Paperinäpertelyä

Meille oli kertynyt pakkauskartonkia jotenkin erityisen paljon ja pyörittelin paketteja kädessäni. Aloin surffata Pinterestissä hakusanoilla ”cereal box crafts”. Sieltä löytyi idea tällaisiin kivoihin vihkoihin, joiden kannet on siis tehty muropaketin kartongista. Kaivoin myös esiin remonttiliikkeestä saadun tapettimallikirjan, mistä valitsin kalpean vihreää tapettia pätkän ja laatikosta löysin siellä vuosia uinutta konseptipaperia virattomana sisäsivuiksi. Tein näin:

Mittasin sopivan kokoiset suorakulmat kansikartongeiksi kahteen vihkoon ja leikkasin ne irti. Taivutin kartongit poikkisuunnassa kahtia niin, että mainosteksti tuli sisäpuolelle ja natural-kartonki jäi ulkopuolelle. Ompelin sopiviin kohtiin kiinni napit ja jätin narut pitkiksi, että toimivat vihkojen sulkijoina. Tämän jälkeen mittasin kansien kokoiset tapetinpalat ja liimasin ne puuliimalla kansien sisäpuolelle tiiviisti. Sitten leikkeilin 10 paperia, jotka jätin hieman pienemmiksi, kuin kannen koko. Taitoin nämä paperit kahtia ja laitoin sisäkkäin nippuun. Niistä tuli 20 sisäsivua vihkoon. Asetin niput kansien keskelle ja tein selustoihin kaksi reikää molempiin vihkoihin niin, että reiät menivät sivujen ja kannen läpi. Minulla oli käytössä naskali. Ompelin rei’istä narulla kaksi kieppiä, jolloin sain tiiviisti sisäsivut kansiin kiinni. Lopuksi mittasin sopivat suikaleet vihkojen selustoihin, jotka liimasin kiinni puuliimalla. Laitoin vielä leimat koriteiksi kansiin ja valmiiksi tulivat. Tykkään näistä käsintehdyn näköisistä vihkoistani. Näitä voi tehdä vaikka lahjoiksikin.

Tällaisesta lähdin ideoimaan tällä kertaa.
Tässä näkyy vihko myös sisältä ja erityisesti tykkään tuosta sulkijanapista nyöreineen.

Paperiaskartelu on nyt jotenkin tuntunut mukavalta. Huomasin, että tekemäni pääsiäiskortit eivät mahtuneetkaan standardikuoriin, joten tein itse kirjekuoret pakkauspaperista, jota minulla on rullalla monta arkkia. Olen siitä nimittäin tehnyt itse joskus lahjapaperia perunaleimasimen avulla. Tein kaavan kartogista, tuokin on muropaketista tehty tuo kartonkimalli ja sitten vain leikkasin kuoret irti ja taitoin reunat ja liimasin kuoret kasaan. Kivat niistäkin tulivat ja kovasti moni ilahtui saamastaan kortista.

Sinne sujahtivat itse tehtyihin kuoriin itse tehdystä kartongista tehdyt kortit.

Aiemmin esittelin uutta matonpunontatekniikkaa ja innostuin siitä tosiaan aika lailla. Tässä viimeisin eli roosansävyinen, jonka punoin pihamökkiimme Ruusulaan. Mielestäni sopii, kuin nenä päähän.

Kaiken touhun keskellä alkaa välillä tehdä mieli makeaa. Olen sitä paljon vältellyt viimeiset reilut puoli vuotta mutta välillä toki tekee hyvää keittää kunnon munkkikahvit. Meillä on todella allerginen poika (kotimaiset viljat kaikki), joka suorittaa kotitalouden leipomiset ja kokkailut kotona. Niinpä päätimme tehdä munkkeja, sillä hän ei ollut koskaan niitä saanut maistaa. Onnistuimme taikinassa hyvin, kun käytimme psylliumia sitkoa tuomaan (2 tl puolen litran taikinaan) ja vaivasimme taikinaa hyvin monitoimikoneessa taikinakoukuilla. Muuten siis ihan tavallinen pullataikina mutta psylliumia turpoamaan 10 min hiiva-maitoseokseen ja vatkausta sai harrastaa normaalia enemmän. Jauhoina käytin gluteenittomia pulla- ja pizzajauhoja noin 12dl. Munkit paistettiin litrassa rypsiöljyä ja sokeroitiin välittömästi. Puolet jätin sokeroimatta, sillä ne laitoin pakkaseen ja sokerointi tapahtuu vasta sulatuksen jälkeen. Poika oli seitsemännessä taivaassa ja söi kuusi aivan putkeen. Itse jo vähän liikutuinkin, kun onhan hän jo 13v, eikä ollut koskaan syönyt munkkeja. Menivät muuten omaan suuhunkin, kuin väärä raha eli ei ollut isoa eroa normijauhoihin verrattuna noin niinkuin maun suhteen.

Kotoilu on ollut ihan mukavaa, jos nyt etäkoulua ei lasketa. Se käy kyllä ainakin meillä ihan täydestä työstä. Opettajat tekevät parhaansa, mutta kyllä vastuu silti mielestäni jää meille vanhemmille. Nuorimmainen tarvitsee opastusta paljon ja teinejä vain saa muuten olla koko ajan patistamassa. Pieni hinta se toki on tästä kaikesta, jos ihmiset säästyvät terveinä. Siksi onkin tärkeä lähteä ulkoilemaan, että ei ihan ala vanne kiristää. Olen tehnyt pitkiä koiralenkkejä ja saanut välillä jälkikasvuakin mukaan. Kävimme Keravajoen rannalla, jossa näytti jo melkein kesäiseltä. Martta uskaltautui jo kahlaamaankin. Voi kun ilmat lämpenisivät ja oikeasti pääsisi uimaan.

Aiemmin kirjoittelinkin, että angervojen ja muidenkin pensaiden oksista saa nopeasti vihreää, kun laittaa ne maljakkoon. Tässä minulla miehen tuoma tulppaanikimppu ja lumimarjan vihertäviä oksia. Kauniita ja raikkaita, keväisiä. Tämän kuvan kera toivotan kaikille oikein mukavaa loppuviikkoa!

Terveisin,

Satu

Satu Rantanen

Satu Rantanen on ideoita pursuava kotoilija. Hänen käsissään pienestäkin syntyy kaunista, eikä kauneus ole rahasta kiinni. Hän ajattelee näin: ”Kun katsoo tarkkaan huomaa, että tyhjästä voi todellakin nyhjäistä varsinkin iloa, eloa ja puuhastelua mukavaa.” Blogin aiheena on kaikenmoinen kotoilu, askartelu, tuunaaminen, leivonta, kokkailu ja puutarhanhoito – fiilispohjalta tietenkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu