Sinistä alkuvuoteen ja muita projekteja

Kappas, tammikuu alkaa olemaan kohta puolivälissä ja yliopiston lukuvuoden kolmas opintoperiodi starttaa käyntiin huomenna. Tästä syystä olen kovasti nauttinut käsitöiden tekemisestä ennenkuin vapaa-aika jälleen supistuu radikaalisti opintokiireiden,  sekä lasten harrastusten vuoksi. Olen ehtinyt ompelemaan kaikennäköistä, kutomaan 3,7m käytävämattoa  ja neulomaan kasan villasukkia ja parit lapasetkin. Mieli vain niin lepää, kun saa luoda omin käsin jotain kivaa ja nättiä. Kuvaamisen ammattilainen en todellakaan ole, en edes surkea amatööri, joten pahoittelen jo etukäteen näitä kuvaräpellyksiäni ja niiden ”laatua”.

Heti joulun pyhien jälkeen menin kutomaan mattoa kesällä toteuttamamme huvimajan lattialle. Käytin vihdoin hyödyksi kuteita, joita olin syksyllä repinyt saamistani vanhoista lakanoista. Lisäksi käytin trikookudetta, jota olin leikannut lasten risoista  legginsseistä ja miehen kauhtuneista t-paidoista. Niin nautin, kun sain kutoa hyvässä seurassa ja inspiroivassa tilassa. Ystävälläni Hannelella on nimittäin oikein ateljee, joka pursuaa materiaalia, jos jonkin näköistä ja fasiliteetit käsitöiden tekemiselle ovat muutenkin erinomaiset. Alla kuva matonpätkästä. Tykkään muuten kovasti väreistä, joita valitsin mattoon. Lisäsin myös hieman vaaleansinistä kudetta, mutta se ei nyt näy kuvassa.

Tuntuu niin hienolta kutoa mattoa kuteista, mitkä on itse leikannut ja solminut rikkinäisistä ja kuluneista tekstiileistä. Kierrätystä ihan parhaimmillaan.

Mattoa kutoessa ihailin Hannelen ateljeessa vanhaa yöpaitaa, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Kangas oli kuitenkin ehjää ja sitä oli paljon. Siinä, kun oli ruusuja ja sinistä, niin olin myyty. Hannele olisi laittanut sen kuteiksi mutta antoikin sen onnekseni minulle. Siitäpä sitten hurruuttelin yhtä ja toista viikko sitten. Tein itselleni yökkärinhousut kaavakirjan kaavoilla. Takakappaleet sain ehjistä kankaanpaloista mutta etuosiin jouduin vähän sovittelemaan tilkkuja, että sain palat leikattua. Onnistuin kuitenkin tilkkujen yhdistämisessä niin hienosti, että se ei haitannut yhtään. Kerään muuten vanhoista risoista vaatteista niitä lappuja, mitä vaatteissa on ja kiinnitin näihin ompelemiini yökkärinhousuihin osuvan tägin. Housut ovat todella mukavat ja istuvat erinomaisesti. Kangasta jäi vielä sen verran, että päätin ommella tilkuista toilettipussukan ja hiusdonitsin.

Yöpaita ennen
Yöpaita jälkeen eli siitä uudelleen ommellut pöksyt.
Jostain risasta vaatteesta joskus ratkottu tuotemerkki tuo pienen lisäjutun pöksyihin.
Tilkuista sain tehtyä vielä tällaiset, eli toilettipussukan ja hiusdonitsin.

Ompelukuume iski myös tuosta projektista seuraavana päivänä. Sain uuden inspiraation Marimekon vanhasta ”Fandango”-kankaanpalasta, jonka olin juuri ostanut eurolla kirpputorilta. Tarvitsin nimittäin kassityyppisen käsilaukun ja olinkin sitä pähkinyt jo jonkin aikaa. Tuumasta toimeen sitten vain. Fandangon lisäksi käytin vankkaa farkkukangastilkkua laukun pohjaan, pellava-viskoosisekoitekangasta vuoreen ja hihnoihin käytin osan vanhimman tyttären risoista farkuista. Mitat ja mallin otin toisesta käsilaukustani ja sisään ideoin avaintaskun ja irtonaisen pussukan. Pussukkaa on sitten kätevä siirtää laukusta toiseen tarpeen vaatiessa. Ompelu oli jonkin verran haastavaa, kun jouduin funtsimaan mittoja ja työjärjestystä mutta onnistuin mielestäni hienosti. Kuvat eivät tuo oikeutta, kun sain niitä räpsittyä varsin surkeasti. Mutta otin heti käyttöön ja on jo nyt osoittautunut tosi käteväksi.

Näistä materiaaleista lähdin ideoimaan kassia.
Kuva ei nyt tee oikeutta. Kassi on livenä paljon kivemman näköinen.
Kassin sisällä on kiinteä avaintasku, sekä erillinen pussukka, mihin saa kaikki tavarat kätevästi ja sen voi siirtää laukusta toiseen.

Ompeluksien lomassa olen myös kovasti neulonut perus villasukkia jämälangoista sekä muutamat pitsineulesukat ja lapasetkin. Mikä onkaan rentouttavampaa, kuin istua telkun ääressä ja puikottaa menemään.

Meillä oli keittiössä joulun ajan viime keväältä jääneet kieloverhot. Sen verran opintokiireitä puskin läpi ennen joulua, että jäi tuo sisustelu vähemmälle. Nyt sain vihdoin ommeltua uudet verhot keittiötä koristamaan. Kankaan ostin viime kesänä Keuruun kirpputorilta kahtena palana 0,2€/pala. Mietin pitkään, että onko se liian 80-lukuista mutta päätin, että antaa mennä. Tykkään lopputuloksesta, sillä se mätsää hyvin myös ”kattoparruihimme”. Kangasta oli nautinto ommella, sillä vanhat puuvillakankaat ovat laadukkaita, jämäköitä, eivätkä ne kierrä mihinkään suuntaan. Tulipa tässä ohimennen mieleen, että vuosi 1980 oli 40 vuotta sitten…ohhoh!

1980-luvun kangas sopii myös 2020-luvun keittiöilmeeseen.

Lopuksi vielä eilinen ompeluprojekti. Olen epävarma vaateompelija siitä syystä, että vaikka osaan ommella hyvinkin, en useinkaan saa ompeluksiani istumaan päälläni hyvin. On helpompaa ostaa valmista, kun ei mene aikaakaan sitten ”hukkaan”, jos projekti ei onnistu. Eilen kuitenkin innostuin ompelemaan tunikan, joka myös istuu ja näyttää kivalta. Sininen on nyt väri, mihin olen kovin tykästynyt. Kaavat piirsin vanhasta Ottobre-lehdestä, jonka opiskelijatoverini minulle ystävällisesti lainasi. Kaulassa ja korvissa on kesällä tekemäni korut. Kuva kaulakorusta. Ketju on valmisketju, mutta riipus on siis itse tehty.

Riipuksen keraaminen helmi on peräisin vanhasta puretusta kaulakorusta.

Tämän kuva- ja projektikirjon lopuksi toivottelen teille kaikille hyvää uutta alkavaa arkiviikkoa. Ja hakekaahan väriä vaasiin, se piristää kummasti. Kuvassa puntti lilansävyisiä inkaliljoja, jotka kestävät hyvänä pitkään.

Tammiterveisin,

Satu

Satu Rantanen

Satu Rantanen on ideoita pursuava kotoilija. Hänen käsissään pienestäkin syntyy kaunista, eikä kauneus ole rahasta kiinni. Hän ajattelee näin: ”Kun katsoo tarkkaan huomaa, että tyhjästä voi todellakin nyhjäistä varsinkin iloa, eloa ja puuhastelua mukavaa.” Blogin aiheena on kaikenmoinen kotoilu, askartelu, tuunaaminen, leivonta, kokkailu ja puutarhanhoito – fiilispohjalta tietenkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu