Sinistä alkuvuoteen ja muita projekteja
Kappas, tammikuu alkaa olemaan kohta puolivälissä ja yliopiston lukuvuoden kolmas opintoperiodi starttaa käyntiin huomenna. Tästä syystä olen kovasti nauttinut käsitöiden tekemisestä ennenkuin vapaa-aika jälleen supistuu radikaalisti opintokiireiden, sekä lasten harrastusten vuoksi. Olen ehtinyt ompelemaan kaikennäköistä, kutomaan 3,7m käytävämattoa ja neulomaan kasan villasukkia ja parit lapasetkin. Mieli vain niin lepää, kun saa luoda omin käsin jotain kivaa ja nättiä. Kuvaamisen ammattilainen en todellakaan ole, en edes surkea amatööri, joten pahoittelen jo etukäteen näitä kuvaräpellyksiäni ja niiden ”laatua”.
Heti joulun pyhien jälkeen menin kutomaan mattoa kesällä toteuttamamme huvimajan lattialle. Käytin vihdoin hyödyksi kuteita, joita olin syksyllä repinyt saamistani vanhoista lakanoista. Lisäksi käytin trikookudetta, jota olin leikannut lasten risoista legginsseistä ja miehen kauhtuneista t-paidoista. Niin nautin, kun sain kutoa hyvässä seurassa ja inspiroivassa tilassa. Ystävälläni Hannelella on nimittäin oikein ateljee, joka pursuaa materiaalia, jos jonkin näköistä ja fasiliteetit käsitöiden tekemiselle ovat muutenkin erinomaiset. Alla kuva matonpätkästä. Tykkään muuten kovasti väreistä, joita valitsin mattoon. Lisäsin myös hieman vaaleansinistä kudetta, mutta se ei nyt näy kuvassa.

Mattoa kutoessa ihailin Hannelen ateljeessa vanhaa yöpaitaa, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Kangas oli kuitenkin ehjää ja sitä oli paljon. Siinä, kun oli ruusuja ja sinistä, niin olin myyty. Hannele olisi laittanut sen kuteiksi mutta antoikin sen onnekseni minulle. Siitäpä sitten hurruuttelin yhtä ja toista viikko sitten. Tein itselleni yökkärinhousut kaavakirjan kaavoilla. Takakappaleet sain ehjistä kankaanpaloista mutta etuosiin jouduin vähän sovittelemaan tilkkuja, että sain palat leikattua. Onnistuin kuitenkin tilkkujen yhdistämisessä niin hienosti, että se ei haitannut yhtään. Kerään muuten vanhoista risoista vaatteista niitä lappuja, mitä vaatteissa on ja kiinnitin näihin ompelemiini yökkärinhousuihin osuvan tägin. Housut ovat todella mukavat ja istuvat erinomaisesti. Kangasta jäi vielä sen verran, että päätin ommella tilkuista toilettipussukan ja hiusdonitsin.




Ompelukuume iski myös tuosta projektista seuraavana päivänä. Sain uuden inspiraation Marimekon vanhasta ”Fandango”-kankaanpalasta, jonka olin juuri ostanut eurolla kirpputorilta. Tarvitsin nimittäin kassityyppisen käsilaukun ja olinkin sitä pähkinyt jo jonkin aikaa. Tuumasta toimeen sitten vain. Fandangon lisäksi käytin vankkaa farkkukangastilkkua laukun pohjaan, pellava-viskoosisekoitekangasta vuoreen ja hihnoihin käytin osan vanhimman tyttären risoista farkuista. Mitat ja mallin otin toisesta käsilaukustani ja sisään ideoin avaintaskun ja irtonaisen pussukan. Pussukkaa on sitten kätevä siirtää laukusta toiseen tarpeen vaatiessa. Ompelu oli jonkin verran haastavaa, kun jouduin funtsimaan mittoja ja työjärjestystä mutta onnistuin mielestäni hienosti. Kuvat eivät tuo oikeutta, kun sain niitä räpsittyä varsin surkeasti. Mutta otin heti käyttöön ja on jo nyt osoittautunut tosi käteväksi.



Ompeluksien lomassa olen myös kovasti neulonut perus villasukkia jämälangoista sekä muutamat pitsineulesukat ja lapasetkin. Mikä onkaan rentouttavampaa, kuin istua telkun ääressä ja puikottaa menemään.
Meillä oli keittiössä joulun ajan viime keväältä jääneet kieloverhot. Sen verran opintokiireitä puskin läpi ennen joulua, että jäi tuo sisustelu vähemmälle. Nyt sain vihdoin ommeltua uudet verhot keittiötä koristamaan. Kankaan ostin viime kesänä Keuruun kirpputorilta kahtena palana 0,2€/pala. Mietin pitkään, että onko se liian 80-lukuista mutta päätin, että antaa mennä. Tykkään lopputuloksesta, sillä se mätsää hyvin myös ”kattoparruihimme”. Kangasta oli nautinto ommella, sillä vanhat puuvillakankaat ovat laadukkaita, jämäköitä, eivätkä ne kierrä mihinkään suuntaan. Tulipa tässä ohimennen mieleen, että vuosi 1980 oli 40 vuotta sitten…ohhoh!

Lopuksi vielä eilinen ompeluprojekti. Olen epävarma vaateompelija siitä syystä, että vaikka osaan ommella hyvinkin, en useinkaan saa ompeluksiani istumaan päälläni hyvin. On helpompaa ostaa valmista, kun ei mene aikaakaan sitten ”hukkaan”, jos projekti ei onnistu. Eilen kuitenkin innostuin ompelemaan tunikan, joka myös istuu ja näyttää kivalta. Sininen on nyt väri, mihin olen kovin tykästynyt. Kaavat piirsin vanhasta Ottobre-lehdestä, jonka opiskelijatoverini minulle ystävällisesti lainasi. Kaulassa ja korvissa on kesällä tekemäni korut. Kuva kaulakorusta. Ketju on valmisketju, mutta riipus on siis itse tehty.

Tämän kuva- ja projektikirjon lopuksi toivottelen teille kaikille hyvää uutta alkavaa arkiviikkoa. Ja hakekaahan väriä vaasiin, se piristää kummasti. Kuvassa puntti lilansävyisiä inkaliljoja, jotka kestävät hyvänä pitkään.
Tammiterveisin,
Satu
Kiitos satu, toivottavasti joku toinenkin jaksaa lukea koko blogisi loppun saakka. Minulle ainakin tuli hiki ja jopa riittämättömyyden tunne. Miten paljon jollakin on tarmoa ja ideoita. Alussa lupaatkin, että intoa piisaa.
On todella kiva, että tulit piristämään blogistania innokkuudella ja taidolla. Toivottavasti saamme lukea jatkossakin mitä kaikkea elämääsi kuuluu.
Parasta tässä kaikessa on se, että et vaivu valittamaan vaan tee siitä mitä on olemassa, teet siitä sellaista kuin tahdot ja that´s it. Se on elämän salaisuus, tee ja tule autuaaksi.
On todella ihana että olet olemassa, kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Ari ihanasta palautteesta! Tarkoitus ei ole puskea hikeä lukijan otsaan tai hengästyttää ketään 😊, enemmänkin toivon jakavani inspiraatiota. Näin kässänope opiskelijana vain nautin kuukauden joululomasta ja oli sitten aikaa tehdä kaikkea itselle mieluista. Jatkossa kirjoitan varmaan vain harvakseltaan, sillä tänään alkava opintoputki näyttää toukokuuhun asti varsin tiukalta. Mukavaa tammikuun jatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Harvaan saa kirjoittaa kunhan innostus säilyy läpi koko elämän;) Nuoruuden innolla elämässä eteenpäin sano…
Minäkin joskus nuoruudessani tein neljät housut itselleni ja pidin niitä koulussakin, eikä kukaan huomauttanut, että olisivat jotenkin huonosti istuneet.
Pentuna tuli kudottua mattoja, raanuja, täkänöitä ja shaaleja, kun mutsi oli taideompelija. Nyt blogisi luettuani, tekisi mieleni taas kangaspuiden taakse paukuttamaan jotain ”hohdokasta”.
Eli innostus tarttuu herkästi, sinun tehtäväsi on sitä vaikka muille jakaa;)
Ilmoita asiaton viesti
Kunpa nuoret alkaisivat peukaloiden heilutuksen asemasta harrastamaan enemmän jotain tällaista.
Todella kauniita aikaansaannoksia! Ja hyödyllisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Pertti! Kovasti yritän inspiroida nuorisoa käsitöiden pariin myös tulevaisuudessa käsityönopettajana.
Ilmoita asiaton viesti
Ihanasti energiaa sinulla! Se virkistää mieltä lukiessa ja kuviasi katsellessa. Unohtuu, että tämä talvi on ollut yhtä pimeää syksyä, kiitos.
Hyvin onnistunut on tunika, kaunis kangas.
Tuo on hyvä idea, hakea kirpparilta kankaita, siellä on hyvälaatusta puuvilla , vanhoja verhoja joista voi ommella vaikka mitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kivasta palautteesta ja mukavaa, että tykkäsit 😊.
Ilmoita asiaton viesti
Huomioni kiintyi noihin villasukkiisi ja materiaaleihin. Olen vuosikymmenet kulkenut vaimon kutomissa villasukissa, siis pelkästään villasukat, käyttöaika, syyskuu – toukokuu. Kesäkuun alussa heitän sukat pois ja vasta syyskuussa villasukat jalkaan.
Hienon näköisiä muuten nuo sukkakuvasi.
Ilmoita asiaton viesti