Osallinen ensimmäisestä ylösnousemuksesta, Jeesuksessa, kasteen turvissa

Olen pohtinut kuolema-termiä. (Aiemminkin.)

Aadamin syntiinlankeemus toi maailmaan kuoleman. Elämme tietyn ajan sitten jätämme ajallisen elämän.

Uuden liiton (Uuden testamentin) aikana ihminen syntyy uudesti, kasteessa, Jumalan lapseksi.
Kasteen ja uskon, sanan ja sakramenttien, kautta ollaan osallisia ”ensimmäisestä ylösnousemuksesta” (Ilmestyskirja).

Kastettu kristitty voi tulla hengellisesti kuolleeksi: esim. tuhlaajapoika-vertauksessa käytetään kyseistä ilmaisua.
Luuk. 15:24:
”Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.”

Synnin tekeminen:

On kahdenlaista ”synnin tekemistä”. Merkitys 1. Joh. 2. alussa on erilainen kuin 1. Joh. 3:ssa:
”langeta syntiin”/”tehdä syntiä”
vs
”pysyä/elää synnin tekemisessä” (ei tunnusteta syntiä synniksi tms.)

Lankeaminen: lienee joko kertaluonteista ”karkeaa” (?) lankeamista tai sitten useinkin tapahtuvaa, helmasyntiäkin, joka vaivaa usein ja jatkuvasti (esim. Room. 7). Ihminen kuitenkin tunnustaa sen synniksi, ja itsensä raadolliseksi syntiseksi.

Englanninkielisessä ESV-käännöksessä:
”But if anyone does sin, we have an advocate ” (1. Joh. 2)
vs
”Whoever makes a practice of sinning is of the devil” (1. Joh. 3)

Pysyy synnin harjoittamisessa:
”makes a practice of sinning ”, ”keeps on sinning”

https://www.esv.org/1+John+3/

Kuolema-ilmaisuun asia liittyy seuraavalla tavalla.

1. Joh. 5:
16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Kuolemisessa on kyse, 1. Joh.-kirjeen kohdissa, nimenomaan hengellisestä kuolemasta, kuten tuhlaajapoika-vertauksessa tulee esiin.

Jos pysyy synnin harjoittamisessa, vaikkapa murhaamisessa tunnustamatta sitä synniksi, niin se johtaa hengelliseen kuolemaan. Veljensä vihaamista verrataan kyseisessä kirjeessä murhaan.
Ja ”kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.”
Tämä on esimerkki (jatkuvasta) synnin tekemisestä, joka on kuolemaksi. — Se tarkoittaa siis hengellistä kuolemaa.
Kristityt voivat syyllistyä veljen vihaamiseen, mutta on eri asia tunnustaa sellainen synniksi ja itsensä raadolliseksi kuin pitää sitä esim. ”oikeutettuna” ja jatkaa vihaamista/murhaamista.
Vihastumisen ei tarvitse olla syntiä.

Ilmestyskirjan loppupuolella tuodaan esiin termi ”toinen kuolema” (tulinen järvi).
Joka on osallinen ensimmäisestä ylösnousemuksesta (Jeesuksesta, kasteesta, uskon kautta), siihen toisella kuolemalla ei ole valtaa.
Kasteessa kuolemme ja nousemme ylös yhdessä Jeesuksen kanssa.
2. Kor. 5: ”tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;”

Ennen kastetta ihminen ei ole vielä syntynyt Jumalan lapseksi.
Kasteessa synnytään Jumalan lapsiksi. Kasteessa tapahtuu uudestisyntymä vedestä ja hengestä.
Tuhlaajalapsi-vertauksessa Jumalan lapsi menee tuhlaajapojan tielle. Silloin Jumalan lapsi kuolee hengellisesti.

Näyttäisi siis olevan jotenkin seuraavasti:
Ennen kastetta ei olla vielä edes elossa (ei ole vielä edes synnytty), jotta voisi hengellisesti kuolla.
Vasta, kun ollaan synnytty (Jumalan lapsiksi), voidaan hengellisesti kuolla. — Tuhlaajapoika.
Ennen kastetta kuulutaan Saatanan valtapiiriin. Siinä tilassa ihminen on kuten kuollut, mutta en tiedä millaisia termejä siitä pitäisi tarkemmin ottaen käyttää.
Ei varmaan haittaa vaikka ilmaisua kuollutkin käyttäisi. Silloin ihminen on kuten kuollut.
Katso myös Juud. 1 pohdinta alempana.
Raamatusta varmaan on nähtävissä. (Kommentoida voi ja kertoa Raamatun kohtia.)
Muistelen Matti Väisäsen pohtineen tätä jossakin kirjassaan.

Toisaalta seuraavassa kohdassa kyllä käytetään ilmaisua, että on siirrytty kuolemasta elämään:

1. Joh. 3:14: ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.”

Kohta ainakin tuo selkeästi esiin, että Raamattu puhuu hengellisestä kuolemasta. Ajallinen kuolema/poismeno koskee kaikkia.

Mitä tarkoittaa Juudaksen kirjeen kohta ”kahdesti kuolleita”, Juud. 1:12?
Jälleen, henkilöön viitataan ainakin hengellisesti kuolleena, näyttäisi siltä. Kyseessä voi olla myös erityyppinen asia kuin tuhlaajapojan tielle lähteminen. Samasta aiheesta puhuu: 2. Piet. 2. Ne puhuvat valheprofeetoista/valheopettajista, vielä voimakkaammilla sananmuodoilla. ( Myös Hepr. 10:26 ? )

Mitä tarkoittaa ensimmäinen kuolema, jos henkilö on ”kahdesti kuollut”. ( ? ) Hengellisesti kuollut. Yksi vaihtoehto on, että ilmaisu sisältää kuvainnollisuutta, voimakkaampaa painotusta asian kohdalla. Juudaksen kirje ja 2. Piet.2 vaativat tietysti laajempaa selitystä.

Ainakin kasteessa kuolemme ja nousemme ylös Jeesuksen kanssa.

Room. 6.:ssa on kirjoitettu näistä asioista. Room. 6:
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

Katso lisää:
”Pelastuksesta osalliseksi”, kirj. Matti Väisänen (yksi monista kastekirjoista).
Myös: ”Pyhä kaste Raamatussa”.

Raamattu käyttää eri kohdissa varmastikin hiukan eri asiyhteyksiin sopivia ilmaisuja, myös vertauskuvallisia, monet ovat hengellisiä ilmaisuja. Ilmestyskirjan kohdissa on ikäänkuin suuria ”maalauksia”.
Ilmestyskirjan ”toinen kuolema” (toinen ”fyysinen” ?? kuolema), ja toisaalta iankaikkinen elämä, ovat myös todellisia.

Tärkeintä on kuitenkin, että kasteessa uudestisynnytään. Kasteessa saamme Pyhän Hengen ja meidät liitetään Kristuksen ruumiiseen. Kasteessa tulemme Jeesuksen omiksi. Kasteessa pelastumme. Meidät pelastetaan synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.
Jeesus on ylösnousemus ja elämä. Jeesuksessa saa olla turvassa (hengelliseltä) kuolemalta ja perkeleeltä, kaikilta Saatanan syytöksiltä, ja myös toiselta kuolemalta (tuliselta järveltä).

Joh. 11:
25. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. …”

P.S. Itse en osaa alkukieltä. Yritän saada selvyyttä eri lähteistä: Raamatun käännökset, kirjat/selitysteokset, saarnat, alkukielen suorat sanakäännökset, yms.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu