Vaaleanpunaiset farkut

Nuo tuppaavat nuo lapset nyt kovasti venähtämään kasvukäyrällä ja vaatteita jää pieneksi vähän väliä. Hyvät vaatteet laitan kiertoon mutta sitten risaiset käytän useimmiten käsitöihini. Trikoovaatteista teen matonkuteita, kauniit kuosit säilytän tilkkutöitä varten ja jos en muuta, niin ratkon vetoketjut, nyörit ynnä muut talteen.

Nyt oli nuorimmaiselta jäänyt pieneksi kauniin vaaleanpunaiset farkut. Farkut olivat polvista risat ja niissä oli tahroja mutta löysin myös isohkot kohdat vallan käyttökelpoista materiaalia. Olin jo pitkään haaveillut ompelevani itselleni sisätossut, jotka näin Ennan kierrätysblogissa jo pitkän aikaa sitten. Surffailin myös Pinterestissä hakusanoilla DIY slippers ja löysin kaavoja ja ohjeistuksia. Laitan kuvan osista, joista tossut kasasin mutta jouduin niitä todella paljon muokkaamaan ompeluvaiheessa, joten oikeat kaavat vaativat vielä pohdintaa ja muokkaamista. Aion sen kyllä tehdä, sillä haluan kotiin vielä toisetkin tossut ihan sinisestä farkkukankaasta ja täytyyhän mökillekin saada omat. Tossut ovat erittäin mukavat jalassa ja niitä on kiva käyttää näin ”villasukkakauden” jälkeen. Olen meinaan talvisin ihan vannoutunut villasukkafani, mutta kesää kohden ne tuntuvat turhan paksuilta. Joka tapauksessa tossut olivat suhteellisen työläät tehdä johtuen juurikin puutteellisista kaavoista. Jos kaavat olisivat olleet onnistuneet, olisivat tossut valmistuneet tuossa tuokiossa. Käytin välipehmikkeenä ystävän vanhaa harmaata fleecepaitaa, lisäksi minulla oli kaksipuoleista liimakangasta pehmikkeiden ja kankaiden välissä. Tossujen roosa kangas on siis kierrätysmateriaalia, samaten välipehmike ja koristenapit päällystin uudelleen vanhoista pussilakanan napeista.  Uutta materiaalia käytin ainoastaan vuoressa eli tuon ihanan kielokankaan ostin vuosi sitten Tallinnan Karnaluksista.

Näistä osista lähdin liikenteeseen, mutta jouduin niitä tosiaan paljon ompeluvaiheessa muokkaamaan. Pieni maininta silityslaudasta, jonka joku antoi tarpeettomana. Ompelin siihen vain hiljattain uuden vaaleansinisen päällisen ja mielestäni se on nyt hieno.
Näin hienosti tossut istuvat jalkaan.

Tässä kuvassa näkyy soma vuori hyvin ja kuminauhat kantapään yläosassa. Kuminauha auttaa pitämään tossut napakasti jalassa.

Tossujen jälkeen farkuista jäi jäljelle vielä vetoketju, sekä jonkin verran kangastilkkuja. Niistä sitten ompelin pienen pussukan käsilaukkuuni, johon mahtuu pieni peili, puuterirasia, huultenrajauskynä ja huulipuna. Halusin myös vähän hifistellä koristeluiden kanssa ja kirjoin iltapuhteina pussukkaan kieloja. Nyt siinä on kielokirjailut ja kielokankainen vuori. Kyllä minun nyt kelpaa!

Käsitöiden kanssa tulee välillä kökittyä sisällä tuntitolkulla ja niinpä suuntasin yhtenä päivänä vastapainoksi pihahommiin. Näin mainoksen ulkomyymälän orvokeista ja sain niitä niin hyvään hintaan, että tuli ostettua 54kpl (sinne menivät tämän opiskelijarouvan karkkirahat :)). Päädyin ostamaan kaiken värisiä, sillä en osannut päättää vain muutamaa väriä. Iloisesti ne nyt tervehtivät etupihalla lumipyrystä ja pienistä yöpakkasista huolimatta. Sitkeitä sissejä ovat. Narsissitkin houkuttivat, kun niitä olisi saanut todella edukkaasti mutta ne nuupahtavat heti, kun ilmat lämpenevät, kun taas orvokit kukkivat pitkään. Siirrän ne sitten ruukuista ulkopenkkiin, kun on aika istuttaa ruukkuihin esikasvattamani kesäkukat ja talvetetut pelargonit. Kukkaa muuten pukkaa. Tuloillaan on siis mirabilista oikein runsain määrin siemenestä kasvatettuina, pelargoneja talvetettuina, pistokkaina ja siemenestä istutettuina, mustasilmäsusannaa, peikonkakkaraa, kelloköynnöstäja ahkeraliisaa siemenestä eka kertaa. Katselen noita piskuisia taimiani joka päivä moneen kertaan ja ihailen niiden kasvua. Eivät nuo maitopurkkiruukut nyt niin nättejä tuossa keittiön tasolla ole mutta tiedän miten ylpeä taas olen, kun taimet vahvistuvat ja puhkeavat etupihalla kukkaan. Se on sellainen hassu intohimo. Minä haluan sitä paitsi aina kukkia niin runsain määrin, että vararikkoon menisin, jos ostaisin kaiken valmiina.

Huomaan etsiytyväni veden äärelle ja kauniisiin maisemiin ihan päivittäin. Pidän myös huolta, että vähintäänkin 10.000 lenkkiaskelta tulee koirien kanssa otettua. Se pitää huolta kunnosta ja siitä, etteivät seinät kaadu päälle, kun ei muualle nyt oikein pääse. Tässä kuva Haarajoen siirtolapuutarhan edestä virtaavasta joesta. Se oli varsin kaunis aamutuimaan.

Ajattelin muuten vinkata ilman kuvaa tällä kertaa sellaisesta asiasta, kuin pyykkietikasta. Olen sitä tehnyt yleensä valmiista öljyistä mutta nyt näin vinkin jossain lehdessä kokeilla sitruksen kuoria. Laitoin yhden osan vettä ja neljä osaa väkiviinaetikkaa tiiviseen purkkiin ja lisäsin mandariinin kuoret. Annoin muhia kannen alla seuraavaan päivään ja siivilöin pulloon. Oikein kunnon sitrustuoksu etikkaan tulikin ja käytän ilolla varsinkin pyyhe- ja lakanapyykkiin.

Viime päivityksen päätin kuvaan scilloista ja teen sen nytkin. Poimin eilen uuden kimpun koiralenkiltä ja jaksan hämmästellä tuota kaunista sinisen sävyä. Ilahduttavia ja sulostuttavia kukkia.

Oikein kivaa keskiviikkoiltaa!

Terveisin,

Satu

Satu Rantanen

Satu Rantanen on ideoita pursuava kotoilija. Hänen käsissään pienestäkin syntyy kaunista, eikä kauneus ole rahasta kiinni. Hän ajattelee näin: ”Kun katsoo tarkkaan huomaa, että tyhjästä voi todellakin nyhjäistä varsinkin iloa, eloa ja puuhastelua mukavaa.” Blogin aiheena on kaikenmoinen kotoilu, askartelu, tuunaaminen, leivonta, kokkailu ja puutarhanhoito – fiilispohjalta tietenkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu