Suomi voi voittaa Venäjän lopullisesti ilman suruviestejä

Suomi voi voittaa Venäjän lopullisesti ilman suruviestejä

Vuonna 1912 syntynyt isäni, joka oli torpparin poika, oli mukana
talvisodan ihmeessä ja jatkosodan taisteluissa palvellen tykistössä. Isä laski tykistönkenraali Nenosen oppien mukaan tykin ammusten ratoja.
Isä haavoittui kraantinsirpaleesta kehkoihin ja palellutti toisen munuaisensa, joka poistettiin jatkosodan päätyttyä. Sotavammoistaan isä sai 20 prosentin sotainvaliditeetin, mikä ei millään muotoa ulkoisesti vaikeuttanut hänen arkielämäänsä.

Mutta minun arkea ja kasvua mieheksi isän sodassa kohtaamat julmuudet ja kärsimykset vaikeuttivat. Niiden heijastumat näkyivät isän surumielisyytenä ja kyvyttömyytenä nauttia ja riemuita omasta lapsestaan, minusta, vaikka synnyin monta vuotta äitini ainoan keskenmenon jälkeen vanhempani menetettyä jo toivonsa omasta, yhteisestä lapsesta. Syntyessäni vanhemmillani oli minua kaksi vuotta vanhempi adoptiotytär, joka oli tullut perheeseemme kahdeksankuukautisena.

Olin kolmivuotias vuonna 1955, kun muistan isän oksentaneen verta hänen keuhkoissaan olleen kranaatinsirpaleen liikkuessa. Muistan isän verisen suun ja äidin hädän.

Valmistuttuani lääkäriksi vuonna 1977 ymmärsin erittäin hyvin, että vanhempieni ainokaisena isä saisi minulta parhaan mahdollisen siirrännäismunuaisen, jos hänen ainoan munuaisensa toiminta heikkenisi hengenvaarallisesti. Isä kuitenkin eli yhdellä muinaisella 94-vuotiaaksi ilman munuaisongelmia. Viimeiset kaksi vuotta isä eli petipotilaana vanhainkodissa. Kuolemaansa asti isä tunnisti minut käydessäni häntä katsomassa. Kertoessani isälle vuonna 1917 syntyneen äitini, jonka kanssa isä avioitui vuonna 1943, kuolemasta vuonna 2002, vuoteessa makaavan isäni silmät kyyneltyivät ja hän nyökkäsi minulle merkiksi, että hän ymmärsi suruviestini ja jakoi sen kanssani.

Isäni sekä äitini kahden siskon sodankäyneet aviomiehet opettivat minulle jo varhain: ”Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais!” Tämän Venäjän presidentti Vladimir Putin on todistanut suorastaan kantapään kautta teurastamalla Ukrainan kansaa äärimmäisen julmalla tavalla. Pidänkin Putinia pahuuden ilmentymänä, kylmäverisenä ja tunteettomana tappajana.

Tukemalla Ukrainan ja sen kansan puolustussotaa Venäjää vastaan kaikin Isänmaamme käytössä olevin keinoin voimme haudata suomettumisleimamme lopullisesti ja taata todennäköisesti turvallisen elämän jälkeläisimmille vuosikymmeniksi. Tämä edellyttää myös uskottavan puolustuskykymme ja maanpuolustustahtomme jatkuvaa ja tinkimätöntä ylläpitoa yhteistyössä tulevien NATO -liittolaistemme kanssa, mikä on kansakuntamme paras tapa välttyä talvi- ja jatkosodan kuolonuhreilta ja suojella kansaamme sodan julmuuksilta ja äärimmäisiltä kärsimyksiltä. Kärsimyksiltä, joiden keskeltä Ukraina ja sen kansa on tänäkin aamuna herännyt uuteen, toiveikkaaseen päivään.

Slava Ukraini!

Seppo Mäkinen

LKT
Lasten- ja nuorisopsykiatrian sekä psykiatrian erikoislääkäri
Psykoterapeutti
Lääkintävänrikki

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu