Näyttääkö pääministeri mallia, miten politiikkaa tehdään?

Poliitikon työ on ollut arvostettavaa ja he ovat herättäneet kunnioitusta kautta aikojen. Mutta nykyisin johtavien politiikkojen näyttämä jopa hyökkäävä tapa ottaa osaa keskusteluun, erityisesti vaalikeskusteluissa, on vähintään ihmetystä herättävää.

Moni pelkää tällä hetkellä katujengien lisääntymistä Suomessa ja ihmettelevät, mistä nämä jengiläiset saavat tähän käytökseensä mallin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja oppii apinoimalla eli matkimalla. Jos valtion päättäjät näyttävät näin aggressiivista mallia, ei ole ihme, että nuoriso kokee voivansa toimia samoin.

Kansanedustajaehdokkaana olen tavannut monia ihmisiä tässä kymmenen viikon vaalirupeaman aikana. Moni kantaa huolta niin Suomen kuin politiikan tulevaisuudesta, siitä osaammeko enää tehdä yhteistyötä. Moni politiikassa pidempään mukana ollut on jo ennen tulosten julkistamista vetänyt jyrkkiä raja-aitoja, kenen kanssa suostuu yhteistyöhön ja samaan hallitukseen. Erityistä huolta kansalaisissa herättää se, miten vähän nuoria kiinnostaa yhteisiin asioihin vaikuttaminen ja politiikkaa. Ymmärrän, että heillä on erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuin meillä vanhemmilla. Erään tapaamani kansalaisen sanoin: ”ne vaikuttavat tuolla kadunkulmissa kännyköillään jo koulumatkalla enemmän, kuin me ehdimme päivän aikana.” Ja tämä on totta. Milleniaalit ja nuoret ovat ottaneet sosiaalisen median haltuun ja löytäneet sieltä kanavat nostaa epäkohtia esille.

Mutta kun päätetään kansalaisten asioista, on kyettävä inhimilliseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. On kyettävä tekemään kompromisseja ja neuvottelemaan. On tultava saman pöydän ääreen avoimin mielin ja sydämin ja tehtävä paras tai vähintään vähiten huono päätös käsillä olevassa asiassa. Suomi elää nyt murroksen aikaa. Meidän on annettava yksilön ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään. Meidän on tuettava tuen tarvitsijoita, jotta jokainen voi elää arvokasta elämää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi osatyökykyisten pääsyä työelämään. Työ kiinnittää yhteiskuntaan ja yhteisöön, se on todistettu fakta. Ansaitsemalla omaa palkkaansa, ihminen saa tuntea olevansa hyödyksi ja tarpeellinen.

Minä haluan tekemään inhimillistä politiikkaa. Moni voisi ihmetellä, miten Liike Nytin edustaja puhuu inhimillisyydestä, mutta silloin ihmettelijältä on jäänyt lukematta meidän arvomme ja vaaliohjelmamme. Menestystä ei synny ilman inhimillisyyttä. Yksikään huippu-urheilija, yksilö tai joukkue, ei pääse maaliin yksin, jokaisen onnistujan takana on tiimi. Näin on myös työelämässä.

Me tarvitsemme toisiamme, ihminen on laumaeläin ja siksikin on kammoksuttavaa katsoa pääministerin kylmyyttä, vaikka hänen edustamansa puolueen pitäisi nimenomaan ajaa pehmeitä arvoja. Näissä vaaleissa pehmeät arvot ja inhimilliset, kohtaavat työtavat, taitavat löytyä enemmän oikealta kuin vasemmalta. Kun tutkii pintaa syvemmältä, niin saa huomata monen Liike Nytin edustajan ajavan sote-alan ja mielenterveyden asiaa. Mutta me olemmekin muuttamassa politiikkaa ja Suomea inhimillisyyden kautta kilpailukykyisemmäksi. Me tuomme mallin yhteistyöstä ja diplomatiasta yli puoluerajojen, siitä että erilaisuuden kohtaaminen ja ymmärtäminen ovat suuria vahvuuksia. Siksi me allekirjoitamme väitteen, että nämä vaalit ovat lämminhenkisten ihmisten vallankumous.