Kangasväripurkin löysin mä

Keväistä sunnuntai-illansuuta vaan kaikille! Meillä täällä linnut visertävät, aurinko paistelee vieläkin kohtalaisesti ja pensaiden lehtisilmut ovat kovin turvoksissa. Se on nyt juuri todella ihanasti kevättä ilmassa! Kandityön tekeminen vie nyt aikaa muilta hommilta mutta jonkin verran on taas tullut puuhasteltua käsityöjuttuja noin niinkuin vastapainoksi. Olen myös haaveillut sellaisesta yhdestä jutusta. Pidän sen kuitenkin vielä omanani ja liittyy siis käsitöihin ja askarteluun. Toivon, että voin siitä vielä joskus kirjoittaa.

Mutta siis viikon käsitöihin. Löysin ullakolta vanhan valkoisen verhokapan, kun etsin vallan muuta ja samaan syssyyn osui käteeni askarteluhuoneessa myös purkki mustaa kangasväriä. Siinä sitten laskeskelin yksi plus yksi. Kappa oli valkoista, paksuhkoa ja osittain hieman kellastunutta puuvillaa. Musta väri taas toi jotain sellaista simppelimpää mieleen. Päädyin painamaan perunan avulla itselleni uudet keittiöpyyhkeet ja patakintaat. Riittipä materiaalista vielä leipäkoriliinaankin ja viimeisillä värin rippeillä ja vedellä sain jotakuinkin värjättyä vielä kaistaleen vinonauhamateriaaliksi. Ensin siis mittasin ja leikkasin kangaspalat, jotka tarvitsin ja sitten aloin painamaan. Tai no siinä välissä kaiversin perunasta leimasimen ja suojasin pöydän jätesäkillä. Painoin ”Satumekko”-tyyliin, vaikka olen aikasta vastaan plagioimista. Nyt vaan niin teki mieli vähän mukailla tuttua kuosia. Sallittakoon se omaan siviilikotikäyttöön eikös vain. Painaminen oli tosi rentouttavaa ja hauskaa, vaikka samalla työstin päässäni kandityön teoriaosaa :). Purkki riitti juuri ja juuri. Yhtään ei jäänyt yli. Kun sain kankaat painettua, ne saivat kuivaa rauhassa, jonka jälkeen silitin värin huolella kiinni silitysraudalla leivinpaperin läpi. Sitten vain hurruutteelin keittiöpyyhkeet, joiden koko on 50×70 ja ompelin kanttinauhat kannattimiksi. Patakintaisiin tein kaavat vanhoista kintaista. Niissä on vuorena vanhaa valkoista lakanaa ja välifyllinä paksua vanulevyä. Kanttinauhat tein itse värjätystä kankaasta ja samaten kiinnityslenkit. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Minä niin nautin, kun saan tempastua jotain kivaa itselleni tai lahjaksi ihan tuosta noin vain ja materiaaleista, jotka löydän kotoa.

Iso peruna oli oiva materiaali leimasimeksi.

Kankaanpainannan lisäksi olen tehnyt jälleen uutta kartonkia. Meillä lapset saivat pääsiäisenä ”möhnämunia” ja säilytin niistä ne kauniit lilat kennot (2kpl). Mietin siinä jo itsekin, että olenko täys pösilö, kun kaikkea tällaista hilloan, mutta tänään en yhtään enää harmitellut. Kartongit valmistuivat ja niistä tuli valloittavan laventelin liloja ja seuraavaksi on ihan pakko alkaa korttiaskarteluhommiin kyllä. Kartonkia varten käytin siis kaksi pientä lilaa kennoa, mainoslehtisilppua ja tyhjiä wc-paperihylsyjä. Nuo kennot ovat niin voimakkaan värisiä, että värjäävät tehokkaasti. Viimeksihän minulla oli yksi sininen ja yksi keltainen kenno ja arkeista tuli heleän vaaleanvihreitä. Olin leikellyt irti Yhteishyvä-lehdestä pari piirrettyä hortensian kuvaa. Niitä ajattelin värikopioida, kun meillä on kotona pieni kopiokone ja siitä sitten nauhanpätkien ja muun rekvisiitan kanssa tehdä kauniita kortteja. Ensin pitää vain silittää nuo kartongit suoraksi höyryraudalla harson läpi.

Nämä minun oli pakko säästää, tuo väri oli niin ihana!
Näistä kartongeista tuli kyllä niin valloittavan värisiä. Kuvassa hortensiaa mutta syreeni olisi kyllä lempparini. Ehkäpä maalaan syreenejä vesivärillä valkoiselle paperille ja liimaan sitten tähän kartonkiin.

Lenkkiä lenkkiä, sitä tulee tehtyä ja paljon ja mieluusti kauniissa maisemissa. Eilen tein koirien kanssa retken Vanhankylänniemeen täällä Järvenpäässä ja napsaisin tällaisen kauniin kuvan.

Lopuksi kuva soilikista, jonka olen ihan itse kasvattanut pienestä lehden palasesta. Tuon palasen sain tietenkin kukka-asioiden luottohenkilöltä eli naapurin Raili-mummolta. Raili täyttää muuten parin viikon päästä 95-vuotta ja hoitelee edelleen omat kotiasiansa viimeisen päälle. Siinäpä hyvä tavoite itse kullekin. Joka tapauksessa tämä oma pistokas soilikkini kukkii nyt ensi kertaa ja vallan innostui siitä hommasta, kun lannoitin perunoiden ja kananmunien jäähdytetyillä keitinvesillä. Nyt pukkaa lilaa kukkaa ihan urakalla. Kaikkia nuppujen alkuja ei näy kuvassa. Kyllä nuo vanhan kansan lannoituskonstit ovat sitten hyviä.

Mustavalkoinen päivitys saa näköjään lilan lopun. Ovathan nuo värit kyllä aikas kivoja.

Keväistä viikon alkua ja kirjoittelen taas, kun ehdin.

Terveisin,

Satu

Satu Rantanen

Satu Rantanen on ideoita pursuava kotoilija. Hänen käsissään pienestäkin syntyy kaunista, eikä kauneus ole rahasta kiinni. Hän ajattelee näin: ”Kun katsoo tarkkaan huomaa, että tyhjästä voi todellakin nyhjäistä varsinkin iloa, eloa ja puuhastelua mukavaa.” Blogin aiheena on kaikenmoinen kotoilu, askartelu, tuunaaminen, leivonta, kokkailu ja puutarhanhoito – fiilispohjalta tietenkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu