Ensimmäinen matka Helsinkiin 60-luvun alussa

Se oli korpikylän pojalle kova juttu. Ei oikein uni tullut silmään kun matka lähestyi. Vanhin sisko Mailis oli ollut jo useamman vuoden töissä Helsingissä ja tuossa vaiheessa Vanosen kenkäkaupassa Kalliossa. Aune-täti oli Joensuussa vastassa ja syötti hyvin ennen yöjunaan nousua. Antoi liput ja saattoi oikeaan vaunuun. Kunnon höyryveturista oli kysymys ja matka kesti yli kymmenen tuntia. Pieksämäellä juna seisoi ainakin kaksi tuntia. Me siinä Annukka-siskon kanssa istuttiin kolmosluokan (näin muistelen, että oli kolmas luokka) penkeillä ja yritettiin torkkua. Jännitys tiheni kun aamulla alettiin lähestyä Helsinkiä. Mailis oli vastassa. Kansan paljous oli kuin Joensuun markkinoilla, jossa olin kerran päässyt käymään. Vihreät raitiotievaunut saivat meikäläisen leuat loksahtamaan. Maanantaina Mailis meni töihin ja jäimme ison kerrostalon pieneen asuntoon. Kun Mailis tuli töistä olimme keinuissa odottelemassa. Olimme odotelleet aamuyhdeksästä koska avainhan jäi tietenkin sisälle. Oli outo kulttuuri kun maalla kotona ei ollut edes lukkoja.

Mailis otti sitten seuraavina päivinä meidät mukaan varmuuden vuoksi kenkäkauppaan ja Karhupuistossa oli ihan mukava leikkiä ja ihmetellä. Ehdittiin toki viikon varrella käydä Seurasaaressa, eläintarhassa ja Linnanmäellä. Mukava muisto jäi Helsingin reissusta. Tosin Mailis lienee ollut huojentunut kun sai meidät saatettua lähtevään junaan ja pilli vihelsi viimeisen kerran. Kuvassa olemme senaatin torilla. Huom! Mailis oli ommellut Annukalle jakkupuvun ja osti minulle lyhytlahkeiset housut ja paidan. Kyllä kelpasi.