Kuole kirja, kuole
Ei vanhat formaatit koskaan kokonaan kuole enkä mitään kirjarovioita ole ehdottamassa.
Paperille painettu kirja on hyvin epäkäytännöllinen. Minä vaihdoin lukukielen englantiin 18-vuotiaana vuonna -79, koska olin lukenut käytännössä kaiken suomenkielisen sci-fi-kirjallisuuden ja englanniksi sitä oli tarjolla halpoina pokkareina vaikka kuinka paljon. Kun sitten ostin Kindlen noin 10 vuotta sitten totesin, että olisin antanut aikoinaan sen sanakirjatoiminnasta vaikka oikean käteni. Alla espanja-englanti-sanakirjan esittelyä. Toiminnallisuus tulee esille vaikka ei osaa englantia tai espanjaa.
Ilmaisia espanja-englanti-sanakirjoja Kindlelle löytyy kolme ja tietysti ”virallinen” RAE:n espanjan sanakirja.
Kindle ja yleensäkin e-kirjateknologia on yli 10 vuotta vanhaa eikä sitä ole juurikaan kehitetty ja siinä on huutavan vakavia puutteita. Tabletilla tai Android-älypuhelimella Amazonin mobi-formaatin lukija on kuitenkin aika hyvä.
Koska ilmainen Don Quijote on minun kirjastossani Amazonilla, on se tietysti luettavissa myös tabletillani.
En minä nuorena pelkkää sci-fiä lukenut. Aika pian järkytyin, kun huomasin, että Nobelin kirjallisuuspalkinnon jo aikoja sitten voittaneen John Steinbeckin tuotannosta oli suomennettu vain runsas puolet ja ne muut olivat englanniksi saatavina halpoina pokkareina. Sama suurinpiirtein päti suosikkieni Aldous Huxleyn ja George Orwellin osalta.
80-luvulla tapahtui paljon. Ostin ensimmäisen videonauhurini ja asuin vuoden Ruotsissa -85 – -86. Jatkoin kaunokirjallisuuden lukemista ruotsiksi palattuani muutaman vuoden, mutta kun uutta opittavaa ei enää tuntunut olevan riittävästi, vaihdoin saksaan, joka taas kirjallisen maun kehittymisen takia ei enää sujunutkaan niin helposti, niin lopetin kokonaan.
Turussa oli siihen aikaan viisi elokuvakerhoa ja olin jo 70-luvun puolelta alkaen hankkinut vähintään kaksi niiden kausikorttia. Säästin niitä kortteja pitkään ja yli 20 siinä pinossa niitä oli. Lisäksi niitä videonauhoja oli ehtinyt kerääntyä kunnioitettava määrä. Se oli siis elokuva, joka tappoi minulta kaunokirjallisuuden jo 80-luvun lopulla. Miksi olisin edelleen lukenut kömpelöjä kirjoja, kun se ei enää tuonut sopivasti kielten opiskelun lisähyötyä?
1994 julkaistiin ensimmäinen kirjoittamani lehtiartikkeli ja kirja liittyen tietotekniikkaan. Luin edelleen harvakseltaan alan kirjoja, mutta valtavan määrän lehtiä, kuten Byte (1975 – 1998), PC Magazine (1982 – , viimeisin paperiversio 2009), Computer World (1967 – , viimeisin paperiversio 2014), Dr. Dobb’s Journal (1976 -, viimeisin paperiversio 2009) ja MikroPC (1983 – 2015), johon itse kirjoitin. Lehdissä oli se ajankohtainen tieto ja kirjat aika suurelta osin vanhentuneita jo ilmestyessään.
Pikakelaus. Vuonna 2010 ilmestyi viimeinen kirjani Linux tehokas hallinta. Se myi yllättävän hyvin viimeisimmäksi dinosaurukseksi. Runsas puoli hyllymetriä niitä kirjoja kertyi.
Linux Journalia olen tilannut alkaen vuodesta 2008 sähköisenä. Viime kuussa 7.8.2019 sen julkaisu lopetettiin. Alan kirjankustantajista O’Reilly on vielä pystyssä, mutta tuskin mikään muu. Eikä O’Reillykään ole enää kirjankustantaja vaan online-opetusmateriaalin tuottaja.
Minuakin vaivaa ikänäkö ja sen takia en pidä älykännyköistä. Tablettiakin on tullut käytettyä aika vähän. Sen suurin ongelma taas on se, että kirjoittaminen on hankalampaa kuin näppäimistöllä. Työasemassani on kolmipäinen näyttö ja keskimmäinen on 55-tuumainen, joten kirjasinkoko on tässäkin tekstissä turhan suuri, iso kirjain noin 5 milliä korkea. Tekstin koko eli selainikkunan zoomaus vaikuttaa myös kuvien sekä upotettujen videoiden kokoon ja sen takia se on niin suuri. Se on aitoa luksusta.
On minullakin lukulasit, mutta pyrin välttämään niiden käyttöä. Silmät ovat vähän kuin lihakset, niitä pitää käyttää ja harjoitella, jotta ne pysyvät kunnossa. Silmälasien käyttö voi rappeuttaa silmiä. Aiheesta lisää: The art of seeing
Sinun kirjasi Zen ja Enigma on niitä viimeisimpiä kaunokirjallisia teoksia, jonka olen lukenut. Siinä on hyvää erityisesti se, että se ei ole romaani. En nyt muista milloin luin Rosa Liksomin Tyhjän tien paratiisit, mutta kirjailijan kehu: ”Liksom kirjoittaa tiiviisti mutta täyteläisesti: kolmen sivun välähdys tuntuu kokonaiselta romaanilta.” kertoo paljon. Se oli toinen syy elokuvien lisäksi siihen, että varsinkaan romaanit eivät enää kiinnostaneet. Jos tarinan voi kertoa kolmella sivulla, miksi lukea satoja sivuja?
Ilmoita asiaton viesti
Sen sinun kirjasi jutut taisit julkaista ensin melkein kaikki täällä, josta on hyvä jatkaa kehumalla selainta lukuohjelmana. Firefox näköjään zoomaa noin 10 % eli kun olin Ctrl+:lla kuvien takia suurentanut tätä kielekettä 150 prosenttiin oli seuraava koko jo 170 %. Minun silmilleni 90 % vaikutti äsken olevan sopivin tekstin osalta, mutta kun html-sivulla kaikki muukin skaalautuu ja koko vaihtuu vain parilla näppäimellä tulee helposti kokeiltua eri kokoja. Hesaria luen normaaliskaalalla, koska ulkonäön ovat viilanneet Suomen parhaat. Täällä uudistus on aika vaiheessa.
Luen tietokoneen näytöltä myös kontrastin takia mieluummin kuin paperilta. Olen järkeillyt, että kun pimeänäköni on selvästi eniten kärsinyt näkökyvyn osa-alue, niin sen takia paperilta lukeminen on niin hankalaa välillä.
Törmäsin pari vuotta sitten vähän vahingossa Moodlen kirja-formaattiin ja tein sen kanssa pienen kokeilun. Luku 2.4 Videoiden editointi on monipuolisin, mutta H5P-sisältöjen katselu vaatii sisäänkirjautumisen vierailijana (ei vaadi salasanaa). Huomaa interaktiivisessa videossa aikajanan pallukat. Niiden avulla voisi luoda videoille sisällysluettelon.
Kirjoitusalustanakin selain on aika hyvä, mutta se harmittaa, että voikkoa ei voi enää käyttää ja kalmot ei toimi kaikissa syöttökenttätyypeissä. España
piti leikata ja liimata.
Ilmoita asiaton viesti