikkia (2012, suom. Ville-Juhani Sutinen), joka sisältää yllättävän perinteistä ja kaunista lyriikkaa. Tämän valikoiman runot ovat häijyjä kiukunpurkauksia kotimaata ja petollista kustantajaa kohtaan. Kosto on harvoin niin suloista kuin näissä runoissa. Myös proosafragmentit ovat jokseenkin yllättäviä, ainakin jos odottaa sellaista tajunnanvirtavyörytystä kuin Odysseus (1964) ja Finnegans Wake (ei vielä suomennettu). Ei tämä Dublinilaisiakaan (1965) muistuta, koska nämä fragmentit ovat niin luonnosmaisia. Kiehtova kurkistus neron työhuoneeseen tämä kumma pieni kirja on.
Ilmoita asiaton viesti
Lisään varmaan vielä alustukseenkin jotain Amazonista ”ostamastani”, $0.00, Kindle-versiosta, joka oli julkaistu maanantaina, 17.4., mutta ei tässä yhteydessä siitä enempää. Toinenkin täysin ilmainen kyllä löytyi, julkaistu jo vuonna 2019. Niin ja mainittu Penguin Booksin naurettavan hintainen julkaistaan runsaan viikon päästä tiistaina.
Kai sitä vielä paperille painetaan ja kun nykyisillä kirjapainotekniikoilla yhä pienemmät painosmäärät ovat kannattavia, ei kannata tehdä paljon varastoon vaan ottaa uusintapainoksia tiuhempaan. E-kirjaversiot tulevat siinä sivussa kustantamolle käytännössä ilmaiseksi ja paljon näyttää tapahtuvan vaikka mikään ei lähes koskaan muutu.
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut Saarikosken suomentamana niin Homeroksen Odysseian kuin Joycen Odysseuksen. Aloin joskus lukea Lehdon Ulysses-suomennosta, mutta minua kiusasi hänen pronominien käyttönsä. Hänhän oli keksinyt kutsua miestä pronominilla ”hän” ja naista pronominilla ”hen”. Ratkaisu tuntui paitsi kielenvastaiselta myös haetulta. Miksei nainen olisi voinut olla ”hän” ja mies ”han”? Tämä olisi ollut toimivampi ratkaisu, koska kaikki suomalaiset osaa kuitenkin ruotsia sen verran että tietää ruotsin kielen pronominin ”han” tarkoittavan miestä. Ehkä annan Lehdon käännökselle kuitenkin toisen mahdollisuuden. Joka tapauksessa: kunnioitettava suoritus Joycen suomentaminen aina on. Joyce-museossa oli muuten esillä vitriineissä käännöksiä eri kielillä, Saarikosken suomennos oli siellä mutta Lehdon ei. Kävin kertomassa henkilökunnalle että uusikin suomennos on tehty, Leevi Lehdon Ulysses. He ottivat tiedon kiitollisuudella vastaan. En tiedä joko se on vitriinissä esillä, sattuneesta syystä en ole enää matkustanut Irlantiin enkä mihinkään muuallekaan.
Manner on muuten suomentanut Joycen näytelmän Exiles, mutta sitä ei ole painettu niin kuin Mannerin Shakespeare- ja Büchner-suomennokset on. Yllättäen Exiles ja Joycen runot ovat helpompia lukea englanniksi kuin Odysseus suomeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Homeros ja Joyce tarttuivat samaan aiheeseen, mutta kumpaakaan ei palkittu Nobelilla!
Ilmoita asiaton viesti
Het-ki-nen! Minua on äskettäin informoitu, että Nobelin nimissä ryhdyttiin kirjailijoita palkitsemaan vasta runsaat sata vuotta sitten. Edes William Shakespearella (1564-1616) ei siten ollut mahdollisuutta käydä pokkaamassa palkintoa (periaatteessa kuningas Kaarle Ysiltä).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Ruotsin_hallitsijoista#Vaasa-suku_(1521%E2%80%931654)
Ilmoita asiaton viesti
Jaa onkos se Homerosvo sitten joku vielä vanhempi heppu?
Ilmoita asiaton viesti
Tuota hän-hen-hölmöilyä viljeli myös esim. Tauno Yliruusi.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003174995.html
Ilmoita asiaton viesti
Ensin luin Joycelta Dublinilaisia-novellikokoelman, sitten Taiteilijan omakuva nuoruusvuosilta. Sen jälkeen katsoin olevani pystyväinen käymään käsiksi Saarikosken kääntämään Odysseukseen.Tämä kuuluu nuoruuteeni.
Mutta siinä tuli jotain muita kiireitä väliin, ilmeisesti elämä. Melkein niin kuin Pentti S:llekin tuli; hän nimittäin jätti väliin jonkin latinankurssin tehtävistä ja kun rehtori Edwin Linkomies kysyi miksei nuorukainen ole tehnyt latinanryhmän käännöstään valmiiksi, Saarikoski totesi, että hänellä oli muuta tärkeämpää tekemistä. Menkää sitten tekemään sitä tärkeätänne, karjaisi Linkomies ja potkaisi poeetan pihalle.
No, minä ehkä saan jossain anteeksiantamossa anteeksi, kun palasin Ulyssekseen Leevi Lehdon käännöksen ilmestyttyä 2012, tiesin hänen työstäneen sitä varsin pitkään.
Olin saanut vihiä työn etenemisestä ja Leevin tunnollisten ja lukukokemusta rikastuttavien noottien (niitä oli muistaakseni about 5.000 kpl!), liitetietojen sekä erikoisten Gilbert- ja Linati -kaavioiden myötä pääsin ihmeesti itse aiheeseen ja innostuin niin, että Leevin käännöksen luettuani otin Penan työn esiin ja loppusilauksena vielä vertasin sivu sivulta käännöksiä (en enää ihan loppuun asti, mutta).
Pidin ja pidän mahtavana teoksena, aikakautensa saavutus. Sitäpaitsi elinen Joyce-dokumentti oli lajinsa aatelia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, lausuakseni käsitykseni Leevi Lehdon Ulysses-käännöksestä: pidin sitä hyvänä sekä teknisesti että teoksellisesti. Mitä tulee tuohon henyttelyyn, niin vituttihan se.
Kuin pientä oravaa: hammas katki ja käpy jäässä. (Ikaalislainen kansankeräelmä).
Ilmoita asiaton viesti
”Suosittelukortin” käytettyäni olen pakotettu kommentoimaan, että googlasin Gilbert- ja Linati -kaavio ja jälleen joyceproject, http://m.joyceproject.com/notes/010046schemas.html näytti lupaavimmalta. Näppärää, että hakukone kääntää automaagisesti eli hakee kaikilla ymmärtämillään kielillä. Minä olen ajatellut olevani fiksu, kun olen kääntänyt itse ennen hakua, mutta se onkin turhaa, ainakin nykyään.
” Schemas
In Brief
When Joyce was completing Ulysses in 1920 and 1921 he produced two elaborate tables, now sometimes called the Linati schema and the Gilbert schema, to help friends understand the design behind ”my damned monster-novel.” Each table starts with a column of Homeric titles for the eighteen chapters, which appeared without titles both in The Little Review and in the 1922 printing of the novel. Subsequent columns supply various other kinds of identifying information about each chapter. The schemas are fantastic creatures, regarded by many intelligent readers as chimeras, largely unhelpful for reading the novel. But they do possess some hermeneutic value.”
Ilmoita asiaton viesti
Varasin Vaskikirjastojen ja Naxosin äänikirjan ja lukija Jim Norton löytyy IMDB:stä, https://www.imdb.com/name/nm0636235/?ref_=nmvi_tt Tärkein tieto siellä on: ”Jim Norton was born on 4 January 1938 in Dublin, Ireland. He is an actor, known for Straw Dogs (1971) ..” Tuttu naama, mutta ääntä en sen perusteella muista, ammattilainen kuitenkin.
Lisäksi:
Did you know
Trivia
In 2004, he recorded the full text of James Joyce’s ”Ulysses”, accompanied by Marcella Riordan as ”Molly Bloom”, for Naxos Audiobooks, which was released in a 22 CD edition. Also by Joyce, he had already recorded for Naxos ”Dubliners” in full, abridgments of ”Finnegans Wake” and ”Ulysses” and, recently, the full text of ”A Portrait of the Artist as a Young Man”.
Tuon kanssa ei pitäisi tulla yllätyksiä. Olen jo aiemmin ripannut pari äänikirjaa CD-levyiltä ja kännykän äänikirjan lukuohjelmastakin maksanut jonkun pari euroa, joten se on täysi versio.
Ilmoita asiaton viesti
Komento takaisin, varaus oli vielä peruttavissa. Varmaankin ihan hyvä versio, mutta se vaiva.
Lisäsin alustukseen linkit RTÉ:n sivuille ja latasin tiedostot omalle koneelle. Tuossa on vielä lisäaineistona Reading Ulysses liittyen vuoden 1982 tuotantoon ja muu juhlavuoden kama. Videot, tai ainakin yksi, on ilmeisesti rajattu Irlannissa katsottaviksi, mutta se varmaankin tärkein on jo Areenassa ja josta tämä kirjoitus lähti.
Jossain vilahti myös BBC ja sieltäkin voisi jotain löytyä, mutta nyt on kyllä ”masu täynnä”.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta YLE:n kuunnelmaversiosta muistui mieleen, että olin saanut kuunneltua Alastalon salissa ja kun se oli ollut mielestäni hyvä ja helppokin ja tiesin sitä verratun Odysseykseen ja se oli ladattavissa, niin minulla oli tiettyjä ennakko-odotuksia ja epäilyjä varsinkin keston suhteen. Alastalon salissa on muistaakseni noin 32-tuntinen, joten 7 tuntia Odysseuksen pituudeksi vaikutti aivan liian lyhyeltä, raiskatulta versiolta ja kun se vielä vaikutti sekavalta, niin en halunnut tuhlata siihen aikaani. Ehkä siihen tulee palattua myöhemmin, jos kaipaa tiivistelmää, toistä näkemystä tai vastaavaa.
Sekin on aika erikoinen näkemys, että se 7 tuntia pitäisi kuunnella yhteen pötköön, kuten se esitettiin, viisiosaisena ja ”sinfonisena” teoksena.
Alkuperäinen taas koostuu 18 luvusta tai episodista, jotka on jaettu I osan kolmeen, II osan 12 ja jälleen III osa kolmeen lukuun. Luvut ovat kirjoitettu eri tyyleillä ja ovat silläkin tavoin omia kokonaisuuksiaan. Pituudet kasvavat iltaa eli viimeisiä lukuja kohden. Sama oli Alastalon salissakin, mutta ei niin suurena erona ja tyylissä en huomannut mitään muutosta.
RTÉ:n versio on tasan 30 tuntia pitkä ja sekin tukee päätelmää, että Joyce ja Kilpi ajattelivat lukunopeuden olevan noin kaksinkertainen ääneen lukemiseen nähden. Molempien kirjojen kuvaama päivä olisi siis noin 15- – 16-tuntinen ja kuunneltuna nopeus pitäisi nostaa noin kaksinkertaiseksi. Minä totuin Alastalon salissa -kirjan kieleen aika nopeasti, mutta kuuntelin sen silti vain 1,7-kertaisella nopeudella tunnin tai parin totuttelun ja kokeilun jälkeen. Jos se olisi ollut nyky-suomea, olisin varmaankin nostanut yli kaksinkertaiseksi, 2,15 olisi tarkempi arvio tällä hetkellä.
Ilmoita asiaton viesti