Osallinen ensimmäisestä ylösnousemuksesta, Jeesuksessa, kasteen turvissa
Olen pohtinut kuolema-termiä. (Aiemminkin.)
Aadamin syntiinlankeemus toi maailmaan kuoleman. Elämme tietyn ajan sitten jätämme ajallisen elämän.
Uuden liiton (Uuden testamentin) aikana ihminen syntyy uudesti, kasteessa, Jumalan lapseksi.
Kasteen ja uskon, sanan ja sakramenttien, kautta ollaan osallisia ”ensimmäisestä ylösnousemuksesta” (Ilmestyskirja).
Kastettu kristitty voi tulla hengellisesti kuolleeksi: esim. tuhlaajapoika-vertauksessa käytetään kyseistä ilmaisua.
Luuk. 15:24:
”Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.”
Synnin tekeminen:
On kahdenlaista ”synnin tekemistä”. Merkitys 1. Joh. 2. alussa on erilainen kuin 1. Joh. 3:ssa:
”langeta syntiin”/”tehdä syntiä”
vs
”pysyä/elää synnin tekemisessä” (ei tunnusteta syntiä synniksi tms.)
Lankeaminen: lienee joko kertaluonteista ”karkeaa” (?) lankeamista tai sitten useinkin tapahtuvaa, helmasyntiäkin, joka vaivaa usein ja jatkuvasti (esim. Room. 7). Ihminen kuitenkin tunnustaa sen synniksi, ja itsensä raadolliseksi syntiseksi.
Englanninkielisessä ESV-käännöksessä:
”But if anyone does sin, we have an advocate ” (1. Joh. 2)
vs
”Whoever makes a practice of sinning is of the devil” (1. Joh. 3)
Pysyy synnin harjoittamisessa:
”makes a practice of sinning ”, ”keeps on sinning”
https://www.esv.org/1+John+3/
Kuolema-ilmaisuun asia liittyy seuraavalla tavalla.
1. Joh. 5:
16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
Kuolemisessa on kyse, 1. Joh.-kirjeen kohdissa, nimenomaan hengellisestä kuolemasta, kuten tuhlaajapoika-vertauksessa tulee esiin.
Jos pysyy synnin harjoittamisessa, vaikkapa murhaamisessa tunnustamatta sitä synniksi, niin se johtaa hengelliseen kuolemaan. Veljensä vihaamista verrataan kyseisessä kirjeessä murhaan.
Ja ”kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.”
Tämä on esimerkki (jatkuvasta) synnin tekemisestä, joka on kuolemaksi. — Se tarkoittaa siis hengellistä kuolemaa.
Kristityt voivat syyllistyä veljen vihaamiseen, mutta on eri asia tunnustaa sellainen synniksi ja itsensä raadolliseksi kuin pitää sitä esim. ”oikeutettuna” ja jatkaa vihaamista/murhaamista.
Vihastumisen ei tarvitse olla syntiä.
Ilmestyskirjan loppupuolella tuodaan esiin termi ”toinen kuolema” (tulinen järvi).
Joka on osallinen ensimmäisestä ylösnousemuksesta (Jeesuksesta, kasteesta, uskon kautta), siihen toisella kuolemalla ei ole valtaa.
Kasteessa kuolemme ja nousemme ylös yhdessä Jeesuksen kanssa.
2. Kor. 5: ”tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;”
Ennen kastetta ihminen ei ole vielä syntynyt Jumalan lapseksi.
Kasteessa synnytään Jumalan lapsiksi. Kasteessa tapahtuu uudestisyntymä vedestä ja hengestä.
Tuhlaajalapsi-vertauksessa Jumalan lapsi menee tuhlaajapojan tielle. Silloin Jumalan lapsi kuolee hengellisesti.
Näyttäisi siis olevan jotenkin seuraavasti:
Ennen kastetta ei olla vielä edes elossa (ei ole vielä edes synnytty), jotta voisi hengellisesti kuolla.
Vasta, kun ollaan synnytty (Jumalan lapsiksi), voidaan hengellisesti kuolla. — Tuhlaajapoika.
Ennen kastetta kuulutaan Saatanan valtapiiriin. Siinä tilassa ihminen on kuten kuollut, mutta en tiedä millaisia termejä siitä pitäisi tarkemmin ottaen käyttää.
Ei varmaan haittaa vaikka ilmaisua kuollutkin käyttäisi. Silloin ihminen on kuten kuollut.
Katso myös Juud. 1 pohdinta alempana.
Raamatusta varmaan on nähtävissä. (Kommentoida voi ja kertoa Raamatun kohtia.)
Muistelen Matti Väisäsen pohtineen tätä jossakin kirjassaan.
Toisaalta seuraavassa kohdassa kyllä käytetään ilmaisua, että on siirrytty kuolemasta elämään:
1. Joh. 3:14: ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.”
Kohta ainakin tuo selkeästi esiin, että Raamattu puhuu hengellisestä kuolemasta. Ajallinen kuolema/poismeno koskee kaikkia.
Mitä tarkoittaa Juudaksen kirjeen kohta ”kahdesti kuolleita”, Juud. 1:12?
Jälleen, henkilöön viitataan ainakin hengellisesti kuolleena, näyttäisi siltä. Kyseessä voi olla myös erityyppinen asia kuin tuhlaajapojan tielle lähteminen. Samasta aiheesta puhuu: 2. Piet. 2. Ne puhuvat valheprofeetoista/valheopettajista, vielä voimakkaammilla sananmuodoilla. ( Myös Hepr. 10:26 ? )
Mitä tarkoittaa ensimmäinen kuolema, jos henkilö on ”kahdesti kuollut”. ( ? ) Hengellisesti kuollut. Yksi vaihtoehto on, että ilmaisu sisältää kuvainnollisuutta, voimakkaampaa painotusta asian kohdalla. Juudaksen kirje ja 2. Piet.2 vaativat tietysti laajempaa selitystä.
Ainakin kasteessa kuolemme ja nousemme ylös Jeesuksen kanssa.
Room. 6.:ssa on kirjoitettu näistä asioista. Room. 6:
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
Katso lisää:
”Pelastuksesta osalliseksi”, kirj. Matti Väisänen (yksi monista kastekirjoista).
Myös: ”Pyhä kaste Raamatussa”.
Raamattu käyttää eri kohdissa varmastikin hiukan eri asiyhteyksiin sopivia ilmaisuja, myös vertauskuvallisia, monet ovat hengellisiä ilmaisuja. Ilmestyskirjan kohdissa on ikäänkuin suuria ”maalauksia”.
Ilmestyskirjan ”toinen kuolema” (toinen ”fyysinen” ?? kuolema), ja toisaalta iankaikkinen elämä, ovat myös todellisia.
Tärkeintä on kuitenkin, että kasteessa uudestisynnytään. Kasteessa saamme Pyhän Hengen ja meidät liitetään Kristuksen ruumiiseen. Kasteessa tulemme Jeesuksen omiksi. Kasteessa pelastumme. Meidät pelastetaan synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.
Jeesus on ylösnousemus ja elämä. Jeesuksessa saa olla turvassa (hengelliseltä) kuolemalta ja perkeleeltä, kaikilta Saatanan syytöksiltä, ja myös toiselta kuolemalta (tuliselta järveltä).
Joh. 11:
25. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. …”
P.S. Itse en osaa alkukieltä. Yritän saada selvyyttä eri lähteistä: Raamatun käännökset, kirjat/selitysteokset, saarnat, alkukielen suorat sanakäännökset, yms.
Jumalan lapsi -termistä yksityiskohta.
Jeesus käyttää seuraavassa termiä lapset:
Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?”
Joh. 21:5
Olen vasta huomannut (lisätietoa kuultu pastorilta), että Jumalan lapsista käytetään myös termiä Jumalan poika / pojat Uudessa testamentissa.
Esimerkiksi Ilmestyskirja:
Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. (Ilm. 21:7.)
Toinen esimerkki:
Matt. 5:9, Bibliassa: ”Autuaat ovat rauhan tekiät; sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman.”
Myös ESV-käännöksessä on sama ilmaisu: ”sons of God”.
KR38/92-käännöksissä on tulkinta (”Jumalan lapsiksi”).
Suoraan käännetty ilmaisu on (ilmeisesti siis) ”Jumalan pojiksi”.
Se on ilmeisesti yleinenkin Uudessa testamentissa, vai onko? Pari kohtaa on tässä käyty läpi.
Seuraavassa kohdassa käytetään lapset-ilmaisua vastaavaa ilmaisua:
”Lapsukaiset, kavahtakaat epäjumalia,” 1. Joh. 5:21.
Myös ESV-käännöksessä on sama ilmaisu: ”Little children”.
Olisi kiintoisa yksityiskohta tietää laajemminkin / tarkemmin miten yleisiä ilmaisut ovat.
Jotkut opettavat, että Vanhan testamentin (parissa kohdassa?) ”Jumalan pojat” tarkoittaisi enkeleitä. 1. Moos. kirjan kohdan selityksessä Luther selitti sen tarkoittavan Jumalan lapsia tms. (ihmisiä).
Vanhassa testamentissa tuota käytettyä ilmaisua ei oikein lainkaan selitetä / avata. VT:ssä jompaa kumpaa sen lienee pakko tarkoittaa.
UT:n puolella asia on tietenkin selvä.
Ilmoita asiaton viesti
(Aihepiiristä rönsyilee aika paljon.)
Valheopettajia, mm. 2. Piet. 2:1-3, käsittelevää opetusta:
http://www.lhpk.fi/saarnoja/?sermon_id=2521
2. Piet. 2 ja Juudaksen kirje käsittelevät samanlaista aihetta (valheopettajia).
Ilmoita asiaton viesti
Jeesus ei välittömästi ristinkuoleman jälkeen joutunut taivaaseen, jossa paratiisi ilmeisesti sijaitsi. Hän ”astui alas tuonelaan ”, jossa pääsyä kuollut joutui roomalaisen käsityksen mukaan odottamaan 40 päivää. Pahantekijä pyysi, että Jeesus muistaisi häntä tultuaan valtakuntaansa, ja Jeesus lupasi: ”Totisesti; jo tänään olet minun kanssani paratiisissa ” (Luuk. 23: 42-43).
Minusta aikataulu ei oikein täsmää. Ryövärin ja Jeesuksen piti olla yhdessä ’jo tänään’ paratiisissa, Jeesus menikin tuonelaan, oli siellä lähes kolme päivää, tuli maan pinnalle ja vasta 40 päivän päästä lähti taivaaseen. Kysyä voisi, kadottiko Jeesus ryövärin ’matkoillaan’?
–
Apostolinen uskontunnustus ”… ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan …”
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, Raamatun joissakin kohdissa ei välttämättä tiedä miten asiat tarkemmin ottaen menevät, aivan tarkalleen. Sellaisia yksityiskohtia on joitakin. En varmasti edes tiedä niistä suurinta osaa.
Ryöväriin liittyen, ”jo tänään olet kanssani paratiisissa” –> Pika-ajatuksena, onko mahdollista, että Paratiisissa ei ole päivää ja yötä, eikä tuonelassakaan. Täältä maan päältä ja ajallisesta elämästä katsottuna aikaa kului ”kolme päivää”, mutta iankaikkisuudesta katsottuna asia voi näyttäytyä erilaisena? Ryöväri kuoli tuona päivänä, mutta paratiisissa ei enää ole päiviä ja öitä?? Toisaalta näitä asioita ei pysty välttämättä sen kummemmin selittämään. Tärkeintähän ja onnellisinta tietysti on ja se tulee selväksi, että ryöväri sai ”samana päivänä” nähdä Jeesuksen paratiisissa. Se on hyvin onnellista. On hyvin tärkeä asia, että tätä ilmaisua on käytetty, ja että se on talletettuna meitä kaikkia varten Raamatussa. Se kohta rohkaisee hyvin paljon.
Toinen esimerkki vaikeasti tarkkaan yksityiskohdissaan määriteltävästä kohdasta voisi olla Raamatun ilmaisu ”kolme päivää ja kolme yötä”, joina Jeesus oli / tuli olemaan kuolleena. Mistä tulee kolmas yö? Sitäkin asiaa on yritetty miettiä:
https://www.lcms.org/about/beliefs/faqs/the-bible
Itse olen pohtinut voisiko yksi öistä (yksi ”ylimääräinen” yö) olla ristiinnaulitsemisen yhteydessä tullut pimeys. Tosin se alkoi jo vähän ennen Jeesuksen kuolemaa.
Mark. 15:
33. Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. (Keskipäivällä, kolme tuntia?)
34. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?”
Yksi vaihtoehto, että se on sanontatapa: kolme päivää ja kolme yötä. Vähän niinkuin ”aurinko laskee”, vaikka varsinaisesti maa pyörii. Tms.
Jotkut ovat sanoneet, että joidenkin Raamatun kohtien kohdalla voi joutua vain ”nostamaan hattua” ja jatkamaan eteenpäin. Joihinkin kohtiin voi saada ymmärrystä erilaisista selitysteoksista. Osaan saa selvyyden sitten varmaankin viimeistään Taivaassa, jos jokin tuollainen asia siellä vielä herättää kiinnostusta.
Ilmoita asiaton viesti
”..Sellaisia yksityiskohtia on joitakin…”
Uskottavuutta nakertaa aika pahasti se, että kaikkein keskeisempään kohtaan eli uskontunnustukseen jätetään paholaisen menevä aukko ja teologit kohauttavat vain hartioitaan.
Muuten juutalaisuudessa ei ole sellaista orgaania kuin teologia, se on ilmeisesti kristittyjen pappien keksintö vai sanoisko rahastusmuoto. UT:n Juudas oli opetuslasten rahastonhoitaja, joka pisti osan varoista omiin liiveihinsä, jos oikein muistan.
Ilmoita asiaton viesti
Hei!
Jeesuksen elinaikana oli monia samannimisiä henkilöitä.
Juudaksen kirje (tai Juudaan kirje) Raamatussa ei ole Juudas Iskariotin (kavaltaja) kirjoittama, vaan jonkun toisen Juudas-nimisen.
Mielestäni monia eri Raamatun kohtia käsitellään hyvinkin laajasti eri kommentaareissa ja postilloissa, ja tietysti yleensäkin saarnoissa. Suosittelen esim Concordia Commentary -kommentaareja.
Useisiin kysymyksiin löytyy vastauksia, kun etsii, ja jos oikeasti etsii — avoimin mielin. Hengelliset kohdat avautuvat vain hengellisen ulottuvuuden kautta. Kannattaa yrittää etsiä selityksiä, ja kertoa myös vastauksia, jos joku niitä löytää.
Jumala on luonut ja asettanut luonnonlait, ja ajan. Hän on ajan ulkopuolella. Taivaaseen astumisen jälkeen Jeesus pystyy olemaan useassa paikassa yhtäaikaa läsnä, maan päällä (messuissa, rukouksissa).
Kun uudet taivaat ja maa luodaan, yötä ei enää ole (Ilm 21). Ehkä seurakuntaan liitettynä, Jeesus valaisee meitä jo nyt: on siirrytty pimeydestä valoon/valkeuteen (hengellisesti).
”Piru” tietysti väittää löytävänsä hyvin paljon ongelmakohtia Raamatusta.
Kannattaa tietysti miettiä onko jossakin oikeasti vakava ongelmakohtia, vai onko kyse mahdollisesti jostakin muusta. Niitä pohdittavaa kohtia voi löytää hyvinkin monia ja monenlaisia. Jotkin kohdat ovat sen verran haastavia, että ne voivat vaatia enemmän työtä (yhden ihmisen voimavarat ja taidot eivät riitä, kun kohtien lukumäärä kasvaa, viisauttakin tarvitaan monissa kohdissa). Jotkin kohdat, ja yleensäkin koko evankeliumi, aukeavat vain hengellisen ulottuvuuden kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Room. 6. ”Synnin palkka on kuolema”. Se kosnee kaikkia. Kaikki olemme syntisiä. Kaikille kuuluisi sama palkka. Kaikki siis ansaitsisimme kuoleman ja kadotuksen. Asia on siis yleinen — jokaikistä koskeva. Jumala taas on rakkaus. Hän tahtoo meidän pelastuvan, ja on uhrautunut itse puolestamme ristillä.
Mutta on jotain parempaa:
20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Jotkut tahtovat ymmärtää mitä Raamatun sanassa sanotaan. Jotkut voivat ottaa askelia valheprofeettojen ja valheopettajien tielle. Voidaan yrittää vääntää kieroon Raamatun sanaa, ja evankeliumia.
2. Piet. 3,
15. ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16. niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
17. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,
18. ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.
Ilmoita asiaton viesti
Joku muu kuolemaan liittyvä kohta:
Hesekiel, kuolleet luut, heräävät eloon. (Kaste – hengellinen ylösnousemus, Jeesuksen ylösnousemus, ruumiin ylösnousemus, jne.)
UT:
kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus.
Room. 5:
Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet
Room. 7:
Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
Uudelleen, 1. Joh. 3 tuo hengellinen kuolema -asian painokkaasti esiin.
3:14: ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.”
3:15: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.”
Ilmoita asiaton viesti
Pari pastoria on pohtinut, että ”ensimmäinen ylösnousemus” Ilm. 20. luvussa tarkoittaisi pyhien ylösnousemusta paratiisiin silloin kun he jättävät tämän ajallisen elämän ja siirtyvät paratiisiin (”välitilaan” ennen kaiken uudeksi luomista). Yhden pastorin mukaan: Sen jälkeen myöhemmin kaikki luodaan uudestaan ja jokainen saa kehonsa ”takaisin” (uskontunnustuksessa: ruumiin ylösnousemus).
Noin. 39 min kohdalta, ”Autuas Toivo” (kirja saman niminen), Juuso Mäkinen:
https://www.lhpk.fi/saarnat/autuas-toivo-raamatun-opetus-lopun-ajoista/
Seuraavassa äänitallenteessa taas henkilö liittää ”ensimmäisen ylösnousemuksen” mieluummin jo tässä ajassa tapahtuvaan uudistumiseen tms. (kristitty on Jeesuksessa, kasteeseen tms.):
http://archives.kfuo.org/mp3/TSW/TSW_Dec_19_2018.mp3
18 min 45 s tienoilta. Keskustelija viittaa hyvin lyhyesti aiheeseen. Hän mainitsee molemmat tulkintatavat.
Jompi kumpi tulkintamalleista voisi olla oikea. Molemmat kaksi tulkintamallia saattaisivat olla ”oikeaoppisia”. Osallisuus ylösnousemuksesta voi myös olla ja on totta jo nyt, vaikka se toteutuisi lopullisesti vasta myöhemmin.
Kristityt ovat osallisia Jeesuksesta eli Ylösnousemuksesta! Tästä voimme olla täysin varmoja jo nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Ilm. 20:
5. … ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.”
Mielestäni seuraava kohta on täyttä evankeliumia ja ilosanomaa:
6. ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa”
Molemmissa kahdessa tulkintamallissa saa olla varma seuraavasta.
Jo tässä ajassa saamme olla varmoja, että olemme osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Tai toisen tulkintamallin mukaan: Jo tässä ajassa saamme olla varmoja, että tulemme olemaan osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Olemme osallisia Jeesuksesta, ristin työstä ja kasteesta –> Silloin olemme siis varmuudella osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta (tai varmuudella tulemme olemaan osallisia tulevasta ensimmäisestä ylösnousemuksesta). Meihin ei siis Jeesuksessa ole ”toisella kuolemalla” valtaa. Tätä kaikkea on iloinen evankeliumi. Saamme uskoa lapsen kaltaisella tavalla, siis täysin luottavaisesti, että pelastumme.
Itse olisin taipuvaisempi ajattelemaan, että olemme jo nyt osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta (uskon ja kasteen kautta). Siihen kohtaan ja lupaukseen saa jo nyt tässä ajassa täysin turvautua ja luottaa. Se on täyttä evankeliumia. Se on siten hyvin lohdullinen kohta.
Evankeliumiin saa ”täysin palkein” luottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksi ilmaisua, Juud. 1:12: ”… kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä”
Molempiin liittyen:
Kommentaarista: aoristi-partisiipit edustavat loppuunsaatettua, saavutettua toimintaa.
”The aorist participles depict completed, accomplished actions.”
Curtis P. Giese, Concordia Commentary, 2 Peter and Jude
Aoristi-termi on keskeinen joissakin kohdissa Raamatussa. Esimerkiksi ”vedestä ja Hengestä uudestisyntyminen” on aoristissa. Tämä tarkoittaa kertaluonteista ”yhtä” tapahtumaa: syntymistä. Aoristi. Vedestä ja Hengestä. — Kastetta siis. Vesi viittaa kasteeseen. Vesi ja Henki ovat yhdessä, kasteessa, sakramenttina.
Ilmoita asiaton viesti