Kaksipäinen 68-tuumainen 6K-näyttö ja läppäri työaseman korvaajana

Työasemana toimivan kannettavan tietokoneen näytöt.

Ennen kuin ostin Samsungin 32-tuumaisen 4K-näytön, sen tilalla oli 27-tuumainen Full-HD eli 1K-näyttö. Siinä oli kuvapisteiden koko hyvinkin tarkkaan sama kuin keskellä olevassa 55-tuumaisessa TV:ssä. 27-tuumainen näyttö pystyssä on kuitenkin matalampi kuin 55-tuumainen normaaliasennossa. 32-tuumainen pystyssä tai portrait-asennossa on yhtä korkea ja suurinpiirtein 2K-resoluutio eli 2560×1440 on kuvapisteiden koon osalta melko lähellä.

Yllä olevassa kuvassa xfce4-display-settings-ohjelma näyttää tilanteen, kun molemmat isot näytöt ovat kiinni HP Elitebook 820 G3 -kannettavassa tietokoneessa telakan kautta. 32-tuumainen näyttö sekä näppäimistö ja hiiri ovat neliporttisessa systeemi- tai KVM-kytkimessä kiinni, joten ne voidaan kytkeä sen avulla neljään eri koneeseen. 55-tuumaisessa TV:ssä on neljä HDMI-liitäntää ja kytketty liitäntä voidaan valita kauko-ohjaimella. Kolmas lisälaitevalinta on äänentoistojärjestelmän keskeisimmässä osassa, viritinvahvistimessa, jolla on myös kauko-ohjain, mutta kun viritinvahvistin on työpöydän ylähyllyllä, voidaan äänilähde valita kätevästi myös suoraan sen näppäimillä. Siihenkin voidaan liittää neljä linjasisääntuloa (Aux, CD, Tape 1 ja Tape 2).

Alla esitellään periaatteessa sama läppäri, mutta hieman eri kokoonpanolla, mutta tärkeimmät erot esitellään myöhemmin. Vuosi videolla on oikein, ostin omani vasta joulukuussa ja maksoin siitä 220 €.

En nyt enää täysin varmuudella muista, mutta Elitebook 8xx G3 -sarja oli varhaisin HP:n mallistossa, joka tuki vähintään kahta 4K-näyttöä ja kun läppärin oma näyttö sai olla mielellään pieni, oli 820 12,5-tuumaisella sopivin ja halvin vaihtoehto. Muiden valmistajien valikoimiin en juurikaan tutustunut säästääkseni vaivojani.

Kannettavan tietokoneen lisäksi järjestelmään on kytketty poistuva työasema, HP Z600 ja väliaikaisesti tuleva yleispalvelinkone HP Proliant DL380p Gen8.

Oikealla alhaalla on KVM-kytkin, 32-tuumaisen näytön kauko-ohjain ja TV:n kauko-ohjain. Ylhäällä näkyy työpöydän ylähyllyn pohjaa. Sen yhdessä lokerossa on viritinvahvistin ja päällä on vanha laser-tulostin sekalaisen pienemmän laite- ja tavaravalikoiman lisäksi. Vasemmalla näkyy vielä työpöydän levyssä kiinni oleva säädettävä monitorivarsi, jossa aikaisemmin oli kolmas näyttö. Enää se ei oikein mahtuisi ja kaksikin näyttöä täyttävät lähes kokonaan työpöydän 1,7 metrin leveyden.

Alla vielä xrandr-ohjelman tuloste, josta on poistettu näyttöjen muut kuin käytössä olevat moodit.

# xrandr  
Screen 0: minimum 320 x 200, current 6646 x 2560, maximum 16384 x 16384 
eDP-1 connected 1366x768+0+0 (normal left inverted right x axis y axis) 277mm x 156mm 
  1366x768      60.06*+  40.04   
DP-1 disconnected (normal left inverted right x axis y axis) 
HDMI-1 disconnected (normal left inverted right x axis y axis) 
DP-2 disconnected (normal left inverted right x axis y axis) 
HDMI-2 disconnected (normal left inverted right x axis y axis) 
DP-1-1 connected primary 3840x2160+1366+0 (normal left inverted right x axis y axis) 160mm x 90mm 
  3840x2160     30.00*+  25.00    24.00    29.97    23.98   
DP-1-2 connected 1440x2560+5206+0 right (normal left inverted right x axis y axis) 1872mm x 1053mm 
  2560x1440     59.95*+ 
DP-1-3 disconnected (normal left inverted right x axis y axis)

Elitebookissa ei ole ainuttakaan HDMI-liitäntää, mutta yksi DP- ja VGA-liitäntä siitä löytyy. Nykyiset ulkoiset näytöt ovat molemmat kytketty telakkaan, jossa ei ole enempää liitäntöjä näytöille. 55-tuumaisen näytön (TV:n) virkistystaajuus on vain 30 Hz, mutta se korjaantunee eli kohoaa 60 hertsiin tilatun kaapelin vaihdolla. Z600:aan kytkettynä sen virkistystaajuus on 60 Hz.

Z600:ssa on nVidian näytönohjain, joten säädötkin tehdään nVidian ohjelmalla.

Läppärissä säädin aluksi näyttöjä graafisella ohjelmalla, mutta Z600:ssa olen käyttänyt myös xrandr-ohjelmaa. Usein ensimmäinen seuraavista riveistä riittää:

xrandr --output DVI-D-0 --mode 2560x1440 --pos 3840x0  --rotate right
xrandr --output HDMI-0 --panning 3840x2160
xrandr --output DVI-D-0 --panning 2560x1440

Läppärissä vaikuttaa riittävän yksi rivi, jonka kirjoitin skriptiksi seuraavasti:

# echo '#!/bin/sh' >> /usr/local/bin/820-xrandr
# echo 'xrandr --output DP-1-2 --mode 2560x1440 --pos 5206x0 --rotate right' >> /usr/local/bin/820-xrandr
# chmod +x /usr/local/bin/820-xrandr

Ja vielä kuvakkeeksi työpöydälle näpäyttämällä hiiren oikealla näppäimellä työpöydän vapaalla alueella ja aukeavasta valikosta ”Luo käynnistin” ja kuvan määrittelyt.

Läppärin telakan ääniulostulo hurisi, joten lisäsin telakkaan USB-liitäntäisen äänikortin. Sen alla olevasta USB-C-hubista saisi mm. HDMI-liitännällä näytön ulostulon. Vieressä on kaukosäätimiä, vasemmalta oikealle: viritinvahvistin, TV, 32-tuumainen näyttö ja KVM-kytkimen langallinen painonappi-kaukosäädin sekä vielä itse KVM-kytkin.

 

Lisälaitteista ja niiden hinnoista

Tämä ei ole mikään laitevertailu, mutta kun olen käyttänyt työasemakokoonpanooni hieman harvinaisempia vempaimia, niin hieman niiden ominaisuuksista, hinnoista ja mistä olen ne hankkinut.

55-tuumainen 4K tai UHD TV. 4 HDMI-liitäntää ja kauko-ohjain. Noin 500 € kai jo noin kolme vuotta sitten. Kai se äly-TV on ja siinä olisi Ethernet-liitäntä ja luultavasti WiFi sisäänrakennettuna, mutta minua ei kiinnosta. Ihan hyvä tietokonenäyttö riittävillä liitännöillä ja kaukosäätimellä.

32-tuumainen 4K tai UHD smart monitor. Se kysyi melkein heti virrat saatuaan WiFi-tukiaseman salasanaa, joten se on kuin äly-TV  ilman TV-virittimiä, mutta minulle se on vain tietokonenäyttö. HDMI-liitäntöjä taitaa olla toinenkin, mutta kun näppäimistö ja hiiri vaativat kuitenkin KVM-kytkimen, olisi yksikin riittänyt. Viime marraskuun Black Friday ja noin 270 €.

Mozi Basic Stand -pöytäjalka yhdelle näytölle. Max. 8 kg 13 – 32-tuumaisille näytöille, noin 23 € postikuluineen ja sama Black Friday. Nyt se näyttää olevan 10 € kalliimpi.

Wiistar 4 ports HDMI KVM switch. Mukana 4 x 1,5 m pitkät USB-johdot ja langallinen kauko-ohjain. Hinta 27,69 € elokuussa postikuluineen Kiinasta, nyt 28,42 €. 4K @ 60 Hz, hiiren ja näppäimistön lisäksi vielä kolmas USB 2.0 -liitäntä.

Display Port to HDMI Cable 4K@30Hz, 1,8 m. Toimivat kuitenkin myös 60 Hz taajuudella. 2 kpl Kiinasta postituksineen ALV maksettuna heinäkuussa 13,14 €. Nyt 17,69 €.

Vention Display Port to HDMI 4K 60Hz, 1,5 m. Pari viikkoa sitten Kiinasta postituksineen ALV maksettuna 20,81 €. Tilasin kun en huomannut, että ylempänä olevat kaapelit toimivat 60 Hz taajuudella ja minulla oli jo niitä kaksi.

Vention USB Sound Card. 2 kpl Kiinasta postituksineen ALV maksettuna heinäkuussa 14,22 €, nyt 13,96 €.

USB C Hub Type-C 3.1 to 4K HDMI-Compatible RJ45 USB SD/TF Card Reader PD Fast Charge 8-in-1 USB Dock. Toukokuussa Kiinasta postituksineen vielä ilman ALV:tä 18,50 €, nyt 22,41 €.

harman/kardon HK 3270 RDS viritinvahvistimen ostin noin 24 vuotta sitten. Aika jännää, että niinkin vanha laite on vielä täysin sopiva nykyiseen tehtäväänsä. Taisi olla joskus 10 vuotta sitten, kun kaipasin sen ohjekirjaa eikä alkuperäistä löytynyt, mutta netistä löytyi.

 

Prosessorien vertailua

HP Elitebook-sarjan kolmannen sukupolven eli G3:n prosessorien suorituskyky ei ole mitenkään huimaava, mutta kyllä se riittää ihan mainiosti tavanomaiseen netin selailuun ja Full-HD-videoiden katseluun. Suurempaa prosessoritehoa vaativat työt on tarkoitus jatkossa siirtää ”uudelle” HP ProLiant DL380p-palvelinkoneelle. Linuxissa ohjelmien käynnistäminen verkon kautta toisessa koneessa on helppoa. Ääniulostulon siirtäminen verkon kautta vaatii hieman säätöä, mutta pulseaudion asetukset tarvitsee tehdä vain kerran kummassakin koneessa.

Mutta katsotaan ensin kolmea erilaista prosessoria, joita minulla on koneissani. Ensimmäinen on Elitebook 820 G3:n, toinen Z600-työaseman ja kolmas DL380p Gen8:n prosessori.

Z600:ssa olisi pitänyt voida käyttää kahta prosessoria, esimerkiksi Intel Xeon X5672 @ 3.20GHz, mutta kun prosessorikanta emolevyllä on rikki, niin ei voi. Minun HP ProLiant DL380p Gen8:ssa on prosessoreina kaksi Intel Xeonia tyyppi E5-2690 v2 @ 3.00GHz. Core-tyyppiset prosessorit eivät toimi useamman prosessorin kimpassa.

Ostin DL380p:n jo loppukesällä ja nykyiset prosessorit se sai ennen kuin Intel julkisti 12. sukupolven Core-prosessoriperheen. Sitä ennen kahdessa Xeon E5-2690 v2:ssa oli yhteensä enemmän tehoa kuin Intelin nopeimmassa pöytäkone-prosessorissa.

Palataan kuitenkin vielä Elitebook 820 -kannettavaan. Siinä on keskusmuistia maksimimäärä 16 Gt ja levymuistina Kingstonin KC2500 500 Gt NVMe-levy. Molempien muistien lukunopeudet saa parhaiten esille hdparm-ohjelmalla.

# hdparm -Tt /dev/nvme0n1 

/dev/nvme0n1: 
Timing cached reads:   7170 MB in  1.99 seconds = 3596.64 MB/sec 
Timing buffered disk reads: 4874 MB in  3.00 seconds = 1624.65 MB/sec

Vaikka keskusmuistin nopeus ei kovin suuri ole, on sen jatkeena oleva sivutusosio NVMe-levyllä varsin vikkelä. DL380p:ssä käynnistyslevy on tällä hetkellä neljän teratavun SSA-levyn muodostamalla RAID5-näennäislevyllä. DL380p:ssä on vielä kaksi tyhjää levypaikkaa, joten RAID5-pakan levyjen määrän kasvattaminen olisi järkevää suorituskyvyn kannalta. Jälleen hdparm-tulokset:

# hdparm -Tt /dev/sda

/dev/sda:
Timing cached reads:   20110 MB in  1.99 seconds = 10102.05 MB/sec
Timing buffered disk reads: 1168 MB in  3.00 seconds = 389.03 MB/sec

Keskusmuistia DL380p:ssä on 112 Gt, mutta siitä enemmän kirjoituksessa HP ProLiant DL380p Gen8 -palvelinkone.

 

HP ProLiant DL380p Gen8 työasemana

Luulisi että kun prosessoriytimiä on yhteensä 20 ja keskusmuistia hulppea 112 gigaa, kone tuntuisi järkyttävän nopealta. Niin ei kuitenkaan ollut. Hiiri ja videotoisto nykivät. Videotoistossa nykimisen näki selvemmin, mutta en viitsinyt lähteä sitä mittaamaan. Videokameralla, joka ottaa vähintään 60 tai mieluummin 120 kuvaa sekunnissa, se olisi onnistunut. Silmämääräisesti videotoisto pysähtyi 0,1 tai 0,2 sekunnin ajaksi noin sekunnin välein. Hiiri käyttäytyi samaan tapaan pysähtyen hyvin lyhyesti ja sitten hypähtäen pysähtyneenä olon ajan matkan erittäin nopeasti. Hiiren kursorin tarkka siirtäminen oli sen takia hyvin vaikeaa.

En lähtenyt syytä tarkemmin selvittämään, mutta se on mielestäni melko ilmeinen. Kun olin tuulettimien säätöä varten käynnistänyt kaikkia prosessoriytimiä rasittavia testiohjelmia, jotta prosessorit lämpenisivät mahdollisimman paljon, oli sähkönkulutus noussut tyhjäkäynnin noin 150 Watista noin 420 Wattiin. Aluksi työasemakäyttöä kokeillessani teho oli noin 200 W käytännössä tyhjäkäynnillä ja kun säädin iLOn kautta asetusta Power Regulator Setting asennosta Dynamic Power Savings Mode asentoon Static High Performance Mode, nousi kulutus noin 250 Wattiin. Nykimiseen se ei kuitenkaan tuonut helpotusta. BIOS-asetuksista löytyisi lisää kokeiltavaa, mutta ne vaatisivat uudelleenkäynnistystä.

OS Control Mode vaatii uudelleenkäynnistyksen, mutta kolme muuta tulevat käyttöön painikkeella Apply – Käytä.

Oli kuitenkin selvää, että sähkön kulutus olisi pienempää, jos DL380p:tä käytettäisiin tavallaan päätepalvelimena eikä sitä käytettäisi suoraan.

 

HP ProLiant DL380p Gen8 päätepalvelijana, X-protokolla

Graafisten X-ohjelmien käynnistys verkon yli onnistuu Linuxissa, kuten moni muukin asia, helpoimmin komentoriviltä. Ensin käynnistetään etäyhteys X-protokollatuella komennolla ”ssh -X [käyttäjätunnus@]konenimi/ip-osoite” ja sitten halutut ohjelmat etäkoneella komentoriviltä.

Valmisteluihin kuuluvat oman julkisen ssh-avaimen kopioiminen etäkoneelle, jotta vältytään salasanan syöttämiseltä ja pulseaudion asetusten säätö sekä etäkoneella että paikallisella.

Etäkoneella käynnistetty paprefs kertoo etäyhteydestä otsikkopalkissaan.
Paikallisesta koneesta tehdään äänipalvelin.
Full-HD-resoluution videon toisto käyttää gigabitin verkon nopeudesta yli 60 % (rivi NET eno1, sarake so).

Päätepalvelinkäytössä tyhjäkäynnillä DL380p kuluttaa noin 150 W ja Full-HD-videota toistettaessa etäyhteyden yli noin 180 W.

 

VNC, RFP-protokolla

Toinen mahdollisuus etäkäyttöön on VNC (Virtual Network Computing). Se on käyttöjärjestelmäriippumaton ja sekä palvelin- että asiakasohjelmia löytyy useita. Eikä VNC ole ainoa etätyöpöytäohjelmisto, niitä on hyvin paljon. Wikipedian sivulla Comparison of remote desktop software on merkittävimpien vertailu. Yksinkertainen jaottelu on käytetty protokolla, joita on Citrixin kehittämä ICA, VNC:n perusta RFP ja Microsoftin kehittämä RDP sekä muut. Vain RFP on avoin ja useimmat VNC-perustaiset palvelinohjelmat ovat ilmaisia. Asiakasohjelmat taas ovat pääsääntöisesti ilmaisia riippumatta protokollasta ja useat asiakasohjelmat tukevat useita protokollia ja palvelinohjelmia.

VNC-palvelinohjelmistoista vain alkuperäisten kehittäjien RealVNC on Linux-palvelimella maksullinen. 30 päivän kokeilujakson jälkeen RealVNC:n hinta on 2,79 € kuukaudessa etälaitetta kohden. Aikaisemmin sen eräänä myyntiargumenttina oli äänituki, mutta edellä esitelty PulseAudioon perustuva äänipalvelun käyttö verkon kautta toimii myös muiden VNC-palvelimien kanssa. Nykyään vahvin myyntiargumentti on ilmeisesti salattu turvallinen verkkoyhteys, mutta senkin voi korvata joko ssh-putkella tai mieluummin VPN-yhteydellä, jolloin kaikki yhteydet palvelimen ja etäkoneen välillä ovat salattuja ja turvallisia.

Red Hat tai Fedora-pohjaisissa levitysversioissa TigerVNC on ollut VNC:n oletusversio jo vuodesta 2009 lähtien. Sen asennusohjeita näyttää löytyvän useita, mutta minä käytin Tecmintin ohjetta How to Install and Configure VNC Server in CentOS 7. Siihen minulla ei ole muuta lisättävää kuin, että vncpasswd-ohjelmalle pitää antaa korkeintaan 8-merkkinen salasana ainakin käytettäessä vinagrea asiakasohjelmana ohjeen mukaan.

TigerVNC:n tarjomalla etätyöpöydällä käynnistetty PulseAudion äänenvoimakkuussäädin, pavucontrol, antaa valita verkon yli läppärin oman ja USB-äänikortin lisäksi myös DL380p:n USB-äänikortin ääniulostulon.

Minä olen käyttänyt VNC:tä vasta vain koeluontoisesti enkä ole viitsinyt selvittää mistä johtuu sen verkkokaistan käytön rajoitus. Kun esimerkiksi viimeksi kokeilin katsoa Full-HD-videota, oli kaista rajoitettu noin 70 Mbps vauhtiin ja videota piirrettiin muutama ruutu sekunnissa.

VNC:llä on kuitenkin joitakin etuja, joiden takia sitä kannattaa käyttää ”suoran” X-protokollan ja yksittäisten ohjelmien verkon yli ajon rinnalla. Firefox on perinteisesti ollut useimmiten toimimaton, jos sitä on yrittänyt käynnistää useammalta koneelta samalle X-palvelimelle, koska eri instanssit pyrkivät käyttämään yhteistä jaettua muistia. Se on saattanut onnistuakin, jos kaikki ovat samaa tai riittävän lähellä olevaa versiota, mutta en ihmettelisi erikoisia efektejä. VNC suojaa eri koneilla pyörivät ohjelmat toisiltaan ja se voi olla hyödyksi muissakin tapauksissa kuin Firefoxin kanssa.

VNC tarjoaa etäkoneesta työpöytä-näkymän tai -liittymän, ei tarvitse muistaa millä komennoilla ohjelmat käynnistyvät.

Edellinen on hyödyksi myös siten, että kun kirjaudutaan VNC-sessiosta ulos tai toiselta koneelta sisään, ovat aikaisemmin käynnistetyt ohjelmat yhä käynnissä ja samassa tilassa.

VNC sopii mainiosti yhteen myös virtuaalityöpöytien kanssa, jotka ovat hyvin näppäriä monipäisten näyttöjen kanssa. Kuvassa on xfce:n paneeli läppärin näytöllä, jossa on kuusi virtuaalityöpöydän näkymää. Minä olen omaksunut nyt uuden käytännön, jossa sivunäyttöjen ohjelmat ovat ”naulattuja” eli näkyvät aina aktiivisella työpöydällä. Vasemmanpuoleinen eli läppärin näyttö on varattu läppärin laitteisto-ohjaukseen ja monitorointiin ja siellä on Äänenvoimakkuus eli pavucontrol ja Näyttö eli xfce4-display-settings. Oikealla puolella eli 32-tuumaisella näytöllä taas on muu monitorointi eli Gmail, Duolingon pistetilanne ja Konsolessa DL380p:n monitorointi, atop tällä hetkellä ja ohjaus, pavucontrol tällä hetkellä. Toistaiseksi vain virtuaalityöpöydällä 4 on VNC-sessio DL380p:ssä. Vapaana on vielä kaksi virtuaalityöpöytää. Ainakin toisen niistä valloittaa videoeditointiohjelma DaVinci Resolve, jonka ainoa virallisesti tukema Linux-levitysversio on CentOS 7, joka oli hyvin painava syy DL380p:n käyttöjärjestelmävalintaan. Kolmella ensimmäisellä virtuaalityöpöydällä on minun käytössäni jo useamman vuoden perinne.

 

Sähkönkulutus

Kun Elitebook oli ollut ensimmäiset yli kuusi vuorokautta katkotta päällä nykyisessä kokoonpanossa, oli sinä aikana suurin vuorokautinen kokonaiskulutus 0,53 kWh ja pienin 0,44 kWh. Näiden keskiarvon mukainen teho on 20 W. DL380p:n kulutus voi vaihdella välillä noin 150 – 420 W kuormituksen mukaan. Tulevassa normaalikäytössä uskoisin keskiarvon olevan vain hyvin vähän enemmän kuin 150 W. Yhteensä alimmillaan noin 170 W.

Poistuvissa laitteissa kulutus on ollut hyvin tasaista. Z600 noin 150 W ja ProLiant ML350 G5 noin 230 W. Yhteensä noin 380 W.

Sähköä kuluu siis jatkossa vähemmän jopa noin 210 W ja jos kaikki koneet olisivat koko ajan käytössä, olisi kuukaudessa säästö 154 kWh ja esimerkiksi hyvin halvalla kokonaishinnalla 10 c/kWh, rahassa 15,4 €. Jos taas lasketaan pessimistisemmin, että DL380p kuluttaisi saman kuin edeltäjänsä, jäisi säästöksi vain 135 W, kuukaudessa 99 kWh ja 9,90 €.

0
rkoski
Sitoutumaton Salo

IT-ammattilainen ja -kirjailija. Tehnyt aikoinaan useita Linux-levitysversioita nimillä SOT, Best, Spectra ja Lineox Linux. Julkaistuja kirjoja puolisen hyllymetriä.
Yhteystiedot: www.raimokoski.fi , www.raimokoski.com , www.lineox.net , rk at raimokoski piste com, rk at lineox piste net

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu