Pikku ompeluksia

Näyttäisi aurinkoinen päivä taas tulevan, mikä onkin aivan ihanaa. Olen ainakin itse nauttinut näistä aurinkoisista päivistä niin kovin. Istunut kuistin portailla paistattelemassa kahvikupin kanssa päivää ja tehnyt retkiä Keski-Uudenmaan eri ulkoilupaikkoihin. Suojakertoimet ovat olleet jo kasvoilla käytössä, sen verran terää tuolla auringolla jo on.

Edelleenkin nämä terveys- ja talousnäkymät ovat omaa heikkoa luokkaansa ja olen tästä syystä uppoutunut luovuuden maailmaan vain entistä enemmän. Tekee mieli miettiä kaikkea kivaa ja kaunista, ettei turhaan ala murehtimaan asioita, joille ei juurikaan mitään voi. Pinterest on kyllä kestosuosikkini, mutta haen ideoita myös Instagramista eri hakusanoilla.

Tuossa pyörittelin valoverhon palasta käsissäni, jonka olin saanut ystävältäni Tainalta. Taina muistaa aina minua niin kivasti, kun jotain materiaalia jostain löytää. Ja minä ideoin. Minulla ei ollut polyesterikankaalle, vanhalle liikuttavalle lastenhuoneen verholle, oikein kummempaa käyttöä, joten ompelin siitä prototyypin yhteen yliopiston projektiin. Loput pyörivät hetken pöydällä, kunnes keksin tehdä niistä kestohedelmäpusseja kauppareissuille. Palat ovat noin 31cm leveitä ja 70cm korkeita, joita leikkelin. Niihin yhdistin vielä tilkut nyörikujaa varten kukkakangasta ja ompelin hintatarroja varten kohdat pussin keskelle samaisesta kukkakankaasta. Luin jostain, että tarrat eivät tahdo pysyä kiinni polyesterissä mutta riittävän hyvin puuvillassa. Nyöreinä käytin vanhoja verkkareista sulovilenin lailla säästettyjä vyötärönyörejä. Tulivat nekin käyttöön. Aika suloisia pussukoista tuli ja tulevat kyllä heti käyttöön. Ovat hyvin kevyitä vaikkakin tuo nyöriosa saattaa joitain grammoja lisätä painoa. Eipä se haittaa.

Ompelusta jälleen innostuneena hoksasin eilen, että tarvitsen jo kevätpipon lenkkeilyä varten itselleni. Olen meinaan talvipipon kanssa tuolla vielä kierrellyt maita ja mantuja ja hikihän siinä on tullut. Omat kevätpiponi ovat jotenkin ajautuneet nuorimmaisen käyttöön, joten nyt oli mammalla tarve saada uusi. Esikoinen olikin sopivasti kasannut pieneksi käyneitä vaatteita läjään huoneensa lattialle. Sieltä nappasin mustavalkoisen trikoopaidan itselleni ja totesin sen käyvän loistavasti pipomateriaalista. Tein kaavan vanhan pipon avulla ja ompelin ensin prototyypin miehen vanhoista reikäisistä pitkistä kalsareista. Kun totesin mallin ja kokoluokan hyväksi, annoin palaa. Ensin leikkasin kaavan avulla pipon osat eli 2kpl samanlaisia pötkylöitä. Sitten sivuille jääneistä kankaanosista leikkelin samanlevyisiä suikaleita (n.4cm). Tein näistä suikaleista frillan pipon koristeeksi eli yhdistin suoralla ompeleella suikaleet pitkäksi nauhaksi, jonka nurjalle puolelle ompelin mustan kapean kuminauhan kireälle, jolloin muodostui pitkä frillapötkö. Tämän sitten ompelin spiraalin lailla pipon etuosaan koristeeksi ennen itse pipon ompelua. Internetistä löytyy hyviä ohjeita esim. hakusanalla frillapipo, jos joku kaivaa lisäohjeistusta ompeluun. Paidasta jäi vielä hihat jäljelle, joten ompelin niistä paloja yhdistelle frillakoristeisen kaulurin pipon kaveriksi. Kauluri on oikeastaan vaan rinkula, joka mahtuu juuri sopivasti ulkoilutakkini alle kaulaa lämmittämään. Olen oikein tyytyväinen tähän settiin, jota jo testasinkin tänään aamulenkillä. Miehen mielestä nämä sopisivat paremmin nuorimmaisen tyyliin ja käyttöön mutta luulen häntä vain harmittavan, kun vein mieheltä lempikalsarit prototyypin ompeluun. Miten se onkin, että mitä reikäisemmät ja kauhtuneemmat niin sen paremmat.

Paidan keskiosasta sain juuri passelisti pipon osat. Tämän kaavan pituus on 50cm ja leveys 27cm. Noihin mittoihin ei tarvitse lisätä enää saumavaroja. Nuo lohkot ovat samankokoiset, vaikka eivät siltä näytä. Kuvakulma hämää.
Hyvin tuli käytettyä hyödyksi ihan koko paita. Hihoistakin tuli ommeltua vielä kauluri.
Tadaa,kyllä nyt kelpaa lenkkeillä.

Meillä vietetään nyt sattuneesta syystä paljon aikaa kotosalla ja kun lapsetkin käyvät etäkoulua ja mies työskentelee skypen kautta alakerrassa niin ruokaahan sitten kuluu. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus toimia huushollin keittäjänä, sillä opinnot voi keskittää ilta-aikaan. Olen pitänytkin perheen ruokapuolesta hyvää huolta ja huolehtinut myös sapuskojen terveellisyydestä ja edullisuudestakin. Uusin ruoka, mistä koko kööri tykkäsi oli tex mex- jauheliha-papukeitto. Se upposi ihan kaikille vaikka kaksi viidestä ei yleensä papuja syökään. Ihan tarkkaa reseptiä minulla ei ole mutta jotakuinkin näin keitto syntyi:

1 punainen paprika kuutioina
1 sipuli kuutioina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
loraus oliiviöljyä
400g jauhelihaa
1 tomaattimurskapurkki
1 tomaattipyretetra
2 prk kidney-papuja (suolaliemi pois kaadettuna)
5 rkl ketsuppia
sokeria
suolaa
lihaliemikuutio
1 l vettä
paprikamaustetta
tacomaustepussi (vajaa)
grillausmaustetta
tulista chilipulveria
cayennepippuria
valkosipulijauhetta

Pilko yksi punainen paprika ja yksi sipuli pieniksi kuutioiksi. Silppua kaksi valkosipulinkynttä. Kuullota näitä pannulla oliiviöljyssä hetken ja siirrä sivuun. Ruskista 400g jauhelihaa kasarissa ja valuta pois liika neste. Lisää kasariin kasvikset, kun liha on ruskistettu. Lisää reilu puolikas tacomaustepussi, paprikaa, valkosipulijauhetta, cayennepippuria, chilipulveria ja grillimaustetta maun mukaan. Pyörittele hetki kattilassa. Lisää vajaa litra vettä, tomaattimurskapurkki ja kaksi purkkia tai kartonkisysteemiä kidney-papuja (suolaliemi pois kaadettuna). Lisää yksi liemikuutio, sokeria ehkä 1 rkl, tomaattipyre, ketsuppi ja sekoita. Anna hautua kattilassa puolisen tuntia välillä sekoittaen. Tarkista suola, lisää tarvittaessa. Tarjoile juustoraasteen, nachojen ja itse tehdyn focaccia-leivän kanssa. Focaccia ei tällä kertaa onnistunut ihan niin hyvin, että laittaisin reseptin tähän näkyville. Keitto oli muuten seuraavana päivänä vieläkin maukkaampaa.

Näillä lähdettiin kokkailuun.
Keitosta tuli todella herkullinen ja siitä tykkäsivät kaikki. Söin viimeisen satsin seuraavana päivänä, jolloin se oli ehkä vieläkin parempaa.

Aurinko on hellinyt meitä viime päivinä ja olen ottanut siitä kaiken irti. Päätin kiertää nyt vihdoin Keski-Uudenmaan ulkoilupaikkoja, kun vielä täällä asumme. Toiveissamme on muutto Kanta-Hämeeseen mutta hitaasti asiat nyt etenevät oman kodin myynnin osalta. Tässä on nyt siis hyvin aikaa katsastaa kaikki ne paikat, mitkä olen aina halunnut nähdä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Aloitin toissapäivänä Keravanjärveltä, joka oli oikein kiva paikka Mäntsälän ja Hyvinkään rajamaastossa kaksine uimarantoineen. Toiselle rannalle pääsi koiratkin mukaan. Rannat olivat siistit ja uusi huussikin oli vielä hyvin siisti. Sinne suuntaamme toistamiseen, kun ilman kunnolla lämpenevät.

Eilen suuntasimme nuorimmaisen kanssa Nukarinkoskelle tuohon vartin matkan päähän. Ihan hävettää, ettei ole näinä vuosina aiemmin tullut käytyä. Mikä paikka kerta kaikkiaan!! Alue on iso ja niin upea. Koski pauhasi hienosti, alueella pitkospuita, siltoja, portaita ja polkuja, sekä muutama eväiden syöntipaikka. Vähän harmitti, kun emme ehtineet aikataulumme puitteissa tutkailla koko aluetta. Menemme pian kyllä uudestaan eväiden kanssa. Kuvat eivät nyt kyllä tee oikeutta yhtään mutta tässä muutama.

Alueella on monta kosken ylittävää siltaa.
Näissä maisemissa mieli lepäsi.

Lämmin ilma on jouduttanut myös sipulikukkien kukintaa. Scilloja ja krookuksia pukkaa kovasti jo maasta. Tämän pienen kimpun myötä toivotan teille kaikille iloista pääsiäistä!

Terveisin,

Satu

Satu Rantanen

Satu Rantanen on ideoita pursuava kotoilija. Hänen käsissään pienestäkin syntyy kaunista, eikä kauneus ole rahasta kiinni. Hän ajattelee näin: ”Kun katsoo tarkkaan huomaa, että tyhjästä voi todellakin nyhjäistä varsinkin iloa, eloa ja puuhastelua mukavaa.” Blogin aiheena on kaikenmoinen kotoilu, askartelu, tuunaaminen, leivonta, kokkailu ja puutarhanhoito – fiilispohjalta tietenkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu