Roll over Stradivarius, Vanha pieru ihmettelee, Musiikkiriippuvuuden käypä hoito -suositus ja Paras musiikinopettaja

Sähköviulu on yhtä vallankumouksellinen soitin kuin sähkökitara. On se perinteinenkin hieno, mutta elektroniikan avulla melkein kaikki on mahdollista.

 

Black Violin tuo erityisesti esille omaa rotuidentiteettiään. Myös Jimi Hendrix oli musta ja hemmetin hyvä kitaristi.

 

Luo jotain uutta, riko stereotypiat.

 

 

Jean-Luc Ponty on kai se alkuperäisin (sähkö)viulisti, joka toi soittimen nykyaikaiseen populaarimusiikkiin erityisesti Frank Zappan vuonna -69 julkaistun Hot Rats -albumin myötä.

 

Jo kauan ennen kuin Robert Johnson myi sielunsa legendan mukaan risteyksessä paholaiselle oppiakseen soittamaan sähkökitaralla bluesia paremmin kuin kukaan muu, Niccolò Paganini oli legendan mukaan tehnyt samanlaisen sopimuksen paholaisen kanssa viulun soitosta. Hänen piti sitten säveltää itse riittävän vaikeaa musiikkia viululle. Kapriisi numero 24 lienee niistä tunnetuin.

 

Vuoden 2013 filmistä The Devil’s Violinist:

Ihan sama meno ennenkin, tytöt kirkuvat ja pyörtyilevät, kun paholaisen riivaama teini-idoli esiintyy.

 

Entä mikä on  Frank Peter Zimmermannin ja paholaisen suhde?

 

 

Vanha pieru ihmettelee

Kun ikää kertyy, ei enää viitsi niin tarkkaan seurata ajan pinnallisia ilmiöitä. Musiikin osalta radioiden soittolistat tekivät siitä jopa erittäin vastenmielistä ja kun J. S. Bach on kuitenkin edelleen paras säveltäjä, miksi vaivautua? Kuitenkin aina välillä iskee epäilys, onko jäänyt ajastaan jälkeen, tippunut kärryiltä?

Silloin yllä esitellyn Black Violinin kaltaiset yhtyeet muistuttavat, että juuri nyt tehdään enemmän hyvää musiikkia kuin koskaan aikaisemmin, mutta niitä huippuja, kuten Bach ja Paganini syntyy aika harvoin. Toinen uusi toivo, joka löytyi juuri äsken on Polyphia.

 

Ovat tainneet tosin kuunnella King Crimsonia varsin tarkasti. Ja alla olevan videon ohjaajallakin lienee esikuva.

 

Don Van Vlietin video taitaa olla parempi kuin imitaationsa.

 

Nuorilla on kuitenkin vielä aikaa kasvaa mestareiksi. Ja vaikka vanha olenkin, kaikki uusi kiinnostaa, jos siinä tosiaan on jotain uutta tai omaa. K-Popissa on ainakin vähän ja kyllä sitäkin hieman mielenkiinnolla kuuntelee.

 

 

Musiikkiriippuvuuden käypä hoito -suositus

“The only way to get rid of a temptation is to yield to it. Resist it, and your soul grows sick with longing for the things it has forbidden to itself, with desire for what its monstrous laws have made monstrous and unlawful.”

Oscar Wilde, The Picture of Dorian Gray

Aikoinaan, viime vuosituhannella, musiikkiriippuvuuden ruokkiminen tiesi vain rahan menoa, mutta nykyään se on ilmaista tai maksaakin voi, jos haluaa. Silloin aikoinaan oireita pahensi vielä jälkitautina saatu hifi-hulluus, mutta sekin hoitui rahalla. Nykyään uudet laitteetkaan eivät oikeastaan maksa mitään, kun ne pitää hankkia muutenkin. Ja sitten on ne vanhat, joita ei oikein kehtaa heittää poiskaan. Nimimerkillä viritinvahvistimeni on vuodelta 1998 ja itse rakennetut kaiuttimet vuodelta 1986. Esimerkiksi uusin ”mp3-soittimeni” on uusi älypuhelimeni, joka maksoi 95 €. Se on todella hieno vehje. Yksi tärkeä valintakriteeri oli 4K-videoiden kuvausmahdollisuus ja onhan kolmoiskamerakin ihan jännä. Jos arvottaisin sen mp3-soitinominaisuutta, niin ehkä 5 € olisi jotain sinne päin tai oikeastaan ihan liikaakin.

Ja musiikkia löytyy enemmän kuin viitsii kuunnella. Ja ihan tai varsin hyvääkin, jos viitsii etsiä. Ja tietysti kaikkien tuntemat klassikot, jos ei luota omaan makuun.

Ja sitten minulla on aikojen saatossa kehittynyt ”taikavoima”. Minä muistan tai ymmärrän kuulemani musiikin jo usein ensimmäisellä kerralla. Kun 10-vuotiaana aloittamani keskikoulun musiikinopettaja testasi rytmikorvani, se oli täydellinen. Vasta silloin minulle alkoi kehittyä vakava musiikkiriippuvuus, jota piti koko ajan ruokkia, joten musiikkimuistini on niistä ajoista varmasti kehittynyt vaikka kuinka paljon. Ja kaikenlainen musiikki, jota en ole heti ymmärtänyt tai muistanut, on erityisesti kiehtonut. Eikä sekään ole haitannut, jos musiikki on ollut omituista tai pelottavaa, kuten György Ligetin ”puukko Stalinin sydämessä” Musica Ricercata, II.

 

Pää täynnä korvamatoja on vanhempi kirjoitukseni aiheesta.

Tällä hetkellä minulla on yli 2 000 CD-levyä ripattuna mp3-formaattiin ja ne kaikki mahtuisivat alle puolelle uuden ”mp3-soittimeni” mikrosd-muistikortin tallennustilaan. Aika paljon sinne silti mahtuu myös vaikka niitä 4K-videoita.

Tuon taikavoiman ymmärtämisessä minua on auttanut joskus iät ajat sitten näkemäni elokuva Beethovenin elämästä tai oikeammin kuuroudesta. En nyt viitsi sitä etsiä, koska Rick Beato kertoo saman tarinan ytimen varsin lyhyesti.

Tuo Rick Beaton video on tehty vasta 15.12.2020, joten se on hyvä syy vanhan kirjoitukseni päivitysversioon.

Beaton kanava kannattaa muuten tilata, jos on kiinnostunut musiikista. Voi pojat, mitä olisi tapahtunut, jos olisin aloittanut koulun Beato musiikinopettajana! No, minä osaan nauttia musiikista enkä ole kuuro kuten Beethoven. Ihan hyvä näinkin.

 

Paras musiikinopettaja?

Kansakoulussa musiikinopettajani ei ollut lievästi sanoen kovin hyvä, keskikoulussa siihen aikaan nähden varmaankin varsin hyvä ja kun 00-luvun alussa seurustelin ja asuin musiikinopettajan kanssa sekä hieman seurasin hänen touhujaan, oli musiikinopetus kehittynyt hyvin paljon.

Nyt vastaus otsikon kysymykseen on kiistaton, se on netti. Rick Beato on tehnyt hyviä opetusvideoita Youtubeen ja muuta opetusmateriaalia nettiin, mutta on rajoittunut americanaan: jazz, blues, rock, fuusio, metalli sekä hieman klassiseen. Alla on kuitenkin pelkälle musiikin harrastajallekin ihan mielenkiintoinen analyysi Antônio Carlos Jobimin The Girl from Ipanemasta, joka on toiseksi useimmin levytetty kappale Beatlesin Yesterdayn jälkeen.

 

Rick Beato kouluttautui jazz-muusikoksi korkeakoulussa, joten hän on oikea henkilö esittelemään ”Picasson”.

Minä tosin olen juuttunut ”Picasson” myöhempiin levyihin Sketches of Spain ja Jack Johnson. Jälkimmäisen genreksi on Wikipediassa merkitty jazz-rock, hard rock ja funk. Se levy pitää kuunnella ennen kuin ymmärtää tuon genre-määrittelyn.

 

Suomeksikin löytyy ihan mielenkiintoisia ja opettavaisia videoita.

 

Ja sitten ne tavanomaiset epäillyt eli Masterclass, josta opettajina löytyy mm. Herbie Hancock, Itzhak Perlman ja Carlos Santana sekä edX, josta löytyy tällä hetkellä 94 yliopistotasoista musiikkiin liittyvää kurssia. Kun Beethovenin yhdeksäs oli edellä esillä, löytyy edX:ltä Harvardin tänään alkava kurssi First Nights – Beethoven’s 9th Symphony and the 19th Century Orchestra. Masterclass on maksullinen, mutta edX:n kurssit ilmaisia, jos ei tarvitse kurssitodistusta.

rkoski
Sitoutumaton Salo

IT-ammattilainen ja -kirjailija. Tehnyt aikoinaan useita Linux-levitysversioita nimillä SOT, Best, Spectra ja Lineox Linux. Julkaistuja kirjoja puolisen hyllymetriä. Yhteystiedot: <a href="http://www.raimokoski.fi" title="www.raimokoski.fi">www.raimokoski.fi</a> , <a href="http://www.raimokoski.com" title="www.raimokoski.com">www.raimokoski.com</a> , <a href="http://www.lineox.net" title="www.lineox.net">www.lineox.net</a> , rk at raimokoski piste com, rk at lineox piste net

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu