Häiriöt koulumaailmassa eivät ole haasteellisten oppilaiden vika, vaan systeemin, joka pilaa suomalaisen koulujärjestelmän.

Olen ensimmäiseltä koulutukseltani luokanopettaja eli kasvatustieteen maisteri.  Minulla on ollut virka Soukan koulussa, Espoossa noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen olen tehnyt pääosin muita töitä, mutta etenkin tällä lukukaudella olen tehnyt paljon opettajan sijaisuuksia, joita riittäisi niin paljon kuin vain ehtisin tehdä. Näin ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa pätevistä opettajista on huutava pula.

Koulumaailma ja opettajan työ ovat muuttuneet paljon noista ajoista, jolloin olin virkasuhteessa. Merkittävin muutos omasta näkökulmastani on inkluusio. Inkluusio tarkoittaa, että ennen pienryhmissä opiskelleet erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on siirretty normaaliluokkiin luokanopettajien vastuulle. Aiemmin heidän opettamisestaan vastasivat pääosin erityisopettajat. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat kärsivät esimerkiksi käytös- tai lukihäiriöistä, keskittymisvaikeuksista tai vaikkapa autismista.

Tämä jokaisen oppilaan oikeus sulautua kaikille yhteiseen kouluun näkyy nykyään erilaisina ongelmina ja työrauhan puuttumisena. Valitettavan usein erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät pysty keskittymään normaaleissa luokissa ja se voi purkautua esimerkiksi rajuina käytöshäiriöinä. Tällöin opettajan aika menee näiden oppilaiden kanssa ”poliisin” tai ”psykologin” roolissa. Samaan aikaan muut oppilaat eivät saa heille kuuluvaa opetusta työrauhasta puhumattakaan.

Inkluusion idea oli, että erityisoppilaan kanssa tulisi aina mukana aikuinen (avustaja tai erit.opettaja) yleisopetuksen ryhmään. Ajatukseen kuului myös, että oppilaan keskittymisen vaikeutuessa tai käytöksen muuttuessa hallitsemattomaksi, lapsi voisi palata opiskelemaan pieneen ryhmään. Tämän hetkisillä resursseilla tämä ei kuitenkaan toteudu. Luokanopettajan pitää siis nykyään hoitaa sekä oma työnsä että osa erityisopettajien töistä, kuitenkaan saamatta erityisopettajan palkkaa, joka on korkeampi!

Palkkakehitys laahaa muutenkin perässä koko ajan lisääntyvään työmäärään nähden. Puheet opettajien lyhyistä työpäivistä on täyttä kukkua. Luokanopettajan minimiopetusvelvollisuus on 24 tuntia opetettavia tunteja viikossa. Siihen päälle tulevat kuitenkin tuntien suunnittelut, kokeiden korjaamiset, arvioinnit, kolmiportainen tuki, lukuisten lomakkeiden täyttämiset, palaverit, vanhempien tapaamiset, nykyisen OPS:n tuomat humpanpumpat jne. Opettajan työpäivä on usein 8 tuntia ja työt seuraavat monesti kotiin jopa viikonlopuiksi. Tästä huolimatta opettajien palkkaa ei ole nostettu. Luokanopettajan palkka pääkaupunkiseudulla on 2771 euroa (24:llä opetettavalla tunnilla). Verojen jälkeen tästä jää käteen noin kaksi tonnia.

Lisäksi minua ja montaa muuta opettajaa ihmetyttävät nykyisin rakennettavat ja moderneina pidettävät avokonttorikoulut. Tällaisissa kouluissa ei ole läheskään kaikissa opetustiloissa minkäänlaisia seiniä, vaan luokkien väliin vedetään esimerkiksi pelkkä verho. Siinä voi sitten jokainen miettiä millaista opettaminen ja oppiminen on, kun verhon takana opetetaan esimerkiksi englantia, jossa digiopetusmateriaaleista kuunnellaan nauhoitteita ja on muutenkin oppimisen kannalta tärkeätä käyttää opiskeltavaa kieltä. Yritä siinä sitten opettaa ja opiskella esimerkiksi matematiikkaa, kun näissä kummassakin luokassa voi olla jo muutenkin käytöshäiriöisiä ja erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Voin sanoa, että tämä yhtälö olisi vaikea aikuisillekin, saati sitten alakoululaisille lapsille (1-6 luokat). Näissä avokonttorikouluissakin on onneksi eroja, jotkut koulut toimivat paremmin kuin toiset.

Nyt olisi helppo sanoa, että sijaisena se on aina tuollaista. Oppilaat testaavat sijaista ja sen vuoksi minulla on tällaisia kokemuksia. On totta, että olen kuullut sijaisena hu*rittelua ja, että jollekin oppilaalle on saatettu antaa ainoaksi tavoitteeksi koulussa, ettei hän käyttäydy muita kohtaan väkivaltaisesti. Kokemukseni ja opettajien kertomusten mukaan sama todellisuus on valitettavasti kuitenkin vastassa myös työsuhteessa olevilla opettajilla.

Olen sijaisena ollessa kokenut onneksi myös hyviä päiviä ja positiivisia työviikkoja. Nämä koulut ovat tosin usein olleet niitä, joissa (ainakin useimmissa) luokissa on seinät ja oppilailla on jopa omat oppikirjat. Viimeksi mainitutkaan eivät ole nykyään itsestään selviä asioita.

Inkluusio ja avokonttorikoulut ovat olleet ideoina EHKÄ pohtimisen arvoisia, mutta resurssit niiden toteuttamiseen ovat olleet riittämättömät ja toteutus on muutenkin ontunut. Minusta tärkeimpiä asioita kouluissa tulisi olla, että oppilailla olisi turvallinen olo, oppitunneilla olisi työrauha ja opettaja pystyisi antamaan hyvää ja laadukasta opetusta sekä kasvatusta.

Toivon todella, että tämä lakko saa päättäjät tajuamaan, että opettajat ovat ihan loppu, palkka on aivan liian alhainen ja oppilaat ansaitsevat heille kuuluvan koulumaailman, josta ponnistaa kohti tulevaisuutta.

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu