Kesämuistoja Saaristomereltä
Kuvat ovat 80-luvulta, jolloin vietimme kesälomat saaristossa purjehtien.
Kuvat on ottanut Seppo Häkkänen.
+6
Sallitko sijaintitiedon käytön?
Alma Media voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua sisältöä, mainontaa ja säätietoja. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.
Tuttuja maisemia siltä ajalta kun oli purjeet, paatti talvehti Rymättylässä. – Vieläköhän Naantalissa on ravinteli Trappi?
Mukavaa mittumaaria Seija-Siskolle!
https://www.youtube.com/watch?v=RWxvLfBaG1c
Ilmoita asiaton viesti
Trappi on ja voi hyvin, mahtavia kala-annoksia.
Upeita kuvia Seija-Siskolla vähän näiltä hoodeilta, vaikkakin vähän pohjoiseen täältä. Oi Saaristomeri on!
Ilmoita asiaton viesti
”Oi Saaristomeri on!”
Kerran nähtiin venho, jossa oli punainen purje, eikä sellaista näkyä luulisi olevan olemassakaan.
https://www.youtube.com/watch?v=zExXFOTi3ZY
Ilmoita asiaton viesti
Ja oi se saariston vastapyydetty ja -savustettu kala, vieläkin tulee vesi kielelle. Sisämaassa sellaisesta voi vain uneksia.
Ilmoita asiaton viesti
Jurmossa kalastaja-Mattson tuli aina kampelaverkoilta aamuvarhain, perkasi lätyt kirveeniskuin rannassa ja pani savustumaan niin että tuoksu levisi yli venesataman. Suoraan saaristolaissavustamosta voipaperiin kääräisty lämmin kampela on jumalten ruokaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ou jee, mutta ostettiin joskus böcklingiäkin.
Tuomon sanoin: Hyvää Juhannusta saaristoon ja muuallekin!
Ilmoita asiaton viesti
Kalastaja-Mattson taitaa näkyäkin tuossa Jurmon kuvassa, siinä punaisen vajan sivustalla.
Ilmoita asiaton viesti
Joidenkin noiden Jurmon vajojen ulkoseinistä oli aikaisemmin lappu jossa oli käsinkirjoitettu ohje veneilijöille kahdella kielellä:
”Pissa inte här.
Älä kuse tähän.”
Tuo jaksoi huvittaa joka kerta.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan myös nähneeni tuon kyltin.
Ilmoita asiaton viesti
LOL. Du ska få min gamla potta när jag dör, ty där uppe hos Maria får man pinka i det fria..
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää juhannusta Seijalle ja muille myös!
Meidän kotisatamamme oli Lauttasaaressa. Jokaisella purjehdusmatkallamme poikkesimme Naantalissa, josta käsin kävimme Nousiaisissa moikkaamassa vanhempiani. Toinen ohittamaton paikka oli Gullkrona. Sinne houkutteli Erikssonien kalapuoti, josta sai tuoreita savustettuja kampeloita, ja rantasauna, siellä piti käydä joka kesä.
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/06/Image2-662.jpg
Kolmena kesänä purjehdimme Ruotsin vesille. Olemme käyneet omalla veneellä mm. Grisslehamnissa, Tukholmassa ja Nynäshamnissa.
Kenties olemme joskus olleet kansanne samaan aikaan samassa paikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Pidimme matkoistamme lokikirjaa, josta löytyykin nyt monia mielenkiintoisia tapahtumia.
Tässä yksi tapaus, joka sattui ollessamme ensimmäistä kertaa matkalla Jurmoon.
Olen kirjoittanut lokikirjaamme seuraavan kuvauksen tapahtumasta:
Purjehdus Nötöstä Jurmoon tiistaina 13.7.1982
Klo 9:40 Irti Nötön laiturista, purjeet ylös.
Päivä on aurinkoinen, luoteistuuli navakkaa. Matka edistyy hyvää vauhtia sivumyötäisessä, kunnes huomaan kiikarilla pienen moottoriveneen pyytävän apua airoa heiluttaen Utterharun pohjoispuolella.
Käynnistämme moottorin ja lähdemme auttamaan. Moottoriveneestä on hajonnut moottori, veneessä on kaksi aikuista ja kaksi lasta. Hinaamme veneen Nötöseen. Kuljemme pienen perämoottorin ja purjeiden avulla. Matkan teko on hidasta, mutta vajaan tunnin kuluttua olemme kaikki onnellisesti Nötössä.
Klo 11:45 lähdemme uudestaan matkaan Nötöstä purjeilla. Tuuli on hieman laantunut, mutta pääsemme hyvässä sivumyötäisessä Jurmoon.
Klo 14:25 Kiinni Jurmon yhteysaluslaiturissa.
Laitureissa ja aallonmurtajalla on noin 60 -70 venettä ja satama muistuttaa enemmän Hangon itäsatamaa kuin hiljaista ulkosaarta.
_______________________________________________________________________________________________
Silloinen venemme oli pieni 6-metrinen Helmsman 20, joten oli siinä ihmettelemistä, että hinaaminen onnistui.
Tuulen suunta oli sopiva niin, että pystyimme käyttämään purjeita apuna.
Kuvassa vene, jolla hinasimme moottorivenettä.
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/06/Image4-962.jpg
Tämä kuva on Velkuan Palvasta.
Ilmoita asiaton viesti
Hesarissa oli pari päivää sitten juttu saariston rengastiestä, jota nyt esiteltiin ”vaarallisena”. Tie on kapea eikä siinä ole piennaraluetta pyöräilijöille.
Voi hellanduudelo sentään! Tietenkin se on kapea, koska se on perinteikäs kylätie, ja juuri siksi se on niin viehättävä ja houkutteleva! Matkailu on hieno juttu, mutta miksi asioita aletaan vetää överiksi?
Tulipa mieleeni, että blogin kuvituksesta voisi inspiroitua paheksumaan rantarakentamista, koska venevajat ja varastot ovat ”aivan liian lähellä vesirajaa”. Luonnollinen rantaviiva rikkoutuu, ja lieneekö tuollainen rakentaminen edes turvallista? Haloo. HALÅÅ!
Olen ehta itäsuomalainen maakrapu, mutta olenpa vuosien varrella piipahtanut Kemiönsaaressa, Hiittisissä, Bengtskärissä, Paraisilla, Nauvossa, Korppoossa, Houtskarissa, Brändössä ja Ahvenanmaalla. Hyvää Juhannusta saaristoon ja muuallekin!
Ilmoita asiaton viesti
Mulle tulee sama ajatus joka kerta kun katselee idyllisiä vanhoja saaristolaiskyliä venevajoineen. Niiden venevajojen ja ranta-aittojen rakentaminen olisi nykyään mahdotonta.
Minusta on mielenkiintoista, etta kalastajakylissä asuinrakennukset ovat yleensä aina mahdollisimman kaukana rantaviivasta ja ylempänä saaren ”keskellä”. Tietysti ymmärrettävää kun keliolosuhteet voivat olla rajuja mutta nykyaikainen ihminen pyrkisi mahdollisimman lähelle rantaa, ei mahdollisimman kauas siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kerran satuin Porvooseen sellaisena ajankohtana, että jokivesi oli todella alhaalla. Ranta-aittojen editse olisi voinut kävellä kuivin jaloin. Saimaallahan vedenkorkeus vaihtelee rajusti vuodesta toiseen, ja metrikaupalla ”sisämaahan” jääneitä aittoja ihmetellessäni tajusin että samaa tapahtuu Itämeren rannikollakin.
https://kotimaanmatkailu.fi/wp-content/uploads/2015/07/porvoon-aitat.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä on tietenkin eri ilmiö mutta meilläpä on Suomen ainoa paikka, jossa voi havainnoida vuorovesi-ilmiötä. Tuossa on vanha silta joka on suosittu silakanlitkauspaikka. Aina yhtä ”yllättävää” kun kova virtaus ensin hiljenee ja sitten muuttaa suuntaansa päinvastaiseksi.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/01/03/stromman-kanava
Ilmoita asiaton viesti
Tuo pitää muistaa jos vielä joskus tulee ajeltua niillä seuduin.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaa ilmoittaa muutenkin jos ajelee täällä seuduin. Vaihdan sitten piharakennukseen uudet oljet ja pihasauna sekä sauhupönttö lämpiää kyllä pienellä varoitusajalla.
Ilmoita asiaton viesti
Sisämaassa asuneelle tuli opiskeluaikana ahaa-ilmiö kun pesi kasvonsa Porkkalan rannassa: merivesi on suolaista. Enkä hevillä unohda että luuli osaavansa soutaa mallikelpoisesti kunnes kokeili meriairoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Tampereelle Selkämeren rannalta opiskelemaan muuttaneelle tuli ahaa-ilmiö kun Pyhäjärven vesi oli paitsi lämmintä, ruskeaa niin myös makeaa. Sellaista kylpyveden oloista ja pehmeää, mukavan tuntuista.
Ilmoita asiaton viesti
Sää oot vissiin käyny Pynsällä uimassa? Mää oon viimetteeks käyny siä surhvilaiturilla ku sinne saa viärä koirakki.
Ilmoita asiaton viesti
Aik pali aikka siit mut vietetti kesäpäivi pulikoimas siin Rosendahli rannas opiskeluporukas pussikaljottelemas. Nii ja joskus otetti Dorikse jälkke mittari ja käytti jossai Nässyrannas naku-uinnil sekasse poja ja flika. 🙂
https://www.youtube.com/watch?v=lh_h-KdbBrE&list=RDlh_h-KdbBrE&start_radio=1
Ilmoita asiaton viesti
Ei vissiin ollut teologinen tiedekunta, eikä Tampereella taida ollakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja kuvia, tuttuja maisemia minullekin.Tosin tunnen paremmin Jurmoista (joita on 3 Suomessa) parhaiten tuon Brändön Jurmon.
Menimme sinne Vuosnaisten kauutta, jonne jätettiin auto. Lounas syötiin kuuluisassa Boriksen ravintolassa samalla kun odotettiin yhteysalusta, joka vei Jurmoon (ja jatkoi Ahvenanmaalle saakka).
Ilmoita asiaton viesti
Se saariston yhteysalus oli joskus nuorena uusi kokemus, toimii niin kuin nysse. Talvella on kai tarvittaessa jäänmurtaja?
Ilmoita asiaton viesti
Löysin valokuva-arkistostamme kuvan, jossa olemme yhteysaluksella matkalla Vuosnaisista Brändööhön heinäkuussa 1993.
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/06/Image2-429.jpg
Brändössä oli juuri avattu Gullvivan-saaristohotelli, jossa yövyimme.
Lisätty linkki:
http://www.hotellgullvivan.com/saaristohotelli-ravintola-gullvivan/
Olimme tällöin jo luopuneet purjeveneestä, kun purjehtiminen pienen lapsen kanssa oli meille liian riskaabelia.
Ilmoita asiaton viesti
Purjeveneily vaihtui soutuveneilyyn Mikkelin Pitkäjärvellä.
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/06/Image7-12.jpg
Juha soutelemassa juhannuksena 1995
Ilmoita asiaton viesti
Boris olikin mahtava persoona iänikuisessa kaftaanissaan. Mukava mies jolla oli hyvin omaperäinen huumorintaju siihen mittaan asti että jotkut suuttuivat kun eivät ymmärtäneet vitsiä. Safkat oli hinnoiteltu punnitsemalla lautanen ja kilohintakin riippui siitä oliko lautasella vain kasviksia, oliko lihaa tai kalaa tai sitten ”sitä sun tätä” eli näitä kaikkia. Boris ja Maris luopuivat ravintolanpidosta, en muista tarkalleen milloin mutta on siitä vuosia.
Brändön Jurmon kyläkaupasta on haettu täydennystä monet monituiset kerrat. Sen pohjoispuolella on useita syvärantaisia luonnonsatamia eikä ainakaan ruuhkat haittaa, mökkejä ei Ahvenanmaan puolella käytännössä ole ja veneitäkin vähän noilla kulmilla. Siitä aukeaa aava Selkämeri, joka on sitten taas ihan eri juttu kuin Saaristomeri. ei huonompi tai parempi mutta eri.
Brändön Jurmosta ostin ensimmäisen paattini, noin 10-vuotiaana. Rannalle lahoamaan nostettu vanha verkkovene ja siinä 1-pyttynen Wikström ajalta ennen sotia. Myyjän mukaan nimettiin paatti ”Österlundiksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, Jurmon/Brändön kalareissuista joita olemme saariston kesäasukkaina kymmeniä vuosia tehneet erityisesti elo-syyskuussa, on Boriksen poismenon myötä kadonnut tärkeä osa.
Mainittakoon niille joille asia ei ole tuttu, että ravintolan ruoka oli gourme-tasoa, ja kuten Janne totesi, hinta perustui seisovasta pöydästä valitun ruuan painoon ja lajiin.
Ravintolassa oli myös terassi, näköalat tietysti merelliset.
Ilmoita asiaton viesti
Faijan kanssa virvelöitiin noilla saarilla, yleensä haukea nousi ja paremmin kuin nykyään. Ja Ahvenanmaan puolella kun oltiin, kalastus oli luvatonta ja piti aina kuunnella tarkkaan jos vene lähestyy. Toisinaan vesialueen omistaja, tai sellaiseksi esiintyvä, narautti ja ajoi viereen umpivihaisena sättien. Tätä varten oli veneessä aina pullo miestä väkevämpää, kaverille keitettiin kaffenplöröt ja tunnelma valaistui. Loppu pullosta lähti aina äijän matkaan ja kalastusluvat oli sillä hoidettu.
Suhdetoimintaa ylläpidettiin landaamalla keväällä ensimmäiseksi Jurmon laituriin ja kutsuttiin äijät ”kaffelle”, poistuivat pikkutunneilla askel horjuen.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on aina ollut kontrahti jurmolaisen maan/vesialueiden omistajan kanssa. Samalta kalastajalta olemme vuokranneet saunamökin ja veneen.
Aikanaan serkuilla oli vuokrattuna kokonainen saarikin, Inderskär nimeltään, vähän kauempaa lähempää Ahvenanmaan pääsaarta.
Salakalassa on joskus kauan sitten oltu Lehmänklopeilla, rikos lienee vanhentunut.
Ikävää on, että meri ei ole enää entisensä, esim. Velkuassa vesi oli aikoinaan niin kirkasta, että pohjan saattoi erottaa noin 8 metrin syvyydestä. Rakkolevää, ”jodilevää”, joja on puhtaan veden merkki, kasvoi tuossakin syvyydessä.
Nykyään Itämeri lienee puhtaampi Uudenkaupungin pohjoispuolella.
Ilmoita asiaton viesti
80-luvun alun suolapulssia muistellaan vieläkin noilla huudeilla. Oikean syvänteen löytämällä turskaa nousi pilkillä niin paljon kun kehtasi ottaa, ja siinä Selkämeren etelälaidalla verkot pullistelivat kampeloita, molemmat suolaisen veden lajeja. On Selkämeren vesi edelleen erilaista, asian voi todeta kun saaristo loppuu siinä Jurmon pohjoispuolella ja aukeaa aava ”Haaparantaan saakka”. Lillklyndanin romahtamispisteessä oleva vanha luotsimaja vartioi korkealla kallion päällä kohtaa jossa saaret loppuvat.
Uudenkaupungin sisäsaariston veden rehevöitti ”Rikkihappo”, myöh. Kemira ja nyttemmin Yara siihen määrään asti, että mökinomistajat saivat joitain korvauksiakin. Niillä on siinä edustalla se lannoitetehtaaksi kutsuttu ympäristörikos, jonka kipsikasaa ei saatu olemaan falskaamatta mereen. Silloin kun laiva tuli, säkittämöön haalittiin duuniin kaikki kynnelle kykenevät laitapuolen kulkijat ja meitä koululaisia, sieltä sai oivat viikkorahat. Muistan aina ne jonot kellokortin leimauslaitteen edessä, leimata sai vasta kun viisari meni tasaan eikä minuuttiakaan ennen. Odottamaan voi toki mennä jo puoli tuntia ennen, joskus työnjohtaja tuli huutamaan ja hätistelemään kauemmas. Myöhemmin koin saman autotehtaalla. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”, lauloi Lasse Mårtenson
Lasse Mårtensonin (esitys ja sävellys) ja Junnu Vainion (sanoitus) kappale vuodelta 1988:
https://www.youtube.com/watch?v=v7PaXR20N0Y
”Mikään ei lie kovin tärkeää”.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään 6. heinäkuuta on runon ja suven päivä.
Päivän innoittamana kirjoitan tänne runoni vuosikymmenten takaa:
On kaunis kesäilta,
jo kaareutuu kuunsilta.
Puut hiljaa huminoi,
lintujen laulut soi.
Yöhön äänet hukkuu,
vain käki jossain kukkuu.
Metsä hiljenee,
ilma viilenee.
Kirjoitti Sesela 10v.
Ilmoita asiaton viesti