Tuhansia ilmaisia kirjaklassikkoja – myös äänikirjoina °

Sain torstaina Internet Archivelta sähköpostia otsikolla A Collection That Speaks Volumes ja se alkoi:
Did you know the Internet Archive holds thousands of audiobooks in the LibriVox Free Audiobook Collection?
Kai minä olen sen olemassaolon joskus huomannut, mutta ohittanut mielenkiinnottomana ja autuaasti unohtanut. Nyt olisi kuitenkin aikamoisen hyvä hetki tutustua LibriVoxin tarjontaan. Ylen Areenasta ladatut musiikkiohjelmat olen jo kuunnellut ja seuraavan kolmen kuukauden satsin pääsen lataamaan vasta kuun vaihteen jälkeen ja kirjaston laina-CD-levyiltä ripatutkin (836 kpl vajaan neljän vuoden aikana) on kuunneltu. Jos laskee mukaan vanhan järjestelmän aikaiset 1729 ripattua CD-levyä ja noin kolmen vuoden radio-ohjelmat, on niissä vähintään 3 000 tuntia musiikkia, joten ehkä lyhyen aikaa uusintojakin sietäisi, mutta kun ei ole pakko. Toinen syy on lisääntyvä kuunteluaika, kun paikallisliikenteen busseissa alkaa taas ilmainen kausi Juhannuksesta heinäkuun loppuun. Bussimatka kestää noin 40 minuuttia Suomusjärveltä Salon keskustaan ja bussissa voisi seurata tekstiä tabletilta samalla kun kuuntelee. Silloin voi suoraan aloittaa kuuntelun maksiminopeudella vaikka teksti olisi haastavampaa. Kokeilin äsken Thoreaun On the Duty of Civil Disobediencen kuuntelua kaksinkertaisella nopeudella ja se sujui samantien tekstiä seuraten.
LibriVoxissa on 18 258 äänikirjaa. Näyttäisi siellä olevan muitakin kieliä kuin englantia, mutta se kiinnostaa minua eniten ja juuri klassikot. Miksi tuhlaisin aikaani mahdollisesti huonoihin kirjoihin? Mutta tutustutaan kokoelmaan esimerkkien kautta tarkemmin.
2 B R 0 2 B by Kurt Vonnegut
Ääntämisessä minua hämäsi se, että en heti muistanut nollan ”naught”-ääntämystä, ei mitään eli ”not” ja koko nimi on siis Hamletista se kuuluisa To be or not to be? Tuo on siitä mukava aloitus, että se on vain 22 minuuttia pitkä. Se löytyy myös tekstinä Project Gutenbergistä: 2 B R 0 2 B by Kurt Vonnegut. Vonnegutin tuotantoa on muuten ihmeen paljon äänikirjoinakin, liekö kaikki? Taitaa olla joukossa sellaisiakin, joita en silloin aikoinaan, alle 18-vuotiaana suomeksi, lukenut. Pitänee palata asiaan..

Tuon lisäksi on Walden, Version 2, mutta siinäkään ei ole normaalisti jatkona olevaa On the Duty of Civil Disobediencea, josta on peräti kolme versiota, joista yksi on eri nimellä Civil Disobedience. Versiot ovat siis julkaisujärjestyksessä:
Project Gutenbergissä on vain yksi versio, jossa on tuo ”liite”, joka on ehkä varsinaista kirjaa kuuluisampi. Minulla on ollut useamman vuoden Amazonin kaupasta ilmaiseksi ostettu versio, joka on siitä kätevä, että se on Amazonin kirjahyllyssäni ja voin lukea sitä Kindlelläni, kuudella Android-laitteellani ja tietokoneillani, joita en nyt viitsi laskea. En nyt viitsi etsiä Amazonin kaupasta Waldenin linkkiä, niitä lienee useita, koska ne ovat kuitenkin samoja kuin alla oleva Gutenbergin versio.

Kaikkiaan Project Gutenbergissä on jo lähes 71 000 kirjaa ja pitäisi siellä olla ainakin osa Projekti Lönnrotin tuotoksista, jossa on suomenkielistä kirjallisuutta, ei kuitenkaan Vonnegutia eikä Thoreauta, mutta Herman Melvillen Valkoinen valas löytyy.
Täytyy lisätä varoitus tuosta Lönnrotin Valkoisesta valaasta, sen alkua lainaten: ”Nuorisoa varten lyhennellen suomentanut Eino Auer”. Se versio, jonka minä luin joskus teininä oli aikamoisen paksu ja puuduttavaksi kehuttu, mutta kun sen tiesi, ei se haitannut. wc (word count) sanoo, että Lönnrotin versiossa on 6332 riviä, 38215 sanaa ja 313165 merkkiä eli 2000 merkin sivuja 157 ja 30 rivin sivuja 211. Englanninkielinen on kooltaan 1,2 Mt eli nelinkertainen ja 600 – 800 sivua vastaa minun muistikuvaani lukemastani versiosta. Englanninkielisessä on huomautus:
Project Gutenberg eBook #15 is believed to have the highest quality of the three editions of this eBook in the Project Gutenberg collection. #2701 and #2489 are the others. In addition, there is a computer-generated audio eBook, #9147, and a human audio performance, #28794.
Lisäys: Klassikkohelmi täydessä loistossaan.
The Marriage of Heaven and Hell
LibriVoxissakin on versio William Blaken klassikosta YouTube-versiona, mutta siinä on pelkkä vaihtumaton kansikuva. Blake Societyn (56 videota) versiossa sen sijaan on esittely, varsinainen kirja alkaa kohdasta 15:20, sivut kääntyvät ja kullakin roolilla on oma puhujansa. Katseluohjeena omat asetukseni: automaattitekstitys (hyödyllinen esittelyn aikana), nopeus 1.40 (kirjan tekoaika on välillä 1790 ja 1793, aika vaikean vanhahtavaa tekstiä minullekin) ja täysruudussa 55″ 4K-näytöllä.
Lisäys:
Uteliaana tarkistin Vaski-kirjastojen tarjonnan William Blakea suomeksi ja yllätyin, kun löytyi 160-sivuinen Taivaan ja helvetin avioliitto ja muuta proosaa vuodelta 1959 sekä uudempi 3. painos vuodelta 1997 ja yksi nide olisi Salon pääkirjastossa. Pitää käydä katsomassa sitä maanantaina, kun Paikulla matkustaminen on ilmaista heinäkuun loppuun. Teoshan on hyvin visuaalinen ja on mielenkiintoista, miten suomennus on totautettu eli miltä se näyttää. Kun kirjaston sivulla ei ollut tarkempaa kuvausta, googlasin lisää ja löysin aika harvinaislaatuisen kirja-arvostelun Hesarista (vain tilaajille) teoksen toisesta painoksesta vuodelta 1994: Mystikkorunoilija William Blakea saa taas suomeksi Pääosa hänen tuotannostaan on edelleen kääntämättä. Uskaltaudun lainaamaan siitä sitaattioikeuden puitteissa kolme viimeistä kappaletta:
”Romantiikan ajan lyriikan ja rocklyriikan siteitä ovat vahvistaneet myös arvostettu irlantilainen lauluntekijä Van Morrison , joka mainitsee Blaken nimeltä eräässä laulussaan, sekä Bob Dylan , joka tutustui Blakeen alunperin runoilija Allen Ginsbergin kehoituksesta.
Blaken suosion avaimena lienevät olleet hänen lyriikkansa musiikillisuus sekä teemat, jotka vastasivat hämmästyttävästi 60-luvun radikaalinuorten ihanteita.
Blake on koettu teknokratian vastustajaksi, vapaan rakkauden puolustajaksi sekä luovan itseilmaisun intohimoiseksi puolestapuhujaksi.
Rocklyyrikkojen guru”
Täytyy perua tuo kehoitus kuunnella nopeutettuna. Minä en kuuntele musiikkia nopeutettuna eikä se runouteenkaan taida sopia.

Paradise Lost by John Milton
Edellisen klassikon jälkeen on syytä esitellä tämäkin. Suomennus on Yrjö Jylhän vuodelta 1933. Alkuperäisen kommentti Gutenbergissä:
See also #20, which is from a substantially different print edition. #20 has 10 books, while #26 has 12 books.
Äänikirjana se löytyy useana versiona Youtube-haulla. Kokonaiskesto näyttää olevan 9½ ja 10 tunnin välillä.
Hyvä nosto!
Ilmoita asiaton viesti
Juu, sain saman mailin. Jostain syystä en kuitenkaan pysty kuuntelemaan äänikirjoja, sen kummemmin uusia kuin klassikoitakaan. Onneksi nykytekniikka tarjoaa niin monia vaihtoehtoja ihan tavalliseen lukemiseenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, äänikirja on monella tapaa jopa huonompi formaatti kuin paperikirja, mutta on sillä etujakin, ei sido käsiä.
Se on vähän harmi, että täällä ei ole lähellä samanlaisia metsäpolkuja kuin oli Björkbodassa. Siellä tuli hoidettua polvet kuntoon joskus vuoden 2005 tienoilla. Silloin minulla oli Sonyn taskuun mahtuva MD-soitin ja niitä noin kolmeakymmentä levyä tuli kuunneltua ahkerasti välillä sisältöä vaihtaen. Mutta pitää tutkia turhan lyhyen ja mäkisen paikallisen ulkoilulenkin haaroja ja vähän kauempanakin voisi olla rauhallisempaan kävelyyn sopivia polkuja. Waldenin kuuntelu metsäkävelyllä kuulostaa hyvältä! Ja polvetkin on lievästi oireilleet.
Ilmoita asiaton viesti
Kun viivyttelin vastausta, tuli kerrattua syyt, miksi minun mielestäni (paperi)kirja on kuollut. Hyperteksti on vaan niin ylivoimainen. Ja kun olen itse kirjoittanut rakenteellisesti laadukkaita tietokirjoja (kolme tai neljä otsikkotasoa, sisällysluettelo sekä tiiviinä että laajana, hakemisto ja sanastokin joissakin sekä alaviitteitä maltillisesti, niin ja kuvat ja käppyrät päälle), niin onhan kaunokirjallisuus ihan kuraa. On toki poikkeuksia, mutta tosi harvoja. William Blaken Heaven and Hell, https://en.wikipedia.org/wiki/The_Marriage_of_Heaven_and_Hell on tietysti omassa sarjassaan. David Foster Wallacen Infinite Jest on tuorein esimerkki yrityksestä murtaa rajoja.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen Mike Westbrookin sävellyksiä Blaken runoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos! Kolme CD:tä Mike Westbrookia varattu Vaski-kirjastoista, mutta Blakea ei ollut. YouTubessa soittolista https://www.youtube.com/playlist?list=PLxpk76NVtsgleaQFuxSuqvc1pcYAOKUm7 lienee osuvin, Bright as Fire, 1980.
Let The Slave, toinen ed. listalla kuulostaa kovin tutulta. Se on varmaankin ollut minulla radioäänityksenä 80-luvulla. Muutenkin tutun kuuloista, Kurt Weill tulee mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkona edelliseen.
Kirjoittaminen kannattaa aina, varsinkin tutkiva kirjoittaminen.
Muuten en olisi löytänyt tuota Blake-videota, mutta hakutuloksessa olleen LibriVoxin huonomman version ehdotuksissa oli Blake Societyn kunnollinen. Jo silloin kun huomasin, että siitäkin on tehty video, tuli mieleen oikea toteutustapa. Ja siitä sitten lisäys alustukseen.
Ilmoita asiaton viesti