Lukukokemukset kahdesta Peter Sandströmin kirjasta

Peter Sandsrömin Till dig som saknas on kiinnostava teos miehestä ja hänen perheestään lapsena, nuorena ja aikuisena Pohjanmaan Uudessakaarlepyyssä.
Itselleni Nyykaabi oli ensimmäinen virkatyöpaikkani lääkärinä 1980-luvun alussa. Sandströmin kirjan kuvaamat paikat Uudessakaarlepyyssä tuntuvatkin siten tutuilta: Brostuganit, Essot ja – tietysti – pienen kaupungin läpi virtaava joki ja sen rannat, ja sen ylittävä silta. Ja kirkko, ja muut rakennukset. Tori. Sen takana on vielä vanhaa puutalokaupunkiakin. Koulu. Niin, ja tulee kirjan kertoja sitten väliin Uudestakaarlepyystä Turkuunkin – ja kauemmas.

Kirja koostuu kuudesta toisiinsa liityvästä novellista. Itse asiassa se on romaani, jonka luvut ovat ilmavasti erillään. Pohjanmaan rannikkomaaseudun ihmiset piirtyvät esiin rohkeasti kuvattuina, itsensä näköisinä. Minua kosketti eniten kertojan kuvaus äidistään : ahkerasta, sinnikkäästä ihmisestä. Kertojan ja äidin yhdessä- ja erilläänolo onkin kirjan yksi keskeinen ihmissuhde. Muun muassa äitinsä kutomista matoista kertoja kertoo lämpimästi.

Luvun ”Tiikeri” olisin jättänyt pois. Se vaikuttaa jonkin verran kirjasta ulosmenevältä ja keinotekoiselta. Vähän alakuloista, mutta toisaalta ilmavaa on tekijän sanallinen kudonta. Parhaimmillaan Sandström on runolliseeppisessä kerronnassa, johon novellit muutamassa kohdassa nousevat. Siinä hänen tarinansa yltää hetkeksi siiville.

Här finns en personlig finlandsvensk bok om livet i ett hem i Österbotten. Jag rekommenderar boken till läsaren. Du får också liti bekanta dej med den österbottniska dialekten. He nu int tokå de svårt.  

 

Sandströmin Transparente Blanche on reilun parin sadan sivun romaani pojasta, ja aikamiehestä, joka käy uudestaan aikuisena kodissaan Pohjanmaan pikku kaupungissa, joka kirjassa on Nykarleby, Uusikaarlepyy. Perheen taloa asuu nyt hänen iäkäs äitinsä. Hän on pyytänyt pojan luokseen ajankohtaisten merkittävien asioiden vuoksi. Äiti on ”henkiparantaja”, joka pitkään ei ole toiminut kutsumuksessaan, mutta nyt haluaa jälleen kerran hoitaa sairasta, tämän äidille lähetetyn pyynnön jälkeen.

Omassa lukemisessani kirja alkoi saada kiinnostavan vedon noin sadan sivun jälkeen. Kertojan päällekkäis- ja lomittaismuistoihin rakentuvaa hieman haikeaa kerrontaa kannatti lukea. Joitakin kommentteja ja editointiehdotuksia tulee kuitenkin mieleen.

Nykyistä parempi kirjan nimi olisi ollut esimerkiksi Äppelgård, tai senkaltainen suomenruotsalainen nimi. Miksi tuo ranskankielinen, kirjan tematiikkaan nimenä vain vähän liittyvä sana?

Kustannustoimittaja olisi voinut myös pyytää, että maininnat kertojan kirjoittamista pop-kappaleteksteistä jätetään pois. Nuo puolisen tusinaa (tahattoman) koomista kappalekuvailua englanninkielisine nimineen eivät anna kirjalle lisäarvoa vaan vievät sitä.

Yksi töksähtävä kohta on se, jossa kertojan nuoruudentutun tytön isä, lääkäri, rupeaa puhumaan kertojalle, miehelle jota ei enää vuosikymmenten jälkeen varmuudella tunne, intiimeistä asioistaan. Tämä tuntuu päälle liimatulta.

Kirjan päähenkilön oma isä jää profiililtaan aika etäiseksi. Äiti alkaa piirtyä selvemmin. Kun kertojalla on lapsena ja aikuisenakaan vain harvoja ystäviä, on henkilövalikoima suppea.  Kertojan nuoruuden tyttöystävä jää melko kasvottomaksi. Olisiko kannattanut keskittyä vain äitiin, isään ja isän ystäviin. Missä muuten ovat äidin ystävättäret, onko heitä ollenkaan ?

Olen itse tutustunut tutkijana useamman vuoden aikana joihinkin henkiparantajiin, pariin heistä useiden tapaamisten pohjalta. He ovat kiinnostava ihmis- ja parantajaryhmä. On merkittävää, että Sandström on ottanut esiin tällaisen puolen kirjansa tärkeän henkilön elämässä. Kertojan äidin parannustyötä valmistellaan kertomuksessa pitkään. Kun se lopulta toteutuu, se ei kuitenkaan avaa uusia näkymiä kirjan henkilöiden todellisuudessa.

Merkittävää ja uskottavaa on kuvaus parista kertojan lapsuudenperheen miesystävästä. Nämä maalaismiehet ovat hahmoina juuri niitä, joita kaupungin torin vieressä olevassa kahvilassa voi tavata.

Kun kirjan tekijä on jonkin verran menossa aiempaa fantisoivampaan suuntaan, tuntuu tarpeettomalta, että hän käyttää kaupungin ja muissa paikan nimissä reaalinimityksiä. Kirja olisi voittanut, jos hän olisi siirtynyt kokonaan fiktiiviseen ympäristöön.

Kiinnostava kirja, mutta epätasaisesti toimitettu. Kerronnan keskitys olisi ollut tarpeen. Jonkinlaista lisädynamiikka ja liikettä kerrontaan kaipaisin. Peter Sandströmin kannattaisi siirtyä rohkeasti yhä fiktiivisempään suuntaan. Tai sitten keskittyä voimakkaammin pariin kolmeen henkilökuvaan.

savellyksia1

Lääkäritutkija, LT: väitellyt suomalaisesta kansanlääkinnästä, "jäsenkorjaajista" (Oulun yliopisto 1999). Tietokirja suomalaisesta kansanlääkinnästä "Jäsenet paikalleen, paha veri pois" (Yliopistopaino 1994). Kalevala-seuran tutkijan tunnuspalkinto v. 2016. Säveltäjä, FM, musiikkitiede (Åbo Akademi 2016). Julkaissut kolme soittamaansa omien sävellysten CD:tä, Compositions 1, 2 ja 3.Uusin levy Brige / Silta, julkaisija MSR Classics. Harrastukset: piirtää ja veistää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu