Hetkeksi viime kesään

Ajattelin jakaa kanssanne jotain hyvin kesäistä siitäkin huolimatta, että ulkona on pimeää, märkää ja tuulee kylmästi. Vai pitäisikö sanoa, että juurikin näistä syistä jaan nyt jotain ihanan kesäistä. No oli miten oli, törmäsin näihin viime kesän kuviin, kun etsin albumistani jotain ihan muuta ja niin ihanasti pläjähti väriä silmien eteen. Meidän viime kesän projekti oli nimittäin huvimaja kesämökille ja projektihan oli täysin ex tempore tempaistu, vaikka juuri olimme puhuneet, että nyt on projektivapaa kesä. Meille tuli kerrassaan oiva tilaisuus nenän eteen ja siihen oli pakko tarttua. Saimme ostaa hyvin edullisesti hurmaavan huvimajan Etelä-Suomesta, joka piti purkaa, lastata kuorma-autoon ja kuljettaa Keski-Suomeen. Peanuts, ajattelimme, mutta mutta noooh olihan siinä sitten koko lomaksi. Huvimajalle piti tehdä pohjat, kattohuovat uusittiin, kasaaminen ei mennytkään, kuin Strömsössä ja kunnon laatuelementit painoivat, kuin synti. Lisäksi huvimaja maalattiin kauttaaltaan kahteen kertaan, niin sisältä, kuin ulkoakin. Pakko kuitenkin sanoa, että lopputulos oli kaiken sen väärtti. Meillä on nyt kerrassaan valloittava huvimaja aivan järven rannalla laatikkopuutarhani vieressä.

Emme olleet varanneet yllätysprojektiin rahaa, joten sisustukseen tuhlasin lähinnä ideoita. Onnekseni olen kunnon sulovileeni ja lähes kaikki tarvittava löytyi ullakon kätköistä, joskin eriparisina ja -värisinä. Rehellisesti sanottuna sisustukseen taisi mennä 2,7L Miranol-maalipöntön verran rahaa ja lisäksi muutaman kympin verran servetteihin, juomalaseihin, kynttilöihin ja pöytätabletteihin. Muita astioita löysin omista ja äidin kaapeista ja kankaita kangaskätköistäni. Aarteeni on vanhemmiltani saatu vanha takorautainen kynttiläkruunu, josta pidän kovasti. Kaikki huonekalut vaativat hiomista ja useita maalauskertoja, kun niitä kunnostin ja kieltämättä projekti alkoi tuntua loputtomalta. Syksyllä koimme kuitenkin lopulta monta sinistä hetkeä, kun istuimme uudessa Villa Kesäheinässämme kynttilän valossa, järven rannalla, kuunnellen sateen ropinaa.

Tein lopuksi Villa Kesäheinän eteen puuaskelman jäännöspuusta.
Huvimaja sijaitsee ihanasti järven rannalla. Emme onneksi tarvinneet rakennuslupaa, sillä mökkeröinen on alle 15m2 ja rakennettu harkkojen päälle ”uivana”.
Huvimaja on todella tilava sisältä varsinkin sen takia, kun huonekorkeus on normaalia korkeampi. Kudoin nyt jouluna käytävämaton lattialle, joka ei ole vielä päässyt paikalleen.
Saimme sivupöydän yhdeltä kyläläiseltä ruskeana ja maalasin sen valkoiseksi. Tuolit olivat kellastuneina ullakollamme ja halusin niistä pirteän punaiset. Pieni astiakaappi on ollut joskus jo lopetetun sisustusliikkeeni seinällä. Takorautainen kynttelikkö on vanhempieni vanha. Pitsimaton sain majan mukana, kuten vaaleansiniset istuintyynyt, verhot ja verhovaijeritkin.
Vanha pöytä ja astiakaappi saivat uudet maalipinnat. Punaiset pilkkuastiat löysin kirpputorilta. Vaaleansiniset astiat sain ystävältäni nuoruuden opiskeluaikana 20 vuotta sitten ja muutaman kukka-astian äidiltä.
Sänky on tyttären vanha ja patjatkin oli viellä tallella. Sain tuttavalta joitain vuosia vanhan ruusuverhon ja siitäpä ompelin nyt raikkaat ruusutyynyt. Lipaston ja naulakkohyllyn, sekä raidallisen varjostimen sain ystävältä. (Minulle päätyy siis kaikenlaista tavaraa eri tahoilta, kun ihmiset tietävät miten kova tuunaamaan ja tekemään olen. Luojan lykky, että meillä on ullakko.).
Ystävältä saatu lipasto oli männyn värinen kultaisilla vetimillä. Maalasin lipaston valkoiseksi aivan tavallisella ulkoseinämaalilla ja spraymaalasin vetimet mustiksi. Punainen tarjotin ja lasimaljakko kirpparilta. Vanhan istuintyynyn päällystin tyynyistä jääneellä ruusukankaalla.
Sängyn alle mahtuu pari patjaa, jolloin huvimajaan voi majoittaa muutamankin yövieraan kesäaikaan.
Lastenhuoneesta ylimääräiseksi jäänyt nojatuoli pääsi myöskin huvimajaan ja kaipaa ensi kesänä rahia seurakseen. Sivupöytänä vanha kirppispöytä, jonka maalasin vuosia sitten.
Pidin koko loppukesän huvimajan vaaseissa runsaasti kukkia, sillä niitä suorastaan vyöryi yli äyräiden laatikkopuutarhassani. Kehäkukat ja malvikit ovat yksiä lempikukkiani.

Ensi kesänä en ota minkäänlaista mökkiprojektia, nautin vain. Tai näin ainakin nyt ajattelen. Jos nyt kolme kaivonrengasta saan tontille toimitettua avomaankurkkuja, kesäkurpitsoita ja auringonkukkia varten niin sillä hyvä.

Lopuksi vielä yksi kauneimmista kuvista, minkä omasta mielestäni viime vuonna onnistuin kuvaamaan. Kuvassa kotipihalta poimituista kukista syyskimppu ja nuo upeat värit saavat minut niin hyvälle tuulelle.

Tiistaiterveisin,

Satu

Satu Rantanen

Satu Rantanen on ideoita pursuava kotoilija. Hänen käsissään pienestäkin syntyy kaunista, eikä kauneus ole rahasta kiinni. Hän ajattelee näin: ”Kun katsoo tarkkaan huomaa, että tyhjästä voi todellakin nyhjäistä varsinkin iloa, eloa ja puuhastelua mukavaa.” Blogin aiheena on kaikenmoinen kotoilu, askartelu, tuunaaminen, leivonta, kokkailu ja puutarhanhoito – fiilispohjalta tietenkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu