Huokuvatko Suomen talot historiaa?
Olen täysin kolahtanut Yle Areenasta löytyvään Talot huokuvat historiaa- dokumenttisarjaan. Sarjassa rakennustutkija Erika Åberg auttaa vanhojen talojen asukkaita tekemään pieniä remontteja historiallisiin asuintaloihinsa ja historioitsijat Christopher O’Regan ja myöhemmin Richard Thuner selvittävät arkistoista talojen historiaa ja jäljittävät entisiä asukkaita.
Sarjassa tavallisten ihmisten elämä herää henkiin. Sarja on saanut itsenikin hakemaan tietoa monista historiallisista tapauksista, joista en ole aiemmin kuullut, tai olen unohtanut tyystin. Vanhoista sanomalehtileikkeistäkin löytyy paljon tietoa, mutta erityisen riemastuttavaa on, kun jonkin talon historiaan liittyy tuomioistuimen päätöksiä. Entisaikoinakin emännät ovat olleet tukkanuottasilla ja miehet riehuneet ja hurjastelleet hevoskärryillä juovuspäissään. Erään talon historiaan liittyy jopa noitakäräjät. Tapaus päättyi onnellisesti ja noituudesta epäilty emäntä todettiin syyttömäksi. Olihan ainoa todistaja pahapäisyydestään tunnettu juoppolalli.
Itseäni ihmetyttää Ruotsin vanhojen arkistojen ja karttojen määrä ja laatu. Historioitsijat onnistuvat välillä selvittämään talojen vaiheet ja edelliset asukkaat jopa 1600-luvulle asti. Jäinkin pohtimaan, millainen tilanne on Suomessa. Pikaisen googlaamisen tuloksena en löytänyt vastausta siihen, mikä on Suomen vanhin vielä asuinkäytössä oleva talo, mutta kyllä meiltäkin löytyy paljon vanhoja rakennuksia. Mutta olisiko mahdollista selvittää talojen historiaa tuolla tarkkuudella kuin se onnistuu Ruotsissa? Suomihan kuului ensin Ruotsin, sittemmin Venäjän vallan alle. Missä arkistoja säilytettiin, tai tehtiinkö Suomen alueella ylipäätään yhtä tarkkoja arkistoja ja karttoja kuin Ruotsissa? Sen tiedän, että paljon tietoa on hävinnyt tulipaloissa ja onhan Suomen alueella käyty myös tuhoisia sotia.
Olisi niin mukavaa nähdä vastaava, tavallisten suomalaisten ihmisten elämää kuvaava sarja. Asuintaloista olisi loogisinta aloittaa.
Samaa olen miettinyt itsekin. Luulenpa vaan, ettei Suomessa tuo arkistointi ole samalla tasolla, mehän olimme pitkään takapajula. Sarja on kyllä loistava.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin vallan peruina Suomessakin on varsin hyvät arkistot ja väestökirjanpidot. Tietenkin, jos ei muuta niin veroja Ruotsi on aina osannut kerätä ja sitä varten piti olla tiedot ajan tasalla.
Ilmoita asiaton viesti
”… miehet riehuneet ja hurjastelleet hevoskärryillä juovuspäissään.”
– Mutta kun isäntä lopulta sammui kärryille, asteli hevonen rauhallisesti kylätietä pitkin kotipihaan. Autopilotti oli jo ”keksitty”! Voidaankin kysyä, syyllistyikö kyydissä kuorsannut mies edes ohjasjuopumukseen?
Ilmoita asiaton viesti
Vanhat talot kertovat aina tarinaa: Tuon tapetin alta löytyi se vanhempi tapetti jonka joku on valinnut peittämään tuon vanhemman tapetin jonka alla jne. Tuossa jonkun tupakansavulla kellastama katto, väri puskee uuden maalin alta, tässä vuosadan kulkemisten pyöreäksi hioma kynnys ja hirsien rakoon joku on lykännyt eristeeksi vanhan pellavavaatteen, näyttää pyjamalta
Itse ostin 15 vuotta sitten nykyisen, alun perin 1890 pirtiksi ja huoneeksi rakennetun taloni. 1960-luvun muovimattojen, haltex-sisäkaton ja seinien lastulevyjen alta löytyi puulattia, helmipontilla tehty katto ja vanhat puolipaneelit seinillä, vihreä väri tallella. Komeroista ja ullakoilta löytyi vanha kauppakirja veromerkkeineen, kartta vuodelta 1900 jossa peltojen ja teiden muodot ovat samat kuin edelleen, ja pari poliisikuulustelupöytäkirjaa vuodelta 1960 joissa oli värikäs kuvaus ”naapurisovusta” haulikonampumisineen.
Noin vuosi ostoksestani minuun otti yhteyttä talon tytär: ”Sinä asut minun lapsuuteni paratiisissa.” Tämä oli ollut hänen setänsä talo, jossa tyttö oli viettänyt kesän ja kirjoittanut talosta jopa luvun kirjaansa! Kirjailija tuli käymään mukanaan pinkka vanhoja valokuvia ja tarinoita koko päiväksi. Luku loppui siihen, kun hän tyttönä oli seissyt äitinsä kanssa laittamassa ruokaa juuri tuon vielä käytössä olevan puuhellan vieressä ja tuolla takahuoneessa maannut sodasta palannut keuhkotautinen setänsä ampui itsensä sänkyyn, kun ei enää jaksanut ruumiin ja hengen kipuja. Vähän liikaa infoa mutta onhan vanhoissa taloissa syntynyt ja loppunut elämää sukupolvikaupalla.
Talo itse jatkaa elämäänsä, nurkat paukkuvat pakkasilla ja lattiat narisevat silloinkin kun niissä ei kukaan kävele kostean ja kuivan vaihtelun myötä, ja ovet aukeilevat itsestään tai menevät sellaiseen jumiin ettei meinaa auki saada. On mukava ajatella, että tämä on mahdollisesti tässä toisetkin 130 vuotta ja itse on vain pitämässä paikkoja kunnossa seuraavia varten.
Ilmoita asiaton viesti
Asut ihanassa paikassa:) Vanhat hirsitalot ovat todella kauniita. Valitettavasti olen sellainen tumpelo, etten osaisi pitää sellaista taloa kunnossa, vaikka minulla olisi sellaiseen varaakin.
Ilmoita asiaton viesti
No on nämä ulkoseinät huutaneet skrapaa ja maalia jo vuosikaudet mutta olen aina päättänyt tehdä urakan ensi kesänä.
Ilmoita asiaton viesti
”… etten osaisi pitää sellaista taloa kunnossa…”
– Ehjä katto ja esteettömästi tuulettuva alapohja, niin sehän pysyy kunnossa. (No joo, tuo on yksinkertaistus, mutta lähtökohtana pätevä.)
Ilmoita asiaton viesti
Ja kun ei hölmöile sen märkätilan rakentamisen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Sepä se… 1800-luvun talon päivitys 2000-luvulle on ehkä jopa isompi homma kuin uudisrakentaminen. Lvis-tekniikka, tietoliikenne, turvallisuus, asumisviihtyvyysjutut… huh.
En voi väittää onnistuneeni erinomaisesti vanhan hirsirakennuksen remonteissa, mutta tätä nykyä talossa asuu jo kuudes sukupolvi. Pihapiirin aittojen entistäminen ja osin uudistaminen meni jo paremmin, ja ovathan ne kohteinakin helpompia.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ole edes yrittänyt päivittää vanhaa taloa nykypäivään, oikeastaan ainoa myönnytys oli suihkutilan rakentaminen ja sinne lattialämmitys sekä biovessa. Niin ja boileri lämpimää käyttövettä varten.
Kun ostin talon tässä oli vain yksi vesipiste pirtissä ja sekin pelkästään kylmää. Asennettu noin 2007, sitä ennen tässä asuttiin kokonaan ilman juoksevaa vettä tai muuta lämmitystä kuin tulipesät, pihanperällä on ulkohuusi. Isännän mentyä manan maille leskirouvaa varten oli laitettu porakaivosta vesi ja sähkölämmitys. Ulkosaunassa oli pulsaattoripesukone, johon vesi lämmitettiin puilla padassa.
Noinkin voisi hyvin elää, mutta jälkikasvulle armeliaampaa kun on noita mukavuuksia. Ja säästäväthän ne aikaa mm. puheenvuorossa roikkumiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa on paljon tuttuja juttuja, joista osaan uskoakseni päätellä tapahtumien ja jopa ajatusten kulkua. Todellinen yks-yhteen osuma on: ”Ulkosaunassa oli pulsaattoripesukone, johon vesi lämmitettiin puilla padassa.”
– Oman perintöhuushollini saunalle oli tietynlaisena tasonnostona hankittu erillinen linko, pieni kodinkone pyykin alkukuivatusta varten. Se täytettiin ylhäältä, ja rumpu siis pyöri pystyakselin ympäri. Muistikuvieni mukaan vaatteet olivat myllytyksen jälkeen kutakuinkin kuivia, joten laitteessa lienee ollut aikamoinen kierrosnopeus! Linko oli hankittu äitini äidille ilmeisesti jo 1960-luvun lopulla, enkä edes tiedä, kenen päätöksellä, milloin ja mihin se vietiin saunalta ennen vuotta 1978, jolloin paikka siirtyi omien vanhempieni haltuun.
Ilmoita asiaton viesti
Oho, aika hight-techiä!
Mä käytin tuota pulsaattoria arkikäytössä sen kesän kolmisen kuukautta kun asustelin täällä rempan keskellä. Siinä oli veivattava ”mankeli” jonka kautta vaatteet rutistettiin kuiviksi.
En kyllä koskaan ymmärtänyt koko pulsaattorikoneen ideaa, koska ei se juuri eroa nyrkkipyykistä saavissa. Pitkillä puulastoilla sitä pyykkiä sekoiteltiin ja ajastimella se toimi 2 minuuttia kerrallaan. Huuhtelu oli se isoin haaste etenkin kun oli kantovesi.
Ilmoita asiaton viesti
Pulsaattorikoneet rules! Isäni vanhemmilla oli pulsaattorikone saunan eteisessä. Kun väänsi napista, kuului tikittävä ääni. Sillä oli mahtavaa leikkiä. Saunan eteinen muuttui milloin raketiksi, milloin autoksi tai laivaksi.
Olin aika pieni, kun äitini vanhemmille ostettiin ensimmäinen automaattipesukone. Se oli vihreä, päältä täytettävä Upo. Se oli niin ihmeellinen laite, että kun se käynnistettiin ensimmäisen kerran, me koko perhe seisoimme vieressä tuijottamassa, kun kone pesi pyykkiä. Nykylapsia varmaan naurattaa ajatus, että tavallinen pyykkikone on joskus ollut ihmeellinen keksintö.
Ilmoita asiaton viesti
Toi on totta, omassakin lapsuudenkodissa oli pulsaattorikone ja samoin muistan kun se eka pesukone tuli. Se oli ihme!
Muita moderneja hömpötyksiä: En koskaan unohda kun näin kaverin luona ensimmäisen mikroaaltouunin. Pantiin juustoleivät sisään ja ne sulivat hetkessä silmien alla, ihmeellistä!
Vahva muistikuva on myös kun oltiin äidin kanssa ostamassa ensimmäistä väritelevisiota, naapurin kaverilla oli sellainen ollut jo pidempään koska isänsä oli pankinjohtaja. Äidille oli tärkeää valita sellainen jossa ei ole kaukosäädintä, koska sen verran pitää viitsiä että nousee kanavaa vaihtamaan. No aika vähän merkitystä kun kanavia on vain kaksi. Mutta siinä oli liukusäätimet joilla säädettiin vihreän ja punaisen suhdetta, ja värikylläisyyttä. Ohjelmatiedoissa kerrottiin jos oli värilähetys, ja kuuluttaja vielä vahvisti asian erikseen.
Tämä alkoi soimaan päässä:
https://www.youtube.com/watch?v=SKkoKQ1g7ek
Ilmoita asiaton viesti
Näin väritelkkarin ensimmäistä kertaa naapurissa, ja se oli todellakin hieno vekotin. Vähän myöhemmin sellainen ostettiin myös mummulaan. Mummulassa oli telkkari niin pitkälle kun muistini riittää, mutta vanhemmillani ei ollut varaa ostaa sellaista kaupunkikotiin.
Se mummulan Upo oli todella kestävä. En muista tarkkaan, miten kauan se kesti, mutta todella paljon pidempään kuin nykykoneet. Kerran koneeseen tuli vikaa, ja pappani, jolla ei ollut alan koulutusta, osasi itse korjata sen. Ei ihme, että planeetan kantokyky on kovilla, kun katsoo näitä nykymasiinoita.
Ilmoita asiaton viesti
Tosta voi kuluttaja syyttää vähän itseäänkin, kun ostaa aina sen halvimman kodinkoneen. Faija opetti että ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, pitää ostaa hyvää”.
Tiedän tyypin joka korjaa melkein mitä tahansa myyntiin. Olen ostanut häneltä hellan ja pesukoneen, on fiirattu uudenveroisiksi hinnalla joka on puolet uudesta laadukkaasta. Ei uutta kannata ostaa jos saa vanhan toimivan halvemmalla.
Ilmoita asiaton viesti
Se kuivaamismankeli käännettiin työskentelyn jälkeen alaspäin säilytysasentoon, ja päälle asetettiin pöytälevymäinen kansi. Mitä monikäyttöisyyttä!
Äitini pesi pulsaattoripyykkiä saunalla harrastusmielessä vielä eläkemummonakin, vaikka käytettävissä oli myös automaattikone. Minusta touhu olisi ansainnut otsikon ”nostalgiaa vaikka hammasta purren”.
Ilmoita asiaton viesti
Pulsaattorikoneet olivat jo edistystä paljuun ja pyykkilautaan verrattuna. Kun isovanhempani olivat nuoria, jako miesten ja naisten töihin oli todella jyrkkä. Mummuni sairastui ja pappa joutui pyykkäämään paljussa. Pyykit mentiin huuhtomaan järveen vasta iltamyöhäisellä, etteivät naapurit näe, että mies on joutunut pyykkäämään.
Ilmoita asiaton viesti
Pyykkilauta – aah sitä soundia, kun lautaa ”soittaa” kitaramaisesti! Tässä ammattikäyttöön varusteltu washboard tositoimissa:
https://www.youtube.com/watch?v=o4HqWhVTW2o
Ilmoita asiaton viesti