Vuoden paras ruokasieni – Ja voittaja on..

Alkuperäinen julkaisu oli 14.10. mutta päivityksiä tai lisäyksiä on kertynyt useita ja vasta nyt on mielestäni sopiva hetki täydentää otsikkoa ja julkaista uudelleen.

Lampaankääpä taitaa olla vielä toistaiseksi johdossa kerätyn määrän suhteen. Minulla on sitä kuivattuna noin 1,5 kg, kun herkkutattia on noin 0,5 kg ja 30 litran pahvilaatikollinen kuivattuja siivuja, joita en ole punninnut. Kolmantena on toistaiseksi vielä aika kaukana suppilovahvero, jota on kuivana noin 650 grammaa ja artikkelikuvan suppiksista tulee noin 150 g lisää. Sitä tulee kuitenkin lisää ehkä jopa 100 gramman keskimääräistä vauhtia  vuorokaudessa ja vielä pitkään, hyvinkin marraskuun loppuun ja kerran olen kerännyt suppilovahveroita Joulun ja Uudenvuoden välipäivinä, ehkä kerran tammikuussakin,  ensilumen sulettua. Mustatorvisientä olen löytänyt peräti kolmesta paikasta, mutta kuivaa tavaraa on kertynyt vain noin 200 grammaa.

Oma lukunsa on sitten kantarellit, joita olen syönyt enemmän kuin kuivannut, sikurirousku, jota en viitsinyt kerätä paljoakaan silloin, kun niitä vielä oli, koska oli paljon tuottoisempiakin sieniä tarjolla ja kehnäsieni, joiden kausi oli jo melkein ohi silloin, kun innostuin taas sienestämään. Muutama erityisen hyväkuntoinen punikkitattikin tuli kerättyä heti syötäväksi, kun tiedusteluretkillä saalista välillä kertyi heikonlaisesti.

Herkkutattikausi on jo (onneksi) ohi. Viimeinen kuva isohkosta herkkutattisaaliista on otettu syyskuun 8. eli 5 viikkoa sitten. Vaikka niitä olisi vielä varmaankin löytynyt lisää, niin syyskuun 10. hain neljä korillista, noin 60 – 80 litraa lampaankääpää, jotka sain käytännössä kaikki kuivattua ennen pilaantumista. Herkkutattien kanssa se ei olisi onnistunut enää kuin ihan liiallisella kiireellä ja vaivalla. Kun kerää omiksi tarpeiksi, nousee virkistysnäkökulma myös tärkeäksi ja tiedän varsin hyvin, että pystyn keräämään ja säilömään hyvänä vuonna useiden tulevien vuosien sienet. Vuoden 2017 herkkutattisaalista taitaa olla vielä pari kiloa jauheena ja tällä hetkellä käytössä on jostain syystä vuodelta 2012 käyttämättä jäänyt herkkutattijauhorasia.

Hirvikärpäsiä olen löytänyt edelleenkin, mutta viimeiset kaksi tai kolme viikkoa vasta sienestysreissun jälkeen ilmeisen tokkuraisia yhden tai kaksi. Hyttysetkään eivät enää juuri häiritse eli hyönteisriesojen osalta on alkanut sienestyksen paras kausi. Sateita on kuitenkin jo niin usein ja lisäksi viileiden ilmojen takia haihtuvuus niin pientä, että pitänee siirtyä kumisaappaisiin, jotta ei tarvitse pitää turhia välipäiviä. Lisäksi päivät lyhenevät ja kovin myöhään ei enää kannata sieneen lähteä.

Eilinen sienestysreissu, jonka reittitallenne on yllä kuvassa, oli hyvin onnistunut tiedustelureissu, korikin tuli juuri sopivasti täyteen reunojen tasalle, mutta ei yli ja metsässä kävelyä, vähän laskutavasta riippuen, oli jopa 3/4 matkasta. Pientä suppilovahveroa jäi kasvamaan useaankin keräyskertaan enkä pyrkinyt ”haravoimaan” vaan ”kartoittamaan”. Vauhti tietysti tarkoituksenmukaisen hidas.

Sienestyskausi siis vain jatkuu ja paranee. Suppilovahverolitrasta tulee noin 10 grammaa kuivattuna, nyt on jo noin 800 g eli 80 litraa kerättynä ja keräsin niitä 300 litraa jo vuonna 2014, sen jälkeen innostus on ollut vähäisempää, huippujen ollessa lähinnä seurasta riippuvaisia. Pari naista olen saanut sellaiselle sienihulluuden tasolle, että olemme keränneet, puhdistaneet ja kuivanneet kerralla noin 80 litraa suppiksia. Sellaista touhua ei kyllä itsekään kestä kuin korkeintaan kerran vuodessa.

Lisäys 15.10.2023

Piti lisätä Sports Trackerista tämän päivän reissun tiivistelmän kuvakaappaus, mutta siirto ei taaskaan onnistu. En halunnut tällä kertaa lisätä reitin karttakuvaa, kun tänään ei enää ollut puhdas tiedustelu kyseessä kuten perjantaina. Kori tuli nyt hieman täydemmäksi, aikaa kului 1:35:50 eli 50 minuuttia vähemmän, mutta matkaa sentään 3,71 km ja nopeus oli suurempi, 2,3 km/h. Kuvaavin luku on kuitenkin askelmäärä, joka oli tänään 3735. Siis melko tarkkaan metrin askeleita, kun perjantaina askeleen pituus oli vain 67 cm. Tänään valitsin reitin parhaiden sienimaastojen ja helppokulkuisuuden mukaan, perjantaina kuljin paljon vaikeammissa paikoissa. Paljon jätin edelleenkin kasvamaan ja kun alue on niin suuri, niin sieltähän kantaa korillisen reilun tunnin keräilyllä vielä vaikka pari kymmentä kertaa.

P.S.

Se taitaa taas olla ohi se kaikkein kiinnostavin vaihe suppilovahveroiden poiminnassa, hyvien paikkojen etsiminen. Kävelyetäisyydeltä kyllä löytyisi lisää metsäalueita, mutta ei juuri lähempänä eikä kovin todennäköisesti parempia eli ei kannata vaivautua. Suppilovahverot ovat kuitenkin virkistyksen kannalta selvästi parempia kuin lampaankäävät tai herkkutatit. ”Ikävin” lampaankääpä-tapaukseni on kuvattu yllä ja herkkutatteja keräsin tehokkaimmin vuonna 2014 siten, että ajoin autolla vartin, parkkeerasin noin 10 metrin päähän ensimmäisen korin täyttöpaikasta, joka oli noin 5 metriä pitkä kaista metsäautotien viertä ja seuraavan korin samanlainen täyttöpaikka oli peräti noin 50 metrin päässä. Korit täyttyivät noin viidessä minuutissa kumpikin, kun tajusin, että roskat herkkutattien jaloista poistaa nopeimmin katkaisemalla roskainen osa kokonaan pois. Tuollaisessa kiireisessä sadonkorjuutyyppisessä sienestämisessä auto on ehdottomasti sienestäjän tärkein apuväline.

Se on jäänyt kertomatta, että vaikka olen asunut Suomusjärvellä keväästä 2018 lähtien, en ole aikaisemmin tutustunut paikallisiin sienimetsiin satokauden aikana ja viimeeksi sienestin vuonna 2017 Kemiössä silloinkin taas ihan uudella metsäalueella, koska se oli mielenkiintoisempaa.

Nyt olen sitä mieltä, että sienestäjän tärkein apuväline on kännykkä ja Sports Tracker on ihan mahtava ohjelma. Muutin 13.10. sienireissun julkiseksi ja nyt kuvakaappaus siitä yllä on linkki Sports Trackerin sivustolle. Kun sen avaa ja näpäyttää vasemman alanurkan GRAPHS Show -painiketta, voi siirtyä reitillä joko matka- tai aika-akselilla sekä esimerkiksi ”mitata” miten kauan tai pitkälle piti kävellä ennen metsään menoa (15.10. 0,66 km ja 8:11) tai ensimmäistä poimintapaikkaa (0,91 km ja 13:39). Kahdeksan minuutin kävelyn takia ei autoa kannata käyttää ja metsään kannattaisi mennä toisessa kohdassa, josta pääsisi nopeammin tositoimiin. Parhaat paikat taas näkyvät pienellä alueella tiheänä sinne-tänne sinkoiluna. Sports Tracker on minulle tuttu jo entuudestaan, mutta se ei toiminut oikein hyvin Nokian e90-puhelimessa (joskus vuonna 2010), mutta silloisen vaimon iPhonessa kyllä toimi.

Joillakin on hieman toisenlainen tyyli sienestää (ja joulu ikuinen). Hesari kirjoitti 10.10. ”Ei maistu meille kummallekaan” – Paris­kunta osui hämmästyttävälle sieni­apajalle ja jakaa nyt saalistaan pois Jaana ja Juha Vankka myyvät tai lahjoittavat saaliinsa muille, että pääsevät taas uudestaan meditoimaan sienimetsään. Ex-vaimo oli aikoinaan minua nopeampi täyttämään korin suppiksilla, siihen meni vartti ja minulla 22 minuuttia. Ei satojen litrojen kerääminen kahdessa päivässä kaksistaan mitenkään erikoista ole, kunhan ei joudu niitä putsaamaan.

Lisäys 17.10.2023

Tajusin että se uusien hyvien paikkojen etsiminen on tosiaan se kaikkein kiinnostavin vaihe, kuten edellisen otsikon alla kirjoitin, joten miksi en jatkaisi sitä? Tuumasta toimeen ja eilen, 17.10.2023, vaihdoin uuteen metsään ja se olikin melkoinen elämys! Tässä vuonna 2009 Saloon liittyneen Suomusjärven entisen kunnan keskustaajamassa lähimmät metsät ovat niin jyrkkämäkisiä, että ne eivät ole kelvanneet pelloksi tai kaavoitettavaksi. Lisään kuvia, kun se taas onnistuu.

Tällä kertaa kantarellia löytyi nurkkanaapuritontilta tai varmaankin kaupungin tiealueelta, täällä kun tiealueilla on reilut reunat, yhtä paljon kuin metsästä, mutta jätin ne odottamaan keräämistä paluumatkalla enkä vienyt niitä metsäkierrokselle. Ne ovat sen takia saaliskorikuvassa päällimmäisenä. Jättimäinen 82-grammainen on varmasti suurin kantarelli, mitä olen koskaan poiminut. Ne mitä olen viitsinyt punnita, ovat olleet jotain 50-ja-jotain-grammaisia. Olin siis jo metsässä ihmetellyt, miten paljon täällä on jätetty metsiin keräämättä sitä ainutta sientä, joka aloittaa kasvamisensa yleensä jo kesäkuussa ja kun ollaan lokakuussa, ne ovat kasvaneet jättiläisiksi. Lisäksi se on se sieni, jonka kaikki tuntevat, jota pidetään parhaimpana tai ainakin melkein ja jota kaikki sienestäjät keräävät. Jos siis niitä jättiläisiä löytyy, kukaan ei siinä metsässä ole käynyt koko syksyn sienestyskautena sienestämässä. Kun sitten keräsin niitä naapuritontin kantarellejä, minulla oli mielessä jonkinlaisena sketsinä mennä sille naapurille valittamaan, että ”Afrikan lapset näkee nälkää ja te vaan jätätte ruokaa tontille mätänemään!” ja sitten se vielä ajoi autollaan ohi, kun minä olin nousemassa ojasta. Noh, en tehnyt sitä, kun en tunne ja tiedä, miten niin outoon huumoriin suhtauduttaisiin, joten en miettinyt pitäisikö pokkani vetää oikein kunnon showta.

Sports Trackerin kautta voi ottaa valokuvia puhelimen kamerasovelluksella, mutta Sports Tracker kysyy tallennetaanko kuva, jolloin myös sen paikka reitillä tallentuu. Se on myös sen takia hyvä, että jostain kumman syystä suoraan kameralla metsässä otettuihin kuviin tallentuva paikkatieto on parikin kilometriä pielessä. Ehkä sillä on jotain yhteyttä siihen, että Karttaselaimen kompassi tuntuu näyttävän vähän mitä sattuu. Premium-versiossa, jota voi kokeilla ilmaiseksi 30 päivää, on kaikenlaisia lisäominaisuuksia, joita voisi kokeilla ja sitten sienestyskausikin alkaisikin olla lähellä loppuaan. Lisää uutta opittavaa ja kokeiltavaa ♥

Lisäys tiistai 24.10.2023

Nyt se meni suppistenkin etsimisen viehtätys. Löytyi sellainen paikka, että parempaa ei kannata enää etsiä. Parhaiten sitä kai kuvaa se tieto, että Sports Trackerin tallentamalla reitillä on sellainen viivasykkyrä, että sen alun ja lopun välimatka on noin 70 metriä, mutta kuljettu matka on kaksi kilometriä! Vaikea oli lähteä, kun kori tuli melkein heti niin täyteen, ettei enempää olisi niiden tippuilua estääkseen kannattanut enää kerätä. Se kylläkin helpottaa tilannetta huomattavasti, kun ne olivat kookkaita ja punnitsinkin pari, 22 ja 20 grammaiset. Jotain sitä luokkaa ovat olleet aiempien vuosien painavimmat, mutta en enää muista tarkemmin vähintään 13 vuoden takaisia asioita ja silloin en tehnyt minkäänlaisia muistiinpanoja tai jotain päiväkirjan tapaista kuten nykyään.

Lähimetsät alkavat olla aika tuttuja jo ja suppilovahveroille sopivan maaston sekä kasvillisuuden tunnistaminen on selvästi paremmin hallussa. Aiemmin en ole sen lähes 20 vuotta sitten löytyneen ensimmäisen tosi hyvän paikan jälkeen mitään vastaavaa löytänyt, mutta nyt taisi löytyä vielä parempi.

Torstai 26. ja perjantai 27.10.2023

Jatkoin saman paikan sadonkorjuuta molempina päivinä kahdella korilla varustautuneena. Bauhausin kokoontaittuva 17-litran muovinen kori sopii käyttämäni vanhan ostoskorin syvennykseen ikäänkuin kanneksi ja kun pieneltä alueelta kerää, ei silloinkaan tarvitse kantaa erikseen kahta koria vaan jättää sen korin, jota ei käytä, johonkin näkyvään paikkaan. Jälkimmäisellä kerralla jälkimmäisenä vihreän korin täyttö ei ihan onnistunut täyteen, koska valoisa aika alkoi loppua ja parhaan alueen vieressä kerääminen oli hitaampaa ja sienetkin pienempiä.

Paras alue osoittautui melko pieneksi, arviolta puoli hehtaaria, etelästä pohjoiseen korkeus hieman runsas 100 metriä ja leveys hieman alle 50 metriä. Koko metsäalueen ala on noin 12 hehtaaria. Kun alueelta tuli kerättyä noin 100 litraa suppiksia, voisi sanoa, että suppilovahveron satoisuus on parhaimmillaan 200 l/ha. Bingin tekoäly ei löytänyt tietoa suppisten satoisuudesta eikä googlekaan näyttänyt mitään löytävän, mutta muistaisin, että jonkun sienen satoisuus olisi ollut juuri tuo 200 l/ha parhaimmillaan, mutta en nyt muista minkä sienen.

Keräämäni sienet ovat olleet koko viikon koko ajan enemmän jäisiä ja loppuviikolla jätin Bauhausin korit ulos odottamaan jäisinä lopullista säilöntää. Erittäin kätevää.

3.11.2023

Kuivattuna ja punnittuna on yli 1,8 kg ja tänään poimituilla nousee yli kahden kilon!  Sadonkorjuu siis jatkuu vaikka hento ensilumi oli ja meni. Sadettakin on ollut ja muuten ikävää ilmaa selittämässä pitkää taukoa. Ihmettelen kyllä niitä muutamaa kantarellia, jotka olivat tosi hyväkuntoisia, kuten kuorman päällä oleva yksinäinen kuvassa.

5.11.2023

Korin sain vain 2/3-osatäyteen, mutta se noin 12 hehtaarin metsä on nyt varsin tarkkaan ”haravoitu”. Toinen pienempi metsäalue ei ole niin tarkkaan vielä tutkittu etteikö sinne kannattaisi vielä kerran mennä, mutta sen jälkeen pitäisi ottaa ihan uusi alue tutkittavaksi ja pidemmän matkan päässä. Noh, kai sitä vielä riittää ulkoiluintoa.

9.11.2023

Se pienempi metsäalue tuli sitten tyhjennettyä melkoisen tarkasti. Päivät ovat lyhyitä, valoisaa vartin alle 8 tuntia, hyvin usein sataa, yleensä tihuttamalla melkein koko valoisan ajan ja kumisaappaat on oltava, kun metsä kuivuu tosi hitaasti. Joten on aika tiivistää tulokset.

Ja voittaja on..

¹ Lämmityskaudella suppikset kuivuvat ihan itsestään artikkelikuvassa näkyvillä kuivaustasoilla jo noin vuorokaudessa ja kun olen suurimmat yksilöt puhdistanut sekä laittanut kuivuriin, on niitä pienempiä täysin kuivia kertynyt jo 30 litran saavi melkein täyteen. Lakit niistä ainakin voisi irrottaa ja ehkä jalatkin puhdistaa hieman ensin kostuttamalla riittävän pehmeiksi. 200 tai 300 grammaa kertyisi helposti ja jopa ½ kiloa, jos olisi kovin viitseliäs.

² Edelleenkin punnittuna vain ½ kiloa ja 30 litran pahvilaatikollinen kuivattuja siivuja, yhteensä arviolta 1½ kiloa.

Kaikkia kolmea eniten keräämääni olisi voinut kerätä vaikka kuinka paljon, jos olisi viitsinyt. Lampaankääpä oli vaivattomin eikä sen kuivaamisella tai yleensä käsittelyllä ole niin hirveä kiire, kuten herkkutatilla, joka pitäisi käsitellä jo saman illan aikana. Suppilovahveroita keräsin vain kaksi kertaa kaksi koria kerralla ja jätin toisen korin yöksi ulos räystään alle ja pari kertaa muutenkin, kun en viitsinyt heti ryhtyä putsaamaan.

Sports Trackeria aloin käyttää vasta 13.10. ja vielä toistaiseksi vajaan marraskuun tietoja se ei summaa, mutta lokakuun 8 reissua olivat yhteensä 31,79 km, aikaa meni 14:43:27 ja kilokaloreita paloi 2881. Sitä ennen liikunta jäi aika vähälle auton käytön takia. Nyt marraskuussa reissuja on kertynyt vain kolme, 13,51 km, mutta saalista vain pari koria ja tuntuu niin kuin joka päivä olisi satanut, mutta niin kauan kuin eivät ole lumeen hautautuneet, voi suppiksia poimia ja jo parin kilometrin päässä on tutkimattomia metsiä.

25.11.2023

Pakko myöntää ja luovuttaa, sienestyskausi on tältä vuodelta päättynyt. Juuri nyt ulkolämpömittarini sanoo -15,4 °C ja Kiikalan lentokentällä on Ilmatieteenlaitoksen mukaan 10 cm lunta. Herkkutatit on jauhettu ja punnittu ja tulos oli vain 1350 grammaa. Kun sen sijoittaa yllä olevaan taulukkoon ja laskee painot, on tulos  yhteensä 5,4 kg kuivattuna ja tuoreena  450 litraa sopivalla tarkkuudella.

Jauhaminen oli mielenkiintoinen kokeilu. Aikaisemmin olen käyttänyt yleiskonetta ja sen kanssa saa melko vaivattomasti hyvin hienojakoista jauhoa, mutta tällä kertaa halusin karkeampaa ja käytin alla kuvassa olevia välineitä.

Lisäksi käytin muita astioita välivarastoina, mutta siihen kelpaavat lähes mitkä tahansa keittiöstä löytyvät sopivan kokoiset kipot ja kannut. Painekattilan korkeus oli kätevä sen toimiessa huhmareena ja perunanuija oli sopivan kokoinen kummastakin päästä murskatessa kuivia sieniä. Painamalla ja hiertämällä suppilovahveroihin jääneet yllättävän useat kuusen neulaset säilyivät kokonaan ehjinä ja ne oli helppo poistaa. Minulla on vieläkin noin 25 litraa puhdistamattomia kuivia suppilovahveroita ja ne voisi käsitellä samoin, kun ensin katkoo jaloista roskaisen osan sekä poistaa muut isommat roskat, mutta jättää jalat repimättä auki, kun se ei kuitenkaan ilman kostuttamista onnistuisi. Tietysti aivan pientä roskaa jäisi, mutta jos neulaset saa erotettua jauhamisvaiheessa, pitäisi sen riittää. Täysin puhtaaksi metsäsieniä ei kuitenkaan koskaan saa.

Herkkutatit olisi kyllä ollut järkevämpää jauhaa yleiskoneella, koska olen käyttänyt herkkutattijauhoa enimmäkseen maissijauhoihin sekoittamalla suurusteena ja siinä aivan hieno jauhe on sopivinta. Herkkutatti tosin murtuu kuivana hyvin helposti suoraan hienojakoiseksi jauhoksi, mutta käsipelillä isoja muruja jäisi liikaa ilman siivilöintiä ja koko prosessi on aika työläs.