Joulumuorin pieni tonttujuttu

Joulun rekvisiittaan kuuluu myös punainen tonttulakki kilikelloineen. Joulutonttuja esintyy koulujen kuusijuhlissa ja aikuisten pikkujoulujuhlissa. Joulukorteissa ja mainoksissa joulutonttu on yleinen aihe.

Kotiliesi-lehden nettisivuilta löytyy mielenkiintoinen juttu tonttujen historiasta:

Jutussa kerrotaan, että joulutontut ilmestyivät suomalaisten jouluun 1800-luvun loppupuolella.
Joulutonttuja satoja vuosia vanhempia ovat ns. vanhat tontut, joista on ensimmäinen maininta Mikael Agricolan Raamatun psalmin suomennoksessa vuonna 1551.

Sana ”tonttu” tulee ruotsin kielen sanasta ”tomte”, joka viittaa sanaan ”tontti”. Tonttujen uskottiin olevan tontin haltijoita, jotka pitivät huolta tontista. Tonttuja oli kohdeltava hyvin, huonosta kohtelusta oli seurauksena huono onni.
Uskonpuhdistajat eivät katsoneet hyvällä uskoa tonttuihin. Martin Luther piti tonttuja ja haltijoita paholaisen välikappaleina ja kehotti pappeja ajamaan tontut pois taloista.
Suomalaisten usko tonttuihin ei kuitenkaan hävinnyt.

Joulutonttuperinne Suomessa on saanut vaikutteita sekä vanhoista tontuista että ulkomaisista tontuista. Esimerkiksi joulutontun punaiseen asuun on ehkä vaikuttanut amerikkalainen punapukuinen joulupukki. Vanhojen tonttujen asut kuviteltiin yleensä harmaiksi.

Mauri ja Tarja Kunnaksen mainio piirros- ja tarinakirja SUOMALAINEN TONTTUKIRJA kertoo hauskasti tonttujen touhuista.

Ennen muinoin uskottiin monenlaisiin tonttuihin. Oli mm. kotitonttua, riihitonttua, jyvätonttua,  saunatonttua,tallitonttua ja myllytonttua.
Jouluyönä oli tapa viedä tontuille ruokaa tontun asuinpaikkaan. Tonttuja
palkittiin vuoden aikana tehdyistä hyvistä töistä. Tontut kuviteltiin vanhoiksi pieniksi
äijänkäppäniksi tai eukoiksi, jotka liikkuivat vasta kun ilta oli hämärtynyt. Tonttujen
uskottiin torjuvan vahinkoja ja tuottavan hyvää onnea. Jos tonttua loukattiin, alkoi tonttu mekastamaan ja kolistelemaan ja pelättiin, että hyvä onni on nyt mennyttä.
Tontuilla oli eriskummallisia nimiä kuten Sarapäkki, Motipää, Kivironttius, Tarapara, Pörönlörö ja Tinalinko.

Kunnaksen tonttukirjan viimeinen tarina kertoo saunatonttu Manusta, joka odottaa kovasti joulua, sillä silloin kaikki jouluruuat jätettiin yöksi pöytään saunatonttua varten.
”Tulispa taas joulu, että sais yölläkin syödä”, puheli Manu itsekseen joulua odotellessaan.

Hyvää ja herkullista joulua kaikillle!