Tangon kunnian palautus
Suomessa omana aikanani kasvaneena ja asuneena minulle tango on ollut musiikin lajeista yksi alhaisimpia ja vastenmielisimpiä. Sen takia minulla on ollut eräänlainen filtteri päällä, ei kannata vaivautua minkään tangoon liittyvän takia. Nykyään vaiva on niin pieni, hiiren klikkauksia, että ennakkoluuloja on helppo korjata.
Jo syksyllä tutustuin El Cachivache Quintetoon, jonka ”musiikki nojaa Astor Piazzollan vahvaan perintöön”. Olisi tuo Piazzolla ollut helppo googlata jo silloin, mutta nyt Areenassa oli kätevästi katsottavissa
Piazzolla: The Years of the Shark (S) (katsottavissa vuoden 2020 loppuun). Vähän kevyt se musiikin osalta on, mutta vaikkapa Youtuben kautta se puute helposti kevenee.
Mikä siis on tangon syvin olemus? Se on ensinnäkin tanssimusiikkia, kuten El Cachivache Quinteton video alla demoaa:
Se on myös nuorisomusiikkia. Aina on nuoria, jotka rakastavat musiikkia sen itsensä takia.
Piazzolla kuoli jo 1992, joten vaikka hän oli ilmiömäinen bandoneonin soittaja, ovat hänen musiikkinsa onneksi löytäneet useat muut esittäjät ja orkesterit.
Moskovan Kaupunginorkesteri on eräs.
Aníbal Troilo (’Pichuco’, Paksukainen 1914-1975) ’He was also simply the finest bandeneon player there has ever been or ever likely to be.’ Astor Piazzolla oli Troilon orkesterissa 1939-1944 .. . Troilo kerran sanoi Piazzolan musiikista: ’No, bibe , eso no es tango’ (Poikaseni, tuo ei ole tangoa). He eivät sen jälkeen olleet kovin hyviä ystäviä. (Tango, ISBN 0-500-01671-2 ss. 147-149, s. 158)
Tangon historiassa 1920-40 luvut olivat traditionaalisen ja evoluutiotangon aikaa ja 1950-luvulla evoluutiotangosta erkani avant-garde tango, jonka tärkein edustaja oli Astor Piazzolla.
Itse olen enempi ’turistitangon’ suurkuluttaja. Kyseisen nimen perinteiselle tyylille totesi minulle kerran aikoinaan levykauppias Buenos Airesissa Caminitoa kysellessäni.
https://www.todotango.com/english/artists/info/32/Anibal-Troilo
https://www.todotango.com/english/artists/info/26/Astor-Piazzolla
Ilmoita asiaton viesti
Tango nuevo näytti olevan se termi, jota enemmän käytettiin.
Taitaa jokaisessa musiikin tyylisuunnassa, joka vielä elää, ollut uudistajia, joita perinteen edustajat ovat ainakin ensin väheksyneet. Mieleen tulee ensimmäisenä Bob Dylan ja Miles Davis, mutta niinhän se on aina taiteessa. Milloin se on ”kansantaidetta” tai -musiikkia vai taidemusiikkia, on mielipidekysymys, mutta mitä tahansa voi oppia itse eikä jonkun oppilaitoksen leima kovin arvokas ole.
Ilmoita asiaton viesti
”Tango” ISBN 0-500-01671-2 s:lla 198 on tangon historiakaavio, jonka piirsin vaakamuotoon ja tein mm. kirjoitusvirheen Piazzillan kohdalla
Tango nuovo on varmaan parempi yleisnimi avangart-tangolle. En tiedä tarkoitetaanko samaa asiaa.
Laitoin kuvan sivustolleni
https://kaminiitto.home.blog/2020/02/11/tangon-historiaa/
Ilmoita asiaton viesti
No on kyllä yksinkertainen. Elinvoimaisemmasta jazz-blues-rock-americana-musiikkiperinteestä ei ole taidettu edes yrittää samantapaisia kaavioita piirtää, kun tärkeimmät taiteilijat ovat vaihtaneet tai luoneet uutta tyyliä melkein vuosittain.
Kun tietokoneella ja tietotekniikka-aiheista ainakin näennäisesti on helppo luoda kaavioita, on esimerkiksi ”unix family tree” -tyyppisiä netti pullollaan ja kaikki skaalalla törkeä yksinkertaistus — käsittämättömän monimutkainen. Kulttuuri kehittyy, kun seisotaan jättiläisten harteilla tai varastetaan/lainataan parhaimmilta.
Ilmoita asiaton viesti
”.. varastetaan/lainataan parhaimmilta..”
Muistaakseni lakituvassa päätettiin, että Louis Armstrongin – Kiss of fire oli plagiaatti
https://www.todotango.com/english/history/chronicle/127/El-choclo-El-choclo-and-its-curious-adaptation-into-English/
tai kuten Lauri Gröhn jossakin kohtaa muistaakseni totesi:Linuxiin varastettiin materiaali Unixista.
Egon Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria I, ss. 68-69 Lainanuksia: ”Oikeutettu plagiaattori. .. henkisistä varkauksista pidetty melu on maailman tarpeettominta touhua. Jokainen plagiaatti tuomitsee näet itsensä. Sen yllä lepää kirous, joka tekee kaiken varastetun tavaran ilottomaksi omistukseksi, .. tarkkaan ottaen koko maailman kirjallisuus sisältää pelkkiä plagiaatteja .. Aleksanteri varastaa Filippokselta, Augustinus varastaa Paavalilta, Giotto varastaa Cimabuelta, Schiller varastaa Shakespeare’lta, Schopenhauer varastaa Kantilta. Ja jos joskus syntyy seisahdus, on syy siinä, että varastetaan liian vähän. Keskiaikana varastettiin ainoastaan kirkkoisiltä ja Aritoteelta: se oli liian vähän. Renessanssiajalla varastettiin kaikkia kirjallisuusjätteitä myöten: siitä se suunnaton henkinen nousu, joka silloin valtasi Euroopan ihmiset. Ja jos suuri taiteilija tai ajattelija ei voi päästä esille, johtuu tämä aina siitä, että hän saa liian vähän varkaita. Sokrateella oli harvinainen onni saada Platonista arkailematon varas, joka tunsi perinpohjin ammattinsa: ilman Platonia hän olisi tuntematon.”
Tangosta puhuttaessa usein toinen puhuu musiikista toinen tanssista. Jostain luin väitteen, että miehellä kestää 10 vuotta tiukkaa harjoitusta, jotta oppii tanssimaan tangoa, naisilla 3 vuotta. Itse tanssin, vaikka en osaa ja siten kuuntelen kropalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin Buenos Airesissa kerran tangoesityksessä, mikä on siellä valtavirtaisin muoto nauttia tangosta. Ei siis suomalaisittain tapahtuva kulutus massasaleissa tai kesäisillä lavoilla ruuhkassa poskia poskea vasten hytkyen. Argentiinalainen tango on lähinnä showmuoto, kuten cancan tai joku muu vastaava revue tyyppinen esitys.
Sikäläisessä tangoesityksessä oli latautuneena huimasti erotiikkaa ja kehotaidetta. Vastaavasti rytmikin kuulosti aivan toiselta kuin samat melodiat laulaneiden Eino Grönin tai Olavi Virran esittäminä.
Suomalainen tango on kuitenkin mielenkiintoinen ja hyvin ainutlaatuinen ilmiö. Melodioissa on jotain, mikä on purrut suomalaiseen sieluun. Kun 60-luvulla soitettiin listahittejä, niin kärkikymmenikkö koostui tangoista tai jostain muusta genrestä. Asetelma oli tango vastaa muut. Ja tangolla oli sekä vihaajansa että ihastelijansa. Jazz-entusiasti Junnu Vainio kuului ensimmäiseen kategoriaan ja hän ei salannut halveksuntaansa suomalaiseen tangoon.
Ilmoita asiaton viesti
”Argentiinalainen tango on lähinnä showmuoto”
Esimerkiksi vuosittaisissa tangon MM- kisoissa on kaksi luokkaa: estraditango ja lavatango. Turistipaikoissa ei teattereissa näe muuta kuin estraditangoa. Siinä ’kiemurointi’ on eri luokkaa kuin tango de pistassa, missä monet kuviot ovat kiellettyjä. Estraditangon esiintyjillä on monesti balettitausta.
MM-tango 2015: Tässä estraditangon voittajaparin semifinaaliesitys, mistä näkyy hyvin ero lavatangon ’kävelyyn’.
https://www.youtube.com/watch?v=0oSyablBtvU
Argentiinalaisen tangon olemuksesta parin professorin pohdintaa (otteita kirjoista):
https://wordpress.com/read/feeds/98720085/posts/2586767311
Esimerkiksi vuoden 2018 tangon MM-kisoista lavatangon kierros 4 video näyttää eron etraditangoon.
https://www.youtube.com/watch?v=pwEKhjn7ByQ
Tangon olemuksesta olen tehnyt muistiinpanoja, jotka olen koonnut parista kirjasta:
https://wordpress.com/block-editor/post/kaminiitto.home.blog/201
Ilmoita asiaton viesti