Suomen Turusta, kuninkaan salista

Eilen ensiesitetty Yle Olohuone, Tommi Läntinen, Turku, (esitysoikeus toistaiseksi) oli esityspaikkansa osalta häkellyttävä. Onhan erikoisaikojen ansiosta Suomessa myös jopa presidentin linnassa räpätty, mutta kuninkaallista glamouria Suomessa löytyy vain Turusta.

Myös kaikki muut kuvauspaikat olivat tuttuja. Ruissalon kansanpuistossa taisin ensimmäistä kertaa nähdä Tommi Läntisen Fabricsin laulajana, joka oli minun mielestäni hänen yhtyeistään mielenkiintoisin, ei kyllä tietystikään kovin kansaan menevä. Turun kaupungin musiikkikirjastokin on toki tuttu ja sieltä olen lainannut satoja tai jopa yli tuhat äänilevyä. Turun kaupungin pääkirjasto, sekä vanha että uusi rakennus ovat nekin hienoja rakennuksia, ei nyt toki ihan linnoja.

Kaskenmäki oli kuitenkin nimetty hieman virheellisesti. Vartiovuoren ja Samppalinnanvuoren välissä kulkee kyllä Kaskenkatu, mutta ohjelmassa kuvauspaikka on Samppalinnanvuoren G. A. Petreliuksen muistomerkki.

Pieni pettymys oli, että sitä toista Turun kaupungin linnaa tai linnoja Kakolanmäellä ei mainittu. Tommi Läntinen on levyttänyt ainakin pari versiota Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemästä kansanlaulusta, joista parempi löytyy hienolta tribuuttilevyltä Sunnuntaina sataa aina.

Minä olen nimittäin asunut kuukauden siinä mäen korkeimmalla olevassa linnassa, punatiilisessä lääninvankilassa. Viimeisen päivän vietin vesivessan takia yksin hulppean isossa ryhmäsellissä, jossa leveät ikkunalaudat olivat vain puolen metrin korkeudella. Näköala Aurajoelle oli mahtava. Höyrylaivoja ei toki enää seilannut sen siliätä pintaa. Niissä paljuselleissä, joissa kaikki muut vangit silloin olivat, oli surkean pieni ikkuna alkaen parin metrin korkeudella eikä niistä mitään nähnyt. Tarkemmin: Vankila lomakohteena ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä.