Spain – Sketches of Spain – Concierto de Aranjuez
Youtuben tekoäly ehdotti minulle taannoin mielenkiintoisten esittäjien tulkintaa Chick Corean jazz-standardista Spain, mutta koska maestro itse ei ollut mukana, alla Barcelonassa tallennettu versio.
Varsin mielenkiintoinen versio tuokin, mutta jazz-muusikkojen ammattitaudin pahoin vaivaama, kun kappaleen haluaa aina soittaa toisin kuin ennen, muuttuu se ajan myötä aika erikoiseksi. Siksi alkuperäinen 1971 levytetty versio:
Kun googlasin hieman tarkemmin kappaleen syntyhistoriaa, huomasin, että myös Miles Davis oli esittänyt sen vuoden 1960 levynsä Sketches of Spain aloituksena.
Tuo levy on varsin erikoinen. Vaikka se alkaa Joaquín Rodrigon sävellyksellä, jatkuu Manuel de Fallan ja espanjalaisilla kansansävelmillä, on se erittäin ehjä kokonaisuus ja ehdottomasti Miles Davisia ja Gil Evansia. Rolling Stone -lehdelle Miles sanoi epäilystä onko se jazzia, ”Se on musiikkia ja pidän siitä.”
Lopuksi se alkuperäinen Joaquín Rodrigon Concierto De Aranjuez. Upotettu video alkaa toisesta osasta eli adagiosta.
Tarinan opetus
Tarinan opetus lienee, että parhaat muusikot ja säveltäjät ”varastavat” tai lainaavat parhailta. Nuoruusvuosina paljon arvostamani yhtyeen, Jethro Tullin kunnianhimoisimmat sävellykset olivat A Passion Play ja A Thick as a Brick, mutta yhtyeen parhaan piisin säveltäjä on silti J. S. Bach.
Alkuperäinen julkaisu: http://raimokoski.fi/2020/07/14/spain-sketches-of-spain-concierto-de-aranjuez/
Minullakin on kaksi levytystä tuosta teoksesta, alkuperäinen kitarakonsertto ja Miles Davisin tulkinta. Hienoja molemmat.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorempana en kuunnellut juuri lainkaan jazzia, jonkin verran fuusiota ja tuon Chick Corean version olen saattanut kuulla jo 80-luvulla. Miles Davisin levyjä olen lisännyt kokoelmiini vuosina 2009 ja 2013, mutta ei kovin montaa. Tämän vuoden tammikuussa lainasin Salon pääkirjastosta 21 Milesin levyä ja niiden joukossa oli myös Sketches of Spain. Olin kuunnellut sen luultavasti kerran ennen tämän jutun idean syntyä ja toisen kerran kirjoittamisen valmisteluna.
Kolmannen kerran kuuntelin sen pari päivää sitten bussimatkalla. Hassu levy, muuttuu joka kerta paremmaksi ja erikoisemmaksi. Ei tule mieleen mitään toista saman tyylistä.
Täytyy tutustua Milesin tuotantoon tarkemmin. On se hienoa, että vieläkin löytyy todella hyvää, minulle uutta musiikkia.
Ilmoita asiaton viesti