Suomen salattu historia
Suuri ja mahtava Suomen kuningaskunta
Skandinaavian ja pohjoisen Euroopan historiaa ovat tuhannen vuoden ajan perinteisesti dominoineet viikingit lännessä ja maailman suurimmaksi valtioksi levinneet venäläiset idässä, mutta näiden välissä olivat suomalaiset. Suomi ei koskaan kehittynyt kuningaskunnaksi ja koska voittajat kirjoittavat historian, suomalaisista harvoin puhutaan viikinkien ja venäläisten historian yhteydessä. Vaan meilläpä onkin hieman toisenlaista tietoa mm. joidenkin säilyneiden tekstien, arkeologian ja DNA-tutkimuksen ansiosta. Suomi oli kuningaskunta. Tästä pian lisää mutta käykäämme ensin Saksassa, tai oikeastaan Roomassa.
Saksalainen teksti 600-luvulta paljastaa erikoisen seikan: 400-luvulla Rooman keisari hallitsi Suomea. ”Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum” eli Keisari hallitsi Kreikkaa ja Kalevan/Karjalan suomalaisia. Perinteisesti Skandinaavian ja Suomen on kuitenkin katsottu olleen aluetta jonne Rooman imperiumin vaikutus ei koskaan ulottunut.
Ennen viikinkien kulta-aikaa Suomi oli verrattain varsin vahva ja itsenäinen kansakunta. Suomalaiset olivat taitavia seppiä, täällä valmistettiin laadukkaita varusteita sotureille ja upeita koruja jalokivistä. Suomalaiset kävivä kauppaa Baltian maissa ja keski-Euroopassa. Suomalaiset asuttivat noin neljä kertaa nykyisen kokoista aluetta, todellista Suur-Suomea.
Kukaan ei ole osannut antaa hyvää syytä siihen, miksi viikingit eivät ryöstelleet ja vallanneet Suomea joka oli niin suuri ja niin lähellä. Kuitenkin samaan aikaan viikinkien aallot pyyhkivät koko muun Euroopan ylitse. Tämän pitäisi jo alkaa soittaa kelloja. Joko suomalaiset olivat ylivertaisia sotureita joita viikingit eivät halunneet haastaa tai sitten suomalaiset olivat käytännössä samaa väkeä. Pohjolan saagat ja näihin päiviin säilyneet saksalaiset asiakirjat paljastavat että ainakin 600-luvulla ja vielä vuonna 1190 pidettiin Suomea yhtenä pohjoisen kuningaskunnista. Suomalaiset eivät siis olleet takapajuinen ”barbaarikansa”.
Viikinkisaagojen mukaan 1000-luvun lopulla Suomi oli jonkinlainen keskuspaikka kaikelle pohjolalle, paikka jossa Norjan ja Tanskan kuningaskuntien perustamisesta päätettiin. Saagat kertovat myös että myöhemmin Suomesta lähti monia miehiä ja naisia hallitsemaan Norjaa, Tanskaa ja erityisesti Ruotsia. Kuninkaita ja kuningattaria.
Paras lähde suomalaisiin kuninkaisiin liittyen ovat Islantilaiset saagat 1100-1300-luvuilta. Suomalaiset kuninkaat mainitaan niissä 30 kertaa. Jostain syystä heitä on päätynyt jopa jumalista kertovaan mytologiaan. Esimerkkinä Suomen kuningas Fornjotrin pojat Hler, Loge ja Kare jotka esitetään mytologiassa jumalaisina hahmoina. Hler perustaa Tanskan kuningaskunnan ja muuttuu Aegiriksi, merten kuninkaaksi. Loge puolestaan perustaa Norjan kuningaskunnan ja muuttuu tulen jumalaksi.
Suomen asema pohjolan keskuksena ja viikinkien alkukotina sai lopulta väistyä mutta suomalaisesta kuninkaasta on maininta vielä vuodelta 1154, kun sisiliassa asuva Al Idrisi kirjoittaa suomen kuninkaiden tallettamista varoista. Suomen kuninkaat siis tunnettiin vielä siihen aikaan Sisiliassa asti.
Suomi päätyi Ruotsin vallan alle vuonna 1249(-1250) eikä 1155 kuten on väitetty. Siitä alkoi Suomen historian törkeä vääristely, voittajat todella kirjoittavat historian. Pian kukaan ei muistanut että Suomi oli kerran suuri ja mahtava kuningaskunta. Sen sijaan Ruotsin vaikutuksen alla opetettiin että ennen Ruotsalaisten saapumista paikalliset olivat lukutaidottomia ja yksinkertaisia barbaareita.
Suomalainen prinssi Rurik
Rurik eli arviolta vuosina 830-879. Tarun mukaan hän otti haltuunsa Staraja Ladogan alueet itämeren alueen suomalaisilta ja perusti Novgorodin. Prinssi Rurikia on yleisesti pidetty varjagina eli viikinkinä mutta nyt on saatu sellaista tietoa että hän olisikin ollut suomalainen. Siis suomalainen viikinki.
Familytree DNA -projektissa on hanke, jossa Rurikin historiallisuutta pyritään lähestymään nykyisten ruhtinassukujen geenilinjoihin perustuen. Tulokset viittaavat siihen, että Rurik-suku ja väitetty viikinkien invaasio olisikin ollut karjalais-vepsäläisten maahantuloa. Suurin osa Venäjällä sijaitsevan Novgorodin alueen ihmisistä on siis DNA tutkimusten perusteella geneettisesti Suomalaisia. Tiedättekö mistä tämä johtuu? Suomalainen Prinssi Rurik, Rurik Dynastian luoja perusti 860-luvulla Novgorodin asuinalueen. Tosin tästäkin kiistellään, sanotaan että skandinaavit perustivat Novgorodin 900-luvulla. Rurik Dynastia kuitenkin hallitsi Venäjää noin 600 vuotta.
Ainoa hänestä kertova lähde on Nestorin kronikka 1100-luvulta. Se väittää että suomalais-ugrilaiset ja slaavilaiset heimot nimeltä tšuudit, sloveenit, krivitšit, vepsäläiset ja merjalaiset kieltäytyivät maksamasta veroa, karkottivat varjagit ja alkoivat hallita itseään. Heimot ajautuivat kuitenkin sotimaan toisiaan vastaan ja päättivät kutsua Rurikin veljineen pitämään järjestystä.
Toisin sanoen tsaarit olivat ugreja aina 1600 -luvulle asti ja maahan kutsutut viikingit koostuivat useista ryhmistä; germaaneista, slaaveista ja ugreista (karjalaisista ja virolaisista). On huomattava, että Ruotsi oli saamelaisten ja suomalaisten asuttama Skånea lukuunottamatta ja tsaarisuvun haploryhmät viittaavat Birkan pohjoispuolelle (suomalaisalueelle) sekä Aunuksenkarjalaan. Ruotsi ja ”ruotsalaiset” muotoutuivat vasta, kun tanskalaiset järjestäytyivät alueelle n. 1200 -luvulle tultaessa.
Rurikin DNA:n haploryhmä N1c1 kuuluu Suomalaisilla yleisimmin tavattuun N- haploryhmään. Noin 65% suomalaisista miehistä kuuluu tähän ryhmään. Tarkemmin suomalaismiehet kuuluvat N-haploryhmästä mutaation kautta syntyneeseen alaryhmään ryhmään N1, sen sisällä valtaosa miehistä alaryhmään N1c1. Suurin osa Novgorodin alueen asukkaista ovat geneettisesti Suomalaisia.
Arkeologisissa kaivauksissa on lisäksi selvinnyt, että suurin osa vanhimmista löytyneistä esineistä Novgorodin alueelta on noin 850-luvulta löytyneitä Suomalais-Ugrilaisia esineitä. Jos olette koskaan miettinyt, että kuka on nykyisen Venäjän perustanut, niin vastaus voisi olla Suomalainen Prinssi Rurik vuonna 862. Venäjän Monarkia myöskin lasketaan alkaneeksi vuodesta 862. Tätä historiaa Venäjälläkin opetettiin vielä 1700-luvulla varsin avoimesti, mutta syystä tai toisesta asiasta ollaan oltu kovin hiljaa tämän jälkeen.
Myöhemmin Venäjää hallinneet Romanovit ovat myöskin Suomalaisen Prinssi Rurikin Dynastian perillisiä. Muistetaan myöskin se, että Pietaria perustettaessa, suurin osa Pietarin alueella asuvista ihmisistä oli Suomalaisia. Ja vielä lopuksi, että muistetaan sulkea ne korvat aina silloin, kun ruotsalainen alkaa opettamaan Suomalaiselle historiaa.
No niin…aika ottaa sekä ruatti että ryssät…siinä puuttin tukehtuis pullaan kun tän tajuaa 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ei kauheen pahasti pielessä siitä mitä uudemmat ulkomaisetkin tutkijat ovat esim. Pohjois-Amerikkalaisissa yliopistoissa varovaisesti ehdotelleet jo pidempään. Kyllä suomalaisetkin arkeologit tuon ovat jo pidempään tienneet, mutta meillä on (edelleen) paljon porukkaa jolle sivistyksen saapuminen maahamme idästä (Bysantista) on kauhistus.
Voi kyllä mennä vielä jonkin aikaa ennen kuin tuon suuntaiset tulkinnat tulevat koulukirjoihin. Muistelen että joku jenkki oli tutkinut ns. kreivilinnojen (eli kun tarvitaan suojaa alamaisia vastaan) geospatiaaliasta asemoitumista Pohjois-Euroopassa ja vetänyt siitä saman suuntaisia johtopäätöksiä (eli että rautakautinen Suomi oli poikkeuksellisen laajalti järjestäytynyt yhteiskunta) niin eikös täällä jo heti revitty pelihousuja 😉
Hauskaa tässä on se, että ruotsalaisetkin tutkijat tiedostavat tuon, siksi Suomesta ei juurikaan puhuta Ruotsin rautakauden yhteydessä, varsinkaan kansainvälisillä foorumeilla ja ymmärtäähän sen – vaivalla rakennettu viikinkibrändi ottaisi takkiin aika pahasti 🙂
-Kehva
Ilmoita asiaton viesti
”…muistetaan sulkea ne korvat aina silloin, kun ruotsalainen alkaa opettamaan Suomalaiselle historiaa.” Näin todellakin.
Drottningholmin linnan maalauksissa on edelleenkin kuvattu Ruotsin historia, mikä aikoinaan valtiorikoksen uhalla vakuutettiin ainoaksi oikeaksi. Sen mukaan ruotsalaiset ovat alkuperäinen Atlantiksen kansa, miltä mm. kreikkalaiset ovat saaneet sivistyksensä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta on se vaan suuri suru ja häpeä että tällä lailla vääristellään historiaa jota sitten opetetaan lapsille kouluissa faktoina. Sama koskee luultavasti kaikkea koulussa opetettavaa historiaa. Hämmentävää ja ärsyttävää.
Ilmoita asiaton viesti
Hei. Nyt vasta luin tämän kirjoituksen. Arkeologit ovat löytäneet teloitettujen joms-viikinkien joukkohaudan.
http://www.bbc.com/news/uk-england-dorset-16708401
Löytö näyttää vahvistavan saagojen tiedot näistä palkkasotureista.
Erityisesti vangiksi joutuneitten teloitustapa oli varsin erikoinen ja nämä miehet on teloitettu tarkalleen joms-viikinkisaagan kertoman mukaan.
Jos arkeologia pystyy todentamaan osan saagojen tiedoista, eivät niiden maininnat esim. Suomen kuninkaista voi olla täysin ilman historiallista todellisuuspohjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä oli tuolloin kuningas? Ehkäpä kyläpääliköiden neuvoston puhemies tai vain laivan kapteeni.
Mikä oli tuolloin kaupunki? Oliko se niinkuin New York nykyään vai jättääkö se kkiviset rauniot jälkeensä niinkuin antiikin Rooma. Entä mitä olivat kuppikunnat? ovatko kivet karttoja? Kirjoittivatko suomalaiset riimunsa tuohelle Vai iskivätkö ne miekalla kiveen? Kuka on haudattuna kuninkaan hautaan? Miksi Hagia Sofiassa lukee riimuin ”Ha/ahti oli täällä?” (Halfdan carved these runes?
Ilmoita asiaton viesti
Kiehtova ajatus.
Ilmoita asiaton viesti
”Saaressa järjestettiin häitä ja simaa oltiin pantu tynnyrikaupalla. Pahaksi onneksi sima kävi liiankin vahvaksi ja juhlaväen sitä juodessa tulivat kaikki korkeaan nousuhumalaan. Siinäpä päissään sulho keksi aatteen, ettei norjan kuningas lähde skoolantia vastaamaan. Noh, Norjassa sitten miesväki yhä vahvassa humalassa pääsivät kuninkaan puheille yritti sulho kolmesti narauttaa tätä kuningasta matkaan onnistumatta. Lopulta hääväki tarjosi simaa kuninkaalle mistä tämä vallan riemastui, joi kerralla tynnyrillisen tätä mainiota tuntematonta juomaa ja suostui humalaisen suohon ehdotuksiin purjehtia skoolantiin piktunmaahan. Monta päivää miehet ryntöväsivät saarta ja lähtiessään ottivat jokaiselle uudet vaimot viemiseksi. Viimein kotimatkalla koitti krapula ja mMiehet tajusivat häpeissään tekosensa eivätkä palanneetkaan saaren maalle missä vanhat vaimotmiehiään kotiinsa vartoivat, joten he jäävät asumaan Vee’anmaalle Koivikkoon jota toisinaan kutsuttiin katalaksi kaupungiksi kurjuutensa ja saastaisuutensa tähden. Kaupungissa oli talossa mies joka ääneen puhui kaupunkilaisille ja ainakun hän huusi avuksi Allaa tahi Tevusta, niin kylän miehet heittivät maahan sioiksi makaamaan. Vaan aikansa kyllästyivät sulho hää väkineen siellä aikaansa viettämään ja palasivat koti saarelleen vaimojensa tykö.”
Tämä tarina on koottu tutkimuksellisista lähteistä ja isovanhempieni jorinoista suvun alkuajoista, vaan liekö tosi sillä itse tarkensin yksityiskohtia ja sommittelin pätkiä yhteen…
Ilmoita asiaton viesti
Sammy Nyman.
Aihe on kiinnostava!
Kirjoitin itsekin kerran: ”Venäläiset ovat etnisiä suomalaisia”, mutta en ole keskittynyt niin paljon aiheeseen kuin sinä!
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136349-vena…
Muuten Inkerin maan nimestä yksi versio liittyy Rurikin pojan Igoriin, joka hallitsi aikoinaan alueita, jossa Inkerin maakin.Eli Ingoria…sittemmin Ingria ja Ruotsin prinsessan Ingegerd nimestä ”Ingermanland”…Inkerin maa.
Kiitos kirjoituksesta!
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten hegemonia pohjoisella itämerellä ja idänkaupassa alkoi hiipua, kun Koivisto (Birka) nykyisen Mälarenin/Tukholman seudulla tuhoutui Svealaisten paineessa ja samalla suomalainen Rurik muutti joukkoineen lähemmäksi kauppayhteyksiään ja sukulaiskansojaan Novgorodiin -> Kiovaan, Kiovan Rus.
Taloushistoriasta näemme kuinka Suomen silloin vaurain alue Etelä-Pohjanmaa joka oli rikastunut Koiviston (Birkan) kautta käydyllä idänkaupalla (turkiksia jne) alkoi välittömästi taantua sekä Ahvenanmaakin autioitui, kunnes sinne asettui ruotsinkielisiä ja myöhemmin uudelleen suomalaisia (joskin vähemmistönä ja sulautuivat).
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Ilkka Salon maininta Etelä-Pohjanmaan vauraudesta idän turkiskaupan ansiosta ja alueen taantuminen ilmeisesti noin 800. vuosisadalla on mielenkiintoinen. Mielenkintoinen on myös seudun nimistöperinne, joka noin 1200 vuotta sitten tapahtuneesta voimakkaasta väestön vähenemisestä huolimatta on säilynyt talojen nimissä ja siis myös talojen asukkaitten nimissä.
Näistä nimistä kertoo Heikki Klemetti kirjassaan ”Vierasperäisiä muinaisnimiä”. (WSOY 1950) Hän mainitsee yli 500 nykyisin sukunimiksi otettua muinaisnimeä, jotka eivät ole voineet tulla Ruotsista päin eivätkä ole muinaista suomeakaan. Hänen oma nimensä Klemetti on yksi niistä.
Tuohon kirjaan kannattaa tutustua muinaishistoriastamme kiinnostuneitten.
Ilmoita asiaton viesti
Lisätietoa:
Pariisilainen vanhan musiikin ja antiikin Kreikan professori Jegor Reznikoff piti kurssin Järvenpään srk. opistolla n. 1990, jolle osallistuin. Illalla puhuimme kaksistaan ja kysyin, miksi hän osaa suomea? Hän vastasi: Esikosketuksen Suomeen hän sai muutettuaan vanhempinsa mukana; NL-Suomi(kesällä)-Pariisi. Kreikan mytologian myötä hän halusi tutkia Kalevalan alkukielellä, koska ne liittyivät toisiinsa. Esim. Kreikan mytologian tuntee valon maan ja kodin. Hän on vakuuttunut Odysseuksen miehineen käyneen Suomessa ja tulleen ”valkaistuneena” takaisin.
Ilmeisesti Reznikoff on löytänyt muutakin mielenkiintoista Kalevalasta ja suomalaisista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Sammy, luehan tämä mielenkiintoinen viestiketju.
Liedosta löytyi muinoin pellosta kultainen kruunu, joka kuului kai suomalaisia hallinnneelle ylimyssuvulle.
http://muinainensuomi.foorumimme.com/viewtopic.php…
Kruunu oli merovinkihallitsijoiden kruunu, joka on lyöty suomalaiseen kopiorahaan.
Rahassa on mieshahmo kruunu päässään ja miekka vyössään.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus.
Itseäni on jäänyt häiritsemään Fennien tapaus. Olivatko fennit nimittäin viikinkien esi-isiä ? Ovatko fennit olleet sen ajan kunniotetuin/pelätyin kansa ? Roomalainen historioitsija Tacitus on kirjottainut fenneistä näin
”»Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.”.
Tämä kuvaus on vahvasti ristiriidassa sihen tietoon mitä Suomen maanviljelystä ollaan päätelty aikavälillä 0-1000 jkr.
Jos tietoa, jota käsillä yhdistelee niin olen päätynyt siihen lopputulemaan että Suomen kansa oli käytännönläheisin ja edellä kehityksessä varsinkin jos olosuhteet huomioidaan. MM. Tacitus kertoo fennien hyppivän puulankuille, jota varmaa nykyään hiihtämiseksi kutsuttaisiin.
Suomen historian ongelma taitaakin olla vain juuri se, että se on kirjoitettu aina ulkopuolisen näkökulmasta.
Jos on aina Suomenmaalla ollut yksinkertaisia metsäläisiä niin kuinka Suomen valloitus oli mahdotonta aina vuoteen n.1250 ? Jonka jälkeen maailmalla mainetta niitti Suomalais syntyisistä talonpojista kerätty armeija, Hakkapeliitoiksikin kutsuttu joukkio ? Sitä ennen epäonnistuneet ristiretket ja karjalan heimosodat ? Eikö tuosta voi päätellä että Suomessa asui itsenäisiä heimoja ?
Mutta voittajan historiaa kuin luetaan niin ihmekös tuo jos Suomi on kovin alhaalla, jos 700-vuotta ollaan uskottu toisten määräyksiä ?
Lopuksi vielä kirjavinkkaus, vaikka saattaakin olla hieman viihteellinen. http://www.salakirjat.net/product/134/himmlerin-sa…
Ilmoita asiaton viesti
kiitos kirjavinkistä ja hyvästä kommentista, kuvaus fenneistä oli kuin Tolkienin kirjoista. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mihin unohtui Kauppo ja Lembit kuninkaat?
Ilmoita asiaton viesti
Aiemmin, ja tuntematta näitä teoksia, tutkimuksia tai legendoja, olen heittänyt lähinnä ulkomaisille viikinkeihin viittaaville kysymyksen, että miksi Viikingit ryöstivät nykyistä Englantia, Skotlantia ja Irlantia.
-No?
-Nokun ne eivät uskaltaneet itään, suomalaisten takia.Ja jos kävivätkin koittamassa, niin eivät tulleet uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollenkaan huono ”teoria”. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Oletko perehtynyt Olaus Magnus (Gothus): Historia om de nordiska Folken, julkaistu 1982. Kirjassa on yli 1000 sivua. Kirjan kirjoittaja syntyi 1490 Linköpingissä ja kuoli 1557 Roomassa, jossa hän teki tieteellistä tutkimusta. Siinä on paljon suomalaisista, viikingeistä ja elämästä pohjolasta.
Kirjassa kerrotaan miten Ruotsin kuningas Erik ja Uppsalan arkkipiispa Henrik vuonna 1155 alisti Suuomen kristinuskoon ja Ruotsin vallan alle (sivu 202).
Suomalaiset olivatkin kirjan mukaan Ruotissa (s. 318) eteläsen Götanmaan pitäjässä, jota aiemmin kutsuttiin nimellä Finland (Finnia), mutta kun Tanskan Sven saapui tähän paikkaa, sitä kutsuttiin Finvedeniksi (finnuida). Tämän luvun perusteella näyttävät ihmiset olleen yhtä. Teksti on ruotsiksi, enkä malta kääntää kaikkea mitä Finnvedsbor (finni) ihmisistä sanotaan. Näin lie ollut viikinkienkin laita. Joten miksi käydä omiensa kimppuun. Suosittelen tutustumaan. Myös sivulla 319 alkavassa 22. kappaleessa on Finnuideista. Tämä kirja antaa kuvan melkoisen sotaisista ihmisistä, suomalaisista.
Yhdennentoista kirjan (s. 487) sivuilla puhutaan moskoviittien/ryssar ja suomalaiten ja ruotsalaisten yhteenotoista. Moskoviitit vastaan suomalaiset ja ruotsalaiset.
Useissa muissakin luvuissa on kiinnostavia asioita, joten kirja kannattaa lainata tai ostaa, jos sattuu löytymään jostakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vinkistä, Irja! En ole lukenut mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Oho. E-kirjakin maksaa n. 65 €. Kesälomalukemista.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko jotain lähteitä viitteiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti ei ole antaa tähän mitään ”virallisia” lähteitä, kaiken tämän tiivistetyn tiedon olen itse lukenut muiden kokoamista tietopläjäyksistä joissa ei välttämättä ole lainkaan mainittu lähteitä. Mutta tuossahan mainitaan lähteiksi saagat ja tuo vanha saksalainen kirjoitus sun muuta. Niistä voit yrittää etsiä tarkempaa tietoa ja linkata tänne jos löydät! 🙂 Samoin tuosta geenitutkimuksesta ja arkeologisista löydöistä löytyy varmasti tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on aika kovaa tutkimusfaktaa siitä että Rurik oli itämerensuomalaisen Y-haploryhmä N1C1:n suomalaisviikinki, joka siirtyi heimoveljiensä maille itään Tukholman seudulta svealaisten ja gotlantilaisten tunkeutuessa alueelle.
”Rurik was a historical person who was born on the Roslagen seashore (slightly north of Stockholm, Sweden). However, he was of Finno-Ugrian descent (haplogroup N1c1 (earlier described as N3a)). Although all of well matching N1c1 Rurikid princes are descended from Yaroslav Mudry (978 – 1054), it seems that his ancestors including Rurik (b. ab. 820 – 876) himself, also belonged to this haplogroup. A group of Swedes, whose ancestors lived in or close to Uppsala, and whose genetic haplotypes are very close to these of the Rurikids, seems to be confirming the theory that Rurik, in fact, originated from Sweden.”
http://freepages.genealogy.rootsweb.ancestry.com/~…
Ilmoita asiaton viesti
Saagat eivät ole historiankirjoitusta. Suosittelen tutustumaan ammattihistorioitsijoihin. Esimerkiksi Yrjö von Grönhagenin kirjoitukset eivät ole minkään arvoisia jos haluaa tutustua historiaan. Hän toteutti vain Himmlerin usvaisia visioita, jotka debunkattu jo ajat sitten.
Suomea ei ollut sellaisena kuin me sen tunnemme ennen kuin vasta 1800-luvulta eteenpäin. Miksi nykyisen Suomen alueista ei oltu kiinnostuneita Tacituksen aikoihin ja myöhemminkin saattaa johtua siitä, ettei täällä ollut mitään minkä vuoksi tänne olisi kannattanut tulla.
Ilmoita asiaton viesti
Etenkin kun ruotsalaiset barbaarijoukot sisällissodassaan Kustaa Vaasan johdolla tuhosivat Suomen historiankirjoituksen vuonna 1523, eli Kuusiston Piispanlinnan latinankieliset kirjoitukset Suomen historiasta, asutuksesta, verotuksesta jne. ja sitten täyttivät sen omalla historiankirjoituksellaan.
Onneksi DNA-tutkimus sekä arkeologiset löydöt ruotsalaisinvaasiota edeltävältä ajalta mm. Birkassa ajoitettuna 400-luvulle, aikaan ennen kuin nykyiset ruotsalaisheimot saapuivat alueelle, oikovat historian tarkoituksellista ja vuosisataista väärinkirjoitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin kieli muotoutui vasta 1000-luvulla eikä ruotsalaisilla (lue: svealaisilla ja gotlantilaisilla) ole mitään tekemistä N1C1-haploryhmän ja sen itämerensuomalaisuuden kanssa (mitä Rurik mm. oli), joka tuli Ukrainan refugista Väinäjoen (Daugava) laaksoa pitkin vetäytyvän jään metsävyöhykkeellä, leviten aina Baltiasta nykyisen Tukholman läänin, Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen kautta Pohjanmaalle asti.
Kaupan keskuspaikka oli Birka, mikä piti yhteyttä niin Etelä-Pohjanmaalle, Varsinais-Suomeen kuin heimoveljien itäisille kauppareiteille, mistä mm. Kanta-Suomen korulöydöt ennen ruotsalaisretkiä ovat todisteena. Yhtä lailla yhteys oli suoran merireitin kautta norjalaisiin länteen (nykyisen Göta-canalin ollessa merta) sekä yhteistyötä tehtiin satunnaisesti läntisten suomalaisheimojen ja norjalaisten kesken Lapin verotusalueita turvaten etenkin karjalaisia vastaan. Kauppakieli lienee ollut itämerensuomen ja muinaisnorjan sekoitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jaska,
kielenvaihtoja ja vuorovaikutusta on tapahtunut kautta kansojen historian. Nykyisten kielten levinneisyyteen ja niiden lähihistoriaan vedoten ei tehdä muuta kuin vakavia harhapäätelmiä. Lisäksi on otettava huomioon mutaationopeuksien muuttuminen ns. pullonkauloissa, ensin ylitettäessä Himalaja solien kautta Uralin itäpuolelle ja jatkossa populaation rajut leikkaukset mm. Kaalin meteoriitin aiheuttaman tuhon myötä, mikä aiheuttaa huomattavaa populaation mutaationopeuden hidastumista verrattuna isompiin jo viljelystä harjoittaviin populaatioihin nähden.
Pienenä esimerkkinä oma N1C1-sukuni, joka on SNP-kartan mukaan kotoisin Väinäjoen laaksosta, lähinnä Liettuasta ja Latviasta, on raivannut ja asuttanut yhtenäisesti Keski-Pohjanmaata 1400-luvun puolivälistä lähtien. Sen jälkeen ruotsalaishallinnosta johtuen (olivat mm. lautamiehiä jne.) heidän kotikielensä on vaihdellut suomesta ruotsiin ja takaisin, vielä siten että 1800-luvulla kotikirjasto oli suomalaiskirjallisuuden vähäisyydestä johtuen ruotsinkielistä ja kotikielenä Nikulankylässä puhuttiin ruotsia, kunnes 1900-luvun sukuhaara asutti etupäässä suomenkielistä viereistä Kaustisen Salonkylää.
Se että heidän kielensä välillä vaihtui ruotsiksi ei tee heistä millään tavalla ruotsalaisia, mutta kylläkin mahdollisesti ruotsinmaalaisia joskus aikana ennen kuin oli mitään Ruotsin valtiota.
Ilmoita asiaton viesti
”viikinkiaikana (jolloin skandinaavinen N1c1 oli ollut siellä jo tuhansia vuosia) puhuttiin skandinaavista (germaanista, indoeurooppalaista) kieltä, ei suomalais-ugrilaista.”
Jaakko. Vuosina 800-1000 nykyisen Suomen etelärannikolla melko varmasti asusti sekakansaa, joka puhui etelästä tulleita germaanisia kieliä. Tähän viittaa ainakin minua viehättävä tarina teini-ikäisen viikinkipäällikön, tulevan Pyhän Olavin kokemuksesta saada joukkoineen turpiinsa täällä nykyisen Inkoon Fagervikin lähellä paikassa, jota kroniikat nimittävät Härjedaliksi, nykyisin Hirdal. (Kirjoittelen tästä läheltä)
Tästä ei seuraa, että nykyisen Uudenmaan alue olisi ollut silloin ruotsinkielinen. Rannikolla vain asui monenlaista porukkaa, ainakin hieman sisempänä mantereella myös suomea puhuvia.
Miksi tilanne Mälaren pohjoispuolella samaan aikaan ei olisi ollut samanlainen. Rannikon tuntumassa asui etelästä tulleita gootteja, ”rantaruotsalaisia” ja sisämaassa asui suomalaisia ja saamelaisia eli alkuasukkaita. Väestöjen välillä tapahtui tietysti geenienvaihtoa.
Ilmoita asiaton viesti
Rurik (Roderik = Maineikas) oli ruotsalaisssyntyinen Jomsburgin viikinki, jotka valtasivat rantapressilaisten skalvien ja Rus-tulenpalvontauskonnon (nyk. Romuva) silloisen pääkaupungin Jomsburgin. (Tai oikestaan Tanska valtasi sen, viikenkejä siellä varmasti oli olluit ennekin, kuten myös preussilaisia Tanskassa mm. rakentmassa sikäläisen mallinmuksia linoituksia, roomalaisia vastaan.) Täältä viikingit vaivat preussilaista ja muuta itäistä teknoogiaa, mm. keskiaasialaista rautaa, ja muodostivat erittäin tehokkaan ja liikkuvan sotajoukon.
Kyseinen uskonto vaikutti myös Ukrainan ja Karjalan, ja mahdollisesti SUomekin alueella (Lempo), ainakin oli vahvasti saanut vaikutteita.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/sana-ro…
Ilmoita asiaton viesti
Tulkitsit viittauksesi Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum” hieman väärin. Kyse on Widsith nimisestä muinaisenglannilla kirjoitetusta runosta, joka loppuosassaan luettelee eri maiden hallitsijoita. Runo on englantilainen ja peräisin Exeter Codec nimisestä teoksesta runon rivi on 20 ja kuuluu seuraavasti: ”Casere weold Creacum ond Cælic Finnum” eli Caesar hallitsi kreikkaa ja Cælic suomea. Kyse on siis suomen hallitsijan nimestä, jonka on spekuloitu viittavaan kalevalaan tai mahdollisesti suomen silloisen hallitsijan arvonimeen.
http://www.phil-fak.uni-duesseldorf.de/fileadmin/R…
https://en.wikipedia.org/wiki/Widsith
Mitä tulee Fornjótr jättiläiseen: Hän oli Fundinn Noregrin mukaan Gothlandia, Finnlandia ja Kvenlandia hallinnut kuningas. Finnland viittaa pohjoisnorjaan Altan alueeseen ja Kvenlandin on arvailtu viittaavan Kainuuseen. Missään saagassa ei kuitenkaan mainita suoraan tämän olleen suomalainen tai, että hän olisi jollain tapaa hallinnut suomesta käsin.
Al Idrisin viittaus suomen rikkauksiin on myös ehkä tuulesta temmattu. Päinvastoin, Al Idrisi viittaa tekstissään suomalaisten ruuan puuteeseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tabula_Rogeriana
Historian vääristelyä on kuitenkin tapahtunut ja katsoisin ennemmin Kalevalaa ja siinä esiintyviä henkilöhahmoja suomen menneinä heimopäälliköinä tai hallitsijoina.
Ilmoita asiaton viesti
Joku mietti oliko Suomessa muinoiseen aikaan kaupunkeja joten täytynee sanoa, että kyllä oli.
Koska Al-Idrisin suomikuvausta ei ollut saatavilla, käännätytin sen alan parhaalla ammattilaisella, kuka oli mm. kääntänyt Kalevalan arabiaksi, ja taisi sujuvasti myös vanhan arabian.
Kysyin häneltä, että mitä Al-Idrisi tarkoitti kaupungilla tässä kuvauksessa? Kääntäjä piti minulle kokonaisen luennon siitä kuinka kylille, kauppa- ja markkinapakoille yms. oli täysin omat sanansa ja että Al-Idrisi kertoi nimenomaan kaupungista eikä mistään muusta. Toki kaupungit olivat tuohon aikaan pieniä mutta kaupunkeja silti.
Julkaisin käännöksen Wikipediassa, jossa se sensuroitiin vetoamalla siihen, ettei tuohon aikaan Suomessa voinut olla kaupunkeja.
Käännöksen voi lukea sensuroimattomana Hermeetikko -kirjasarjan numerosta 1.
Suosittelen myös lukemaan Tacituksen suomikuvauksen loppuun saakka josta käy ilmi, että hänen kuvauksensa perustuu pelkkiin kuulopuheisiin jotka ovat varmistamattomia, joten se siitäkin. Hassua vain, että tämä kohta jätetään aina mainitsematta.
Ilmoita asiaton viesti
Itse pidän viron entistä presitenttiä Lennart Mereä luotettavana lähteenä joka itse painottaa paljon kansantarinoiden ja runojen lisäksy pyntheas massisialaisen ja al idrisin lähteisiin.
Jäljelle toki jää kaksi mysteeriä Eli mikä oli Vanajan-kaupunki ja miksei suomessa ole riimuja (jälkimmäiseen olen pähkäillyt että koivun tuoheen oli jo muinoin helpompi raaputtaa kuin kiveen, tosin se ei ole yhtä säilyvä). Itse myös kummastelen miksi Väinämöisen ja merovingi kuninkaan syntytarut ovat niin samanlaiset; merestä nousee merihirviö ja panee rannalla/uimassa olevan neidon paksuksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kokemäenjoen suistoalue on pohjoismaiden suurin jokisuistoalue. Tällainen alue tarkoittaa parasta seutua trafiikin ja elinolojen suhteen kautta aikojen. Suosittelen kirjaa: Hannes Tiira – Oravannahasta Hansakauppaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kokemäen valuma-alueella sekä varsinaissuomessa sijaitsevat Suomen vanhimmat kärrypolut sekä maantiet joista vanhimmat ovat saaneet alkunsa nykytulkinnan mukaan jo pronssikauden lopulla. Alueella on myös mäkilinnojen, muinaiskartanoiden ja tarukaupunkien keskittymä.
Ilmoita asiaton viesti
Oheinen artikkeli ilmestyi eräälle ulkomaiselle ilmaispalvelimelle vuonna 1997. Artikkelin innoituksena ja osin lähtökohtana oli toiminut historiantutkija Martti Linnan Helsingissä pienelle piirille pitämä esitelmä. Teksti ei kuitenkaan ole Linnan. Kirjoittajan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa, mutta koska artikkeli on alunperin julkaistu anonyymisti, kunnioitamme tätä valintaa.
Artikkeli ei ole aiemmin saanut kunnollista esillepanoa. Sen sijainti on vuosien kuluessa vaihdellut ilmaispalvelimelta toiselle, tehden siihen viittaamisen vaikeaksi. Tämän uudelleenjulkaisun toivotaan auttavan tilannetta.
Artikkeli ansaitsee esiinnostamisen myös siitä syystä, että sillä on viimeisten yli 10 vuoden aikana ollut näkyvä rooli kiinnostuksen herättäjänä Suomen esihistoriaa kohtaan. Moni on tämän artikkelin luettuaan ryhtynyt tutkimaan Suomen muinaisuutta, ja toisaalta hakemaan vastauksia siihen miksi näistä asioista ei kouluopetuksessa puhuta.
http://iorbock.com/ekirjasto/tuntematon/suomen-kun…
Ilmoita asiaton viesti
Tiede.fi foorumilta lainattua (kuningas):
http://www.tiede.fi/keskustelu/34438/ketju/kavivat…
”
kuningas
Vanhin Suomea ja suomalaisia koskeva tieto on kreikkalaiselta Pythealta 330-luvulta eKr. Hän purjehti Britanniasta kuusi päivämatkaa pohjoiseen ja tuli Thuleen -siis jonnekin Pohjois-Norjan rannikolla. Siellä oli ihmisiä, jotka puivat viljansa pienessä huoneessa, riihessä.. riihipuinti on monien etnologien mielestä itämerensuomalainen ikivanha tapa.
Siis: kainulaisia eli kveenejä oli Pohjois- ja ehkä Keski Norjassa jo 300-luvulla eKr. Germanisti Jorma Koivulehto sanoo Kainuu-nimen olevan laina germaanin gain-sanasta ja nimitys on lainautunut viimeistään varhaisella (0-200 jKr.) tai ehkä jo esiroomalaisella (500-0 eKr.) rautakaudella. Keski-Norjassa on niemi nimeltä Thulunes – Tuuliniemi. Thule-nimitys olisi siis suomalaista perua ja muisto ikiaikaisesta suomalaisasutuksesta Norjassa. Eniten tietoja suomalaisista on germaanisessa kirjallisuudessa.
Vanhin tällainen lähde 600-luvulta, Widsith, luettelee kymmeniä 00-500-lukujen kansainvaellusajan kansoja kuninkaineen. Luettelossa on
hätkähdyttävä tieto: Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum eli ’keisari hallitsi kreikkalaisia ja caelic [äännemuoto Kalik-Kaleva] suomalaisia’. Akateemikko Kustaa Vilkuna arveli Kalikin hyvinkin voivan olla turmeltunut goottilaisen -ik-päätteen saanut muoto Kaleva-sanasta. Uskomattominta 1800-1900-lukujen tutkijoille on ollut saagojen antama kuva
suomalaisista Pohjolan vanhimpina asukkaina, joidenkuningassuvusta nousi useita kuninkaita myös Ruotsin valtaistuimelle (mm. Snaer Humbli ja Öster
Gylf) ja jotka suorastaan perustivat Norjan ja Tanskan kuningashuoneet. Nor -niminen Suomen prinssi valtasi Norjan tullen sen ensimmäiseksi kuninkaaksi ja hänestä polveutuu mm. Harald Kaunotukka. Dan, Angul ja Gor perustivat kolme kuningassukua Tanskan alueelle. Danista johtuu Tanskan
nimikin. Angulista taas Anglia – anglit -, jotka eivät saagan mukaan siis olleetkaan alun perin germaaneja vaan suomalaisia. Dan hallitsi myös Wetalahediä, jota arvellaan samaksi kuin Finnveden-maakunta Etelä-Ruotsissa.
Suomen kuninkaan Torron poika Gor perusti Tanskaan merikuninkaiden dynastian. Hänen pojanpoikansa Östen Gylf nousi Ruotsin valtaistuimelle. Gorin jälkeläinen oli myös Norjassa vaikuttanut merijaarli Rognvald, jonka
poika jättiläiskokoinen Gånge Rolf valloitti Normandian ja josta suoraan
polveutuivat Normandian viikinkiajan herttuat, Rouenin jaarlit
Orkney-saarten jaarlit ja edelleen suoraan alenevassa polvessa Vilhelm Valloittaja, josta tuli dynastian perustaja Englantiin v. 1066. Saagojen mukaan siis anglit ja juutit ovat alun perin suomalaisia, jotka ovat myöhemmin kieleltään germaanistuneet. Kalevi Wiik on esittänyt
laajemminkin kaikkien germaanien olevan entisiä suomalaisia, jotka indoeurooppalaispaineen alla muuttivat kielensä. Venäläinen tutkija Pavel M. Dolukhanov on katsonut 1980-90-luvuilla suomalaisten asuttaneen kivikaudella Suomen ja Karjalan alueiden lisäksi koko Pohjolaa, Baltiaa, Pohjois-Saksaa ja Pohjois-Puolaa sekä laajoja osia Venäjästä. Myös Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi
kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen: Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edelleeä mainitulla Norjan saarennolla. Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin Sisiliassa asti ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta, josta myös Norjalla oli jo ote.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/kuningaskunta.htm
”
Ilmoita asiaton viesti
Eikös saagoissa kerrota että Harald kauntukka nai kauniin ja nuoren Saamelais noidan, Snöfridin*, joka oli Finnien kuninkaan Svosen (Svásin) tytär. Kaikki sai alkunsa kun Harald oli kutsumatta saapunut juhliin jossa hänelle tarjottiin noiduttu simatuoppi. Simatuopinlumouksesta Harald rakastui Snöfrid neitoon niin syvästi että laiminlöi valtakuntansa hallitsemisen. Herkkä Snöfrid kuitenkin menehtyi pian ja Harald asetteli tämän vuoteelle siinä toivossa että Snöfrid vielä heräiso. Rakastettuaan sureva Harald pysyikin armaamsa vierellä kolmevuotta, jolloin alamaiset alkoivat pitämään hallitsijaansa hulluna. Yksi alamaisista käski nokkelana Haraldia siirtämään Snöfridin pois vuoteelta jotta tälle voitaisiin vaihtaa vaatteet. Silloin noidan langettama taika murtui ja Snöfridin ruusuinen kauneus vaihtu Haraldin silmissä mädänneeseen ruumiiseen. Suivaantunut Harald määräsi Snöfridin poltettavaksi roviolla. Ruumiin palaessa liekeistä kömpi esiin käärmeitä, sammakoita ja olioita. Silloin Harald sai viimein järkensäkin takaisin.
Kertomusta Snöfridistä pidetaan Lumikin traakisena versiona taikka sen mahdollisena alkuperäismuotona, mutta kuitenkin sepitettynä taruna.
*Lumimieli (oma käännös, snö=lumi frid=rauha)
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kertomus. Snöfridin ja Lumikkisadun yhdistäminen on kiinnostavaa. Sadun alkuperähän on myös hämärän peitossa.
Harald Kaunotukan poikien ja varsinkin hänen omien poikien lukumäärä lienee ollut epäselvä. Valtakautta varjosti hänen lukuisten poikiensa keskinäiset taistelut vallasta.
Minulla on se käsitys, että joku Norjan kuningas petettiin juonittelun seurauksena (jonkun Ruotsin kuninkaan toimesta?). Kuningas salasi tämän kansaltaan.
Ehkä valtakunnan laiminlyönti johtui tästä? Tosin voihan se petos edelleen olla noidan taian vaikutusta, kuten kerroit.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno tarinahan tuo Snöfrid on ja siitä saisi taottua oman kirjan ja elokuvankin, valkka moni nyky vanhemmat vieroksuisivat ajatusta pohjolan ”lumikista” ilkeänä noitana. Orginal versio löytyy Norjan kuningas saagasta. Tuo että Hraldin tultua kutsumatta pitoihin ja saa noidutun simatuopin muistuttaa taas kovasti SKVR runoa lemminkäisestä Päivälän pidoissa jossa keskeisessä osassa on vieraan saaminen kutsutta ja käärmeitä kuhisevan oluttuopin tarjoaminen. Mutta kyllä se olisi kamalaa että kun on pysynyt komevuotta rakastamansa kumppanin vierellä huomaa yllättäen kauneuden olevankin vaihtuneen pitkälle mädänneeseen ruumiseen. Tarinaahan myös kuuluu että Harald hääti maasta pois Snöfridin kansa saamansa neljä poikaa jotka aloittivat vihoissaa juonittelun isäänsä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Harald Kaunotukan Snöfridin kanssa saama poika ”Halfdan pitkäjalka” surmataan Torf-Einarrin (”Turve Einari”) toimesta käyttäen mystistä verikotka (”blood eagle”) rituaalia, jossa hänet uhrattiin Odin jumalalle.
Tähän on yhdistetty liittyvän ”Stora Hammars stone”-kotka Gotlannissa ja kolmoistriangeli ”Valknut”-symboli. Tämä symboli löytyy myös Norjasta ja muinaisnorjan sana ”valr” Norjan kielestä (verisolmu?).
Norjassa Haakon (Hakon, Håkan) on ollut kuninkaiden niminä. Norjasta löytyy myös sana ”Hauk” joka tarkoittaa (Jalo)haukkaa, lintu sekin.
Tietysti myös kaikkinäkevä ”Horus”-haukka on tärkeä jumala Egyptin jumaltarustossa.
Tarinan mukaan Torf-Einarr joutuu maksamaan 60 kultamarkkaa ”verirahaa” ja saa Orkneyn saaren.
Tosin Halfdan pitkäjalkan kuolintapa on epäselvä, ja verikotka-rituaali siten ehkä vain symbolinen menettelytapa.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista. Välillä voi olla hyvä pitäytyä hetki tosiasioissa ja vaikkapa Suomineidon itsenäisyyden ajassa näin juhlavuotta 2017 odoteltaessa – olemmekohan muuten valmiit? Ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuur…
Ilmoita asiaton viesti
Olet Sammy uudelleen keksinyt suomalaisuuden ”kunniakkaat ja tarkoituksellisesti häivytetyt juuret” 1930 – luvun malliin. Asiallisesti ottaen kirjoittamassasi ei ole juurikaan järkeä tai sellaista, millä olisi merkitystä nykypäivänä tulevaisuuden maailmasta puhumattakaan. Geenit eivät selitä muuta kuin isossa kuvassa menneiden sukupolvien pariutumisen ja tiettyjen ulkoisten ominaisuuksien vanhentunutta termiä käyttääkseni ”mendelöinnin”. Suomalaisten geeneissä on omia piirteitään, jotka juontuvat vanhemmilta osiltaan siitä, että meitä voidaan pitää Euroopan viimeisenä metsästäjäväkenä, joka eteni aikanaan pohjoiseen jääkauden sulamisen myötä. Elettiin tuhansia vuosia ”saamelaisittain” harvoissa perhe – ja sukuyhteisöissä, joiden menestys edellytti isoja ”nautintoja”. Omalla kohdallani tämän taustan ajattelu ja sen tämän päivän ilmentymien pohdiskelu on paljon viekottelevampaa, kuin muinaiset ”kuningastarinat”. Kunnioitan perehtyneisyyttäsi ja tervehdin kauttasi vanhaa kotikaupunkiani Jyväskylää, missä Nisula, Viitaniemi, yliopistokampus ihmisineen sekä Kortepohja ja Laajavuori olivat aikanaan kasvattajia viisaiden ihmisten ohjauksessa. On siellä aikaisemmin vielä hullumpiinkin juttuihin innolla paneuduttu.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, niin sitä edetään sadusta toiseen satuun.
Geenit eivät selitä mitään, sillä ”suomalaisuudella” – mitä se sitten onkin – ei ole mitään yhtenäistä historiaa. Tämä on ehkä tärkein geenitutkijoiden viesti. Ei ole mitään suomalaisuuden alkukotia, vaan Suomen niemellä on asunut paljon erilaisia ja eri aikoina eri suunnista tulleita ihmisiä, joiden kulttuurit ovat sulautuneet sitten aikojen saatossa.
Siis: joidenkin suomalaisten geeneissä on ”omia piirteitään”, ei suinkaan kaikkien. Pitää muistaa suomalaisten keskimääräinen geneettinen jako ja vaikka isälinjoissa on suurella osalla viittauksia itään, niin ei kuitenkaan kaikilla, ei esimerkiksi minulla. Vastaavasti äitilinjat viittaavat länteen.
En pitäisi ”suomalaisia” edes Euroopan viimeisinä metsästäjinä, muuten kuin siinä mielessä että maanviljelys levisi pääasiassa Balkanilta lähtien etelästa pohjoiseen – eli Suomi oli mahdollisesti viimeisiä alueita, joihin maanviljelys levisi – kuitenkin osassa Suomea on viljelty maata todella pitkään eikä ajallinen ero näiden alueiden osalta esimerkiksi Itämeren etelärantoihin todennäköisesti ole ollut merkittävä.
Suomi on ollut voimakkaan muuttoliikkeen kohde – eräänlainen Euroopan villi Pohjola – ja eri aikoina eri suunnista tulleet kävijät ja muuttajat ovat olleet kulttuuriltaan lähtöpaikkansa mukaisia eli hyvin erilaisia. Kuitenkin kaikki nämä runsaslukuiset muuttajat ovat ”suomalaisia” eli nykysuomalaisten esi-isiä. Kaikkina aikoina on myös ollut hyvin erilaisia ja eri tavoin kehittyneitä alueita, joten olisin hyvin varovainen yleistämään mitään pelkän suomalaisuuden pohjalta.
En myöskään vetäisi mitään tiukkaa rajaa esimerkiksi viikinkien ja suomalaisten välille. Osa Suomesta on ilmeisesti ollut hyvinkin pitkään viikinkikulttuurin piirissä puhumattaan nyt itä-viikingeistä Laatokan liepeillä. Vastaavasti suomalaisuutta on ollut Ruotsissa ja Norjassa ”aina”, tunnetaanhan esimerkiksi limes scandinavicum -käsite, raja, jonka pohjoispuolella on sitten ollut suomalaisia, mm. kveenejä.
Niin, mihin vedetään Suomen ja suomalaisuuden rajat? Keitä tarkoitetaan puhuttaessa suomalaisuuden historiasta ja kehittymisestä? Oliko esimerkiksi 1200-luvun Turku ”suomalainen”? Onko Maarianhamina suomalainen? Entäpä Helsingfors, tai Borgå, tai Anar? Käsite Suomen suuriruhtinaskunta syntyi aikanaan tarkoittamaan Ruotsin Itämaata, joka siis ei ole nykyinen Suomi, ei lähellekään.
Olen itse esitellyt lapsilleni aina Tukholmassa käytäessä suomalaisten kuninkaan linnaa, joka on rakennettu myös suomalaisilta kerätyillä verovaroilla. Ruotsin Itämaalla on siis ollut kuninkaita hallitsijoinaan maan pääkaupungissa eli Tukholmassa. Itämaan edustajat ovat olleet myös Moran kivillä ennen nykyisen kaltaista perintökuninkuutta.
Summa summarum: suomalaiset ovat pohjois-eurooppalaisia ja Pohjois-Euroopassakin on ollut kaikenlaisia kieliä ja kulttuureita ja kulttuureissa erilaisia hallitsijoita ja kuninkaita. Eivätkä rajat ole koskaan olleet kulttuurien rajoja.
Ja bonus-kysymyksenä: mistä tulevat Ruotsin vaakunan 3 kruunua?
Ilmoita asiaton viesti
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/suomen…
” perjantai, 24. heinäkuu 2015
”Suomen kuninkaista”
Wirancannos:
Siinä loput:
http://turjalainen.blogspot.fi/2010/03/suomen-kris…
” Nämä ovat aiheita,joista svekomaaniseen narratiiviin pohjautuva kouluhistoriamme edelleen vaikenee. Loistava kirjoitus Turjalaisen blogista, postaan tämän kahdessa osassa:
Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika
Sain käsiini Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salon kirjan Risti ja Rauta vuodelta 2004, sekä hänen artikkelinsa Faravidin retket ja Satakunnan organisoituminen rautakaudella (Faravid, osa 27, Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja 2003). Lainaan aiheeseen liittyen myös muutaman muun tutkijan (Linna, Pöllänen ja Lappalainen) tekemiä tutkimuksia ja koosteartikkeleita, ja omaa proseminaaritutkimustani ”Suomalaiset muinaiskuninkaat lähteiden valossa” (Oulun Yo, Hum. tdk. 2004). Nojaan arkeologisissa viittauksissa lähinnä Suomen historian pikkujättiläiseen, ja Salon artikkeleihin, sillä hän tällä hetkellä elävistä tutkijoista ja asiantuntijoista tuntee käsittääkseni parhaiten Suomen rautakau- den ja pronssikauden arkeologian. DNA-tutkimusten osalta lähteinäni on myös Kalevi Wiikin ”Suomalaisten juuret”. [Disclaimer: Tämä ei ole vertaisarvioitu akateeminen artikkeli, ja esitän myös omia hypoteesejani].
HM: Heimokuningas ei tarkoita samaa kuin valtiollinen kuningas, sillä heimo ei ole valtio.
Sana kuningas on ymmärretty olevan puoliksi germaaninen, puoliksi balttilainen (kuurilainen) laina *kunn-ingas”,joka on kirjaimellisesti tarkoittanut ”(johonkin konkreettiseen) osaamiseen perustuvaa johtajaa”, ”taidollista”, pääsääntöisesti ”POLIITTISESTI MATALAN” TASON johtajaa, kuten vaikkapa veneen tai laivan päällikköä.
Sana on uusi, varmaan juuri 500 – 1000-vuosilta (j.a.a.) suomessa. Liettuassa sana tarkoittaa pappia, ja sen arvellaan tulevan pakanallista uhripappia/poppamiestä tarkoittaneesta sanasta:
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/suomen-…
Lithuanian: kùnigas = pappi (ei tarvitse olla ”korkea”, SB)
Etymology: ’Priester, Geistlicher, Pfarrer’ = kirkkoherra.
Diese Bed. hat sich sekundär aus ’Herr, Fürst’ entwickelt. Noch Daukantas nennt die deutschen Herren, denen die Letten Frondienst leisten mussten, kungaĩ nach lett. kungi.
Dieser Autor berichtet, dass die alten Litauer und Žemaiten ihren Adel, der vielfach auch priesterliche Funktionen ausübte, kunigaĩ nannten; vgl. die kunige von Sameiten in der livländischen Reimchronik.
Der heutige Sinn ’Priester’ von kùnigas
neben kunigáikštis ’Fürst’ = ruhtinas, hat sich im Lit. im Anschluss an
poln. ksiądz ’Pfarrer’ neben ksiąžę ’Fürst’ entwickelt.
Schon die Übersetzung des Ledesmy Katechism von 1605 bei Sittig bietet in Bezugauf Christus kúngas unt wisú kungu,
Daukša Kat. kunigas ąnt wissų kungų’, denen im poln. Original Kápłan nád wszemi Kápłanmi entspricht.
Im Lett. heisst kùngs nur ’Herr’ = herra.
Die von vielen Forschern angegebenen lit. Form *kuningas existiert nicht. (muoto onkin kuurilainen, SB)
Lit. kùnigas ist zu einer Zeit aus dem Dtschen entlehnt worden, als bereits kunig für kuning gesprochen wurde.
Dasselbe gilt für lett. kungs ’Herr = herra’,
preuss. konagis ’Konig = kuningas’ Voc. 405.
http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?… )
Von lit. kùnigas stammen kunigáuti gáuti ’als Priester tätig sein’,
kunigijà ’Priesterschaft, Geistlichkeit, Klerus’,
kunigӲstė, kunigystà ’Priestertum, Priesterwürde, geistlicher Stand’.
In einem Dokument vom Jahre 1743 ist kunigӲstė noch s.v.a.poln.pan’szczyzna ’Frondienst, Fronarbeit verotyö, maaorjuus’, weist also ebenfalls auf den urspr. Sinn ’Herr’ von kùnigas hin.
Aus der urspr. Gestalt ahd. kuning stammen finn. estn. kuningas.
Mahdollisesti ”kuningas” tulee ruotsin ”kunna”-tyyppisestä verbistä kuurilaisella päätteellä ”-ingas” (”-inge”) ja tarkoitti siis kirjaimellisesti ”osaavaa”. Kuningas oli matalan tason, esimerkiksi venekunnan johtaja, jonka asema perustui kokemukselle ja paikallistuntemukselle. Sana olisi voinut olla gootiksi *kunþingas. Kuningas on gootiksi þiudans, joka tarkoittaa ”johtavaa” ja tulee kantaindoeuroopasta germaanista tietä.
Liettualainen Antanas Salys sanoo kuiten, että kuningas on kadonnutta, latgaliin ja yläliettuaan sulautunutta seelin kieltä ja tarkoittaa heimopäällikköä. Tämä ei vain ole ollut mieleistä liettualaisille kielitieteilijille kuten (seelitaustaiselle) Kazimieras Būgalle, ”koska se on latviaa”.
http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kunigas
” kùnigas
Straipsnelis: E. Fraenkelio žodyno 310 p. skaitome: „Die von vielen Forschern angegebenen lit. Form kuningas existiert nicht […] Lit. kunigas ist zu einer Zeit aus dem Deutschen entlehnt worden, als bereits kunig für kuning gesprochen wurde.“ Apie lie. lytį kùnigas turi būti pasakyta štai kas [133]. A. Salys (Lietuvių Enciklopedija, Boston, 1958, XIII, 356–358) argumentuotai kritikuoja E. Fraenkelio samprotavimus. Anot Salio, nebuvo jokios priežasties K. Būgai (bei šį sekančiam E. Fraenkeliui) teigti esą minėtas žodis neegzistuoja. Be abejonės, lytis kùningas fiksuojama lie. kalboje. Iš Mažosios Lietuvos tai patvirtina Nesselmannas ir Kuršaitis. Lie. kù- ningas užfiksuotas vestuvinėse Juškos dainose ir netgi dabar šis žodis skamba Šiaulių rajone.
Šaltinis: Schmalstieg 1960, 132–133 ”
Sana kuningas on ollut liettuassa sekä entisen seeliaueen murteissa koillisnurkasta Šiauliaihin, ja mys Vähä-Liettuassa eli Kaliningradin alueella. Se taas viittaisi vahvasti vasarakirvessanaan.
(Preussin sana konagis = ruhtinas, kuningas, sotilas- ja/tai aluejohtaja, mutta sana on etymologisen mukaan omaksuttu vasta 1200-luvulla latviasta:
http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?… )
konagis = ruhtinas, sotapäällikkö ja aluejohtaja, kuningas
konagis „koͤning (König) – kunigaikštis (karo vadas ir srities valdovas); karalius = kuningas“ E 405 nom.sg.masc.(jam įprasta suteikti šiek tiek kitokią reikšmę) = pr. *kùnegis < *kùnegas „t. p.“:
a) su pr. *-u- (platoku, be to, po guturalio!), parašytu raide -o- [prie tokio parašymo dar matyt prisidėjo vok. (E 405) koͤning],
b) su pr. *-e- (nekirčiuotu!), perteiktu raide -a- (jos fonetinės vertės problema iki šiol ignoruojama).
Tas pats pr. *kunegas „kunigaikštis = ruhtinas“ [dėl reikšmės dar plg. mistran (žr.)] slypi as- menvardyje pr. (dk.) Konegycke (henkilönomi): jis yra pr. (avd.) *Kunegikas (ar *Kunegikīs) < appell. (subst. diminut.) *kunegikas „kunigaikštukas = pikkukuningas, kruununperillinen (lapsi)“ [= „kunigaikščio sūnus (vaikas)“ ar „nedidelės srities valdovas = tai erittäin pienen alueen valti- as, pikkuruhtinas“] – sufikso *-ik- (diminut.) vedinys iš pr. (subst.) *kunega- „kunigaikštis“. Plg. subst. (appell.) lie. kunigáikštis „karo vadas ir srities valdovas“, kuris („kunigaikštis“) yra grei- čiausiai iš lie. (diminut.) 243 *„kunigaikštukas“ [= „kunigaikščio sūnus (vaikas)“ ar „nedidelės srities valdovas“] - sufikso -aikšt- (diminut., plg.,pvz., lie. veln-ýkšt-is „velniukas = pikkupiru“, Skardžius ŽD 373) vedinys iš lie.kùnigas = kirkkoherra,tuomet,kai jis dar buvo *„kunigaikštis“ (gyvojoje kalboje arba sen. raštuose nebežinomas, žr. LKŽ VI 893 s.v. kùnigas 2), plg. (dėl jo reikšmės) Alminauskis Germ. I 75.Pastaba: lyties (lie.) kùningas (LKŽ VI 895t.) lietuvių kalba „visai nepažįsta … tėra tiktai kùnigas“ (Būga RR II 91).
Ilmoita asiaton viesti