Joulu on jo ovella
Joulumuori on meillä hoitanut aikoinaan myös joulupukin virkaa. En koskaan edes yrittänyt uskotella pojallemme tarinaa oikeasta joulupukista, mutta tällainen pieni näytelmä lahjojen tuojasta kuului meilläkin jouluaattoon.
Nyt on aika virittäytyä joulutunnelmaan vaikkapa tämän kappaleen myötä:
”En etsi valtaa, loistoa”
Laulu: Sulo Saarits, säestys: Tauno Äikää, urut
Rauhaisaa joulunviettoa joka kotiin!
toivottaa Joulumuori
No minä kyl olen syyllistynyt – ehkä väärä sana – sanotaan, jotta olen vähän huijannut. Aikoinaan lapsiani ja nykyään lastenlapsia. Siis että joulupukki tuloo ja tuo lahjoja ja kilttinä kannattais olla. Kaksi vanhinta lapsenlasta ovat jo niin isoja, että heitä ei enää huijata, mutta kyllä hekin jouluaatosta ja joulupukista tykkäävät.
Hyvää joulua JouluMuorille!
Ilmoita asiaton viesti
Joulupukkiin liittyvä salaperäisyys liittyy meikäläisellä rakkaisiin lapsuusmuistoihin, ja sitä tahdoin tarjota myös omille lapsilleni, tekemättä sen suurempaa numeroa tuon hahmon olemassaolon luonteesta tms.
Ehkä rakkain joulumuistoni on seuraava: Monena jouluna Joulupukkia ei meinannut kuulua, jolloin isäni lähti ulos katsomaan, missä pukki viipyy, mutta juuri silloin pukki aina tulikin jotain toista kautta, niin ettei isä häntä nähnyt. Eräänä jouluna olimme siskoni kanssa toivoneet autorataa, jota pukki ei kuitenkaan tuonut. Kun isä sitten tuli kotiin, kävi ilmi, että hän oli tavannut Joulupukin, jolta oli unohtunut yksi paketti. Siellä oli Corgin autorata, jolla leikimme koko aattoillan. Jollain tavalla tuo, että isä oli tavannut pukin, oli minulle todiste pukin olemassaolosta.
Ilmoita asiaton viesti
🎄
Ilmoita asiaton viesti