Kotoilua tähän hetkeen

Olen ollut blogihiljaisuudessa, sillä opinnot ja arki ovat vieneet mennessään. Nyt meille kaikille koko maailmassa tuli pakollinen pysähdys ja elämä siirtyi neljän seinän sisään. Syy tähän on tietenkin surullinen ja huolestuttava, mutta asiassa on kuitenkin myös hyviä puolia. Perheet ovat enemmän yhdessä ja ainakin itse olen saanut teineihimme ihan uudenlaista kontaktia. Meillä on kolme kotikoululaista, joten arki on aika hässäkkää, mutta hetkittäin ja iltaisin olen onnistunut nipsaisemaan aikaa myös vähän omiin juttuihini. Harrastuskuskauksia ja muuta menoa, kun ei nyt ole. Tapani mukaan olen ideoinut kaikenlaista kierrätysmateriaaleista.

Olen ollut jo muutaman vuoden huolestunut lumppumateriaalin roskiin heittämisestä. Hyvää materiaalia pursuaa, eikä sitä käytetä ja hyödynnetä. Itse ideoin koko ajan kaikkea mahdollista vanhoista lakanoista, verhoista, risoista trikoovaatteista ja farkuista. Materiaalia on paljon, enkä sitä suinkaan ehdi käyttämään kaikkea. Tässä kuitenkin muutama idea jaettavaksi, josko saisin teitä muitakin innostettua.

Maton kutominen on minulle rakas harrastus mutta valitettavasti minulla ei ole tilaa omille kangaspuille. Tästä syystä olen kovasti etsinyt muita tekniikoita maton kutomiseen. Olen kokeillutkin useita, mutta ainoastaan tämä uusin on kolahtanut. Muiden tekniikoiden jäljestä en ole oikein pitänyt. En nimittäin halua, että kierrätysmateriaaleista tehty matto on sitten kuitenkaan liian kierrätetyn näköinen ja rosoinen. Siinä on sellainen hiuksenhieno ero, mitä en osaa selittää. Tämä uusin tekniikkakokeiluni on nimeltään toothbrush rug technique eli hammasharjamattotekniikka. Se on saanut nimensä siitä, että Amerikan Amish-kulttuurin vaalijat kutovat/punovat mattoja omalla tekniikallaan,  käyttäen välineenä hammasharjan varresta tehtyä neulaa. Minulla ei tällaista neulaa ollut, eikä myöskään oikeanlaista hammasharjaa, joten katkoin tosi ison parsinneulan kärjen ja viilasin sen. Siinä on tarpeeksi iso silmä, mistä kuteen saa osittain vedettyä läpi niin, että se pysyy.  Tekniikasta löytyy hyvin yksityiskohtaisia opetusvideoita Youtubesta, mistä itsekin tekniikan opettelin. Se ei ole vaikea ollenkaan, ainoastaa alku vaatii hieman taiteilua (nuppineulat ja vaikka ilmoitustaulu tai tyyny avuksi) ja sitten jatkossa kaarteet, ettei matto ala käpertyä tai kupertua mihinkään suuntaan. Olen itse alun jälkeen punonut pyöreän ruokapöydän päällä ihan jo ergonomiankin takia. Silloin mattoa pystyy myös seuraamaan ja vetämään/muokkaamaan eri suuntiin niin, ettei tuota kupertumista tapahdu. Maton teko on hyvin yksinkertaista, eikä oikeastaan siis vaadi, kuin kudetta ja neulan. Oma kuteeni on noin 5-6cm leveää ja siitä tehdyt matot ovat aika paksuja. Tuon paksuisesta kuteesta punoo erityisen oivia vessan-, kylppärin-, tai kynnysmattoja. Itse olen tehnyt sinisen kirjavan maton punamullatun mökkisaunan oven eteen (valitettavasti valmiista matosta ei kuvaa) ja nyt viittä vaille valmiina valko-harmaa matto alakerran kylpyhuoneeseen. Teen varmasti vielä kolmannenkin huvimajani Ruusulan oven eteen sisäpuolelle, sillä minulla on kauniin roosan ja pinkin värisiä kuteita odottamassa. Tässäpä pari kuvaa näistä matoistani kesken punonnan. Kuvista huomaa hyvin, että yksi kude menee keskellä ja sitä punotaan toisella kuteella kiinni edelliseen kerrokseen.

Tämä matto saa vielä muutaman kierroksen kudetta ympärilleen ja päätyy sitten alakerran kylppärin matoksi.
Sinisestä matosta minulla ei ole valmiina kuvaa mutta ensi kokeiluksi se onnistui hyvin. Värit eivät sovi kaupunkikotiimme vaan punoin sen mökille punamullatun saunan oven eteen.

Kun näitä kuteita nyt on tullut revittyä ja leikeltyä huomasin myös kopallisen n. 1,5cm leveää kudetta, mitä olin repinyt edellis talvena yliopiston työtä varten ja sitä oli jäänyt paljon yli. (Itsellä mottona on nimittäin, että mieluummin överit, kuin vajarit. Koskee yleensä ruokaa, ostoksia, marteriaalia, you name it.) Mietin kovasti mitä siitä voisi tehdä. Päädyin surffailemaan Pinterestiin ja muistin, että olinkin useampaan otteeseen törmännyt kuviin nyöristä, mitä oli tehty juurikin tuollaisesta ohuemmasta matonkuteesta. Tuon nyörin nimi on scrap fabric twine eli jäännöskangas nyöri ja siitäkin löysin hyvät opetusvideot Youtubesta. Se on muuten sellainen paikka tuolla nettiavaruudessa, että sieltä löytyy opetusvideoita joka lähtöön. Opettelin vaihtamaan renkaatkin pari vuotta sitten Youtuben avulla. Juu mutta siis joka tapauksessa hetken pyörittelyn jälkeen onnistuin oppimaan oikean tekniikan ja niin taisin sitten istua useamman viikon illat telkun edessä nyörejä pyöritellen. Mitä tuosta nyöristä sitten voipi tehdä. No melkein mitä vain. Itse ajattelin, että kun sitä vain on tarpeeksi, ompelen siksakilla siitä pyöreät pöytätabletit. Siitä voi myös virkata mattoja, koppia tai sitä voi käyttää esim. terenauhan tekoon ompeluksissa. (Nyöri on metrihinnaltaan aika kallista kaupoissa, varsinkin, kun sitä menee esim. tereeseen metri tolkulla.) Omaa valmista nyöriäni kieputin aaltopahvista tekemäni rullan ympärille punttiin. Tässä kahta erilaista nyöriä kuvassa.

Vasemmalla oleva nyöri on vähän rouheampaa, sillä kude oli tehty harvemmasta kankaasta.

Kangashommien lisäksi tekee välillä mieli askarrella jotain. Pidän erityisesti kaikensorttisesta paperiaskartelusta. Olen joskus tehnyt paperimassaa kotona, mutta en koskaan käsin tehtyä uusiokartonkia. Päädyimme siis jälleen uuteen kokeiluun nuorimmaiseni kanssa. Revimme yhdessä mainos sanomalehtiä silpuksi sankoon ja lisäksi silppusimme yhden keltaisen ja yhden sinisen munakennon. Pehmeä paperi on parasta tällaiseen hommaan. Lisäsimme sankoon reippaasti vettä ja annoimme silpun turvota yön yli. Aamulla Fiona veteli sangon sisällön mössöksi sauvasekoittimella. Lisäsimme vielä vettä ja kaadoimme mössön neliskulmaiseen muoviastiaan, isoon sellaiseen. Sitten seulaa ja tyhjää pientä valokuvakehystä käyttäen nostin mössöä ylös altaasta, painelin vettä poista ja kumosin tiivistetyn massan varovasti arkkimaisina levyinä pyyhkeiden päälle. Ennen seulan nostoa painelin vielä massaa tiiviimmäksi ja vettä pois. Arkit kuivuivat vuorokauden, jonka jälkeen silitin ne silitysraudalla vaippaharson läpi höyryä käyttäen, jotta sain ne suoriksi. Tämä sepustus on aika vaikeasti ymmärrettävää varmaan, joten tästäkin löytyy ohjeistusta esim. Pinterestistä hakusanoilla handmade paper. Omastani tuli sen verran paksua, että paperiksi sitä ei voi kutsua mutta siitä tuli erinomaista pääsiäiskorttikartonkia tai esimerkiksi paspartuu-materiaalia kehyksiin. Eilen illalla teinkin pääsiäiskortteja ja pakettikortteja ilahduttamaan ihmisiä. Nyt, kun kyläily on pannassa, voipi ilahduttaa ystäviä ja sukulaisia korteilla.

Tästä lähdettiin tekemään paperia. Mainoslehtisiä silppuna, tähän lisättiin vielä munakennoja.
Tässä märkiä paperiarkkeja pyyhkeen päällä kuivumassa. Kuvassa näkyy myös seula ja kehys.
Valmiista kartongeista tuli kalpean vihreitä ja rouheapintaisia ja kauniita. Käytin kaiken massan ja sain 11 valmista arkkia.
Tällaisia pääsiäiskortteja ja pakettikortteja tein kartongista ystäviä ja sukulaisia ilahduttamaan.

Tällaista puuhaa voi tehdä kotona ilman, että tarvitsee lähteä ostamaan tarvikkeita. Nyt jos koskaan, on hyvä hetki harrastaa käsitöitä ja askartelua. Lisäksi ulkoilu on ihan parasta just nyt, kun aurinkopäiviä on ollut monta ja ilma on raikas. Termarissa kaffia vaan mukaan niin jo kelpaa. Samalla voipi ottaa oksia vaasiin. Niistä pilkistää vihreää jo parissa päivässä. Itse katkoin piha-aidasta vaasiin syreenin oksia neilikoiden kaveriksi ja niin nättiä on. Toisesta vaasista löytyy lumimarjan oksia, jotka ovat jo täynnä pieniä vihreitä lehden alkuja. Miten tuo vihreä väri vain tuntuu niin hyvältä tähän aikaan vuodesta.

Toivottavasti sain piristettyä höpinöilläni edes jonkun immeisen päivää ja vielä parempi, jos sain jaettua inspiraatiota. Nautitaan kotoilusta ja soitellaan sukulaisille, ettei kukaan jää vallan yksin. Pidetään toisistamme huolta!

Terkkusin,

Satu

Satu Rantanen

Satu Rantanen on ideoita pursuava kotoilija. Hänen käsissään pienestäkin syntyy kaunista, eikä kauneus ole rahasta kiinni. Hän ajattelee näin: ”Kun katsoo tarkkaan huomaa, että tyhjästä voi todellakin nyhjäistä varsinkin iloa, eloa ja puuhastelua mukavaa.” Blogin aiheena on kaikenmoinen kotoilu, askartelu, tuunaaminen, leivonta, kokkailu ja puutarhanhoito – fiilispohjalta tietenkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu