Womexin helmiä
Tampereella lokakuun lopussa esittäytyi suuri määrä hienoja musiikintekijöitä, joita on vaikea luokitella, tapahtumassa WOMEX – The World Music Expo 2019.
Avajaiskonsertissa kaikki esiintyjät olivat Suomesta. Kiinnostavin, jos ei ole jo ehtinyt kyllästyä, oli Suistamon Sähkö.
Toinen suomalainen, ehkä yhtä erikoinen ja nopeasti pureskeltu oli Wimme ja Rinne.
Vielä paremmin nykyisen maailmanmusiikin kiinnostavuuden ydintä läpivaloittaa trio Surel, Segal, Gubitsch, jossa törmäävät Argentiina, Ranska ja Venäjä sekä erilaiset musiikkityylit.
Toinen trio, jossa törmäävät eri maiden musiikkiperinteet, on 3MA, tällä kertaa kaikki Afrikasta, mutta aivan eri puolilta tuota valtavaa mannerta.
Elämme hienoa aikaa, kun erilaiset perinteet kohtaavat yhä helpommin. Olivat pitsa, nuudelit ja kebabkin joskus eksoottisia. Herkuttelijoille maailmalta löytyy vaikka mitä.
Helmeä on aina se, kun tehdään ja esitetään musiikkia. Hienoja esiintyjiä!
Tietotekniikkapohjainen ns. musiikki on jo liian pitkään sotkenut musiikin tekemisen helppoudellaan, ja pirstonut kaiken ”paskaksi nykymusiikiksi”. Minäkin teen sellaista, vaikken osaa soittaa kuin suutani, ja joskus ovikelloa ;D
Ilmoita asiaton viesti
Huonoa musiikkia ei mielestäni ole olemassa, on vain musiikkia tai ääniä, jotka jo muistan enkä halua kuulla niitä uudestaan. Minä pidän uusista äänistä, kuten Monica Z. lauloi, Ska Nya Röster Sjunga (Mikael Wiehen alkuperäinenkin on ihan mainio, mutta täti Moonikan ääni ja sovitus ovat mahtavia).
Eräs viime vuosisadan suurimmista säveltäjistä, Frank Zappa, joka kuoli hitaasti syöpään, purki pettymystään eräässä viimeisimmissään haastatteluissaan siitä, että jo silloin tietotekniikan avulla oli mahdollista luoda musiikkia ilman inhimillisten muusikkojen rajoituksia. Samaa oli jo Bach valitellut. Zappan Black Page #1 -sävellyksen rumpuosuutta bändin silloinen (todella hyvä) rumpali Terry Bozio ihmetteli muutamia viikkoja, mutta tuskin Zappa sitä montakaan tuntia kirjoitti.
Musiikin ei silti tarvitse olla vaikeaa ollakseen hyvää kuulijansa mielestä. Minulle kaikki uudelta kuulostava on hyvää. Musiikki on kuitenkin, kuten kaikki kulttuuri, jättiläisten harteille rakentamista. Rakennuspalikoita on niin paljon, että uutta on helppo luoda.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kirjoitat, kärjistin hieman liiankin kärkkäästi. Kaikki uudet äänet ja sovitukset pelittävät, genrestä riippumatta. 90% ei pelitä, tullut ite niin valokoivaksi. Harvakseltaan sitten tuleekin merkattua jotain aina soittolistaksi asti.
Iän myötä on musiikkimakuni muuttunut, sanoisko lääkitsevämmäksi. Huomaan kuuntelevani hyvin paljon sellaista tavaraa, jota muut tuttavani eivät kuuntele, ei kai ikinä. Joskus mielessäni halveksin heidän ”liian tavallista” musiikkimakuaan, kun soittelevat töissä bt-kajareitaan. Aina ne samat saakelin biitit, aargh 😉
Työni tapahtuu rakennuspuolella, joka on usein yksitoikkoista ja metelipitoista puurtamista, mutta onneksi voin siinä samalla kuunnella musiikkia, vaikka koko päivän. Musiikki antaa työhön mukavasti rytmiä, ja päivä kuluu usein ihan huomaamatta, laadukkaiden vastamelu bt-kuulokkeiden ansiosta. Käytän spotifya, radiokanavat ovat liikaa nykymakuuni, ja hermoilleni mainoksineen 😉
Näen musiikin usein kuvina ja maisemina, ja tunteitahan se varsinkin hellii, ambientilla avaruuteen jne… Väsyneenä voin sitten kuunnella raskaampaa, silloin se ei enää ärsytä, vaan toimii taas jollain aivojen eri tasolla. Musiikki on kyllä ihmellistä ja sen loputon monipuolisuus. Kaikkea ne keksivätkin 😉
Ilmoita asiaton viesti