Minulla on sattumalta Fischer Taschenbücherin Der Tod in Venedig kirjahyllyssäni. Siinä on myös viisi muuta Thomas Mannin novellia ja ostin sen Turun Linnankadun Kansallisesta Kirjakaupasta joskus 80-luvun lopulla. Siihen aikaan ostin mieluummin kirjoja halvemmalla Tukholman kirjakaupoista, kuten Pesten Bokmanilta ja paljon englanninkielisiä Akademiskasta, mutta Kansallisessa tuli myös käytyä. Helsinki oli siihen aikaan vain Lahden satamakaupunki.
En sitten lopulta lukenut Kuolema Venetsiassa alkukielellä, koska Thomas Mann on kuuluisimpia saksalaisia kirjailijoita, joiden lauseissa saa odottaa kaksi sivua verbiä.
Minulla pitäisi olla Kuolema Venetsiassa (elokuva), jälleen Visconti, elokuva-arkistossani, mutta en nyt viitsi käynnistää sitä. Teininä taisin sen kirjaversion ahmia. mutta kuten 11- ja 12-vuotiaan Dostojevsky-kausista, minulla on enää hämäriä muistikuvia.
– Minkä verran olet lukenut maailmankirjallisuutta?
– Sivullisen.
Ilmoita asiaton viesti
Främlingen på svenska. Har även den som Bonnier pocket.
Lisäys: Luchino Visconti filmatisoi sivullisen, The Stranger (1967 film), ja sekin löytyy elokuva-arkistostani.
Ilmoita asiaton viesti
Rutto on kyllä hieno romaani ja oikein ajankohtainen klassikko juuri nyt. Samoin Kuolema Venetsiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on sattumalta Fischer Taschenbücherin Der Tod in Venedig kirjahyllyssäni. Siinä on myös viisi muuta Thomas Mannin novellia ja ostin sen Turun Linnankadun Kansallisesta Kirjakaupasta joskus 80-luvun lopulla. Siihen aikaan ostin mieluummin kirjoja halvemmalla Tukholman kirjakaupoista, kuten Pesten Bokmanilta ja paljon englanninkielisiä Akademiskasta, mutta Kansallisessa tuli myös käytyä. Helsinki oli siihen aikaan vain Lahden satamakaupunki.
En sitten lopulta lukenut Kuolema Venetsiassa alkukielellä, koska Thomas Mann on kuuluisimpia saksalaisia kirjailijoita, joiden lauseissa saa odottaa kaksi sivua verbiä.
Minulla pitäisi olla Kuolema Venetsiassa (elokuva), jälleen Visconti, elokuva-arkistossani, mutta en nyt viitsi käynnistää sitä. Teininä taisin sen kirjaversion ahmia. mutta kuten 11- ja 12-vuotiaan Dostojevsky-kausista, minulla on enää hämäriä muistikuvia.
Ilmoita asiaton viesti