Joulupukki Kremlissä

Joulupukki on harmissaan maailman tilanteesta ja puhisee tontuille: ”On tämä tuas mallillaan. Mualiman mänö. Että laetto se halavatun Puuttini sotajookot nuapurisa kimppuun. On siinä yks Herodes. Vaen eepä riitä kaksvuotijjaat poekalapset. Tykit jyskkäen laettavat kaekki tuusan nuuskaksi.” Pukilla alkoi naama punoittaa entistä helakampana. Päätti valjastuttaa nopeimman lentoporonsa ja käväistä ennen aattoa Kremlissä. Nukuttuaan yön kunnolla, pukki lähti matkaan aamuriivanteella. Teki kuitenkin lyhyet tarkastuskäynnit Juuassa ja Kolilla. Juuassa kiinnosti saneeraukset Puu-Juuassa ja Kolilla uuden hotellin edistyminen. Niin nopea oli lentoporo, että pukki laskeutui Punaiselle torille hyvissä ajoin ennen illan pimenemistä. Vartijat yrittivät ensin hätistellä joulupukkia tiehensä, mutta kun heidän Pakkasukkonsa ilmaantui yhtäkkiä joulupukin tueksi, niin päästivät pukin sisälle.

Puuttini istui pitkän pöytänsä ääressä Euroopan kartta edessään ja hymisi Tiernapoikien värssyjä tapaillen ”Tuosta sisään ja tuosta ulos – siitä mun matkani pitää.” Värisevä sormi tökki Ukrainan kohtaa. Vladimir havahtui tuntiessaan kinkuntuoksuisen hengityksen lemahtavan selkänsä takaa. ”Se on kuule Puuttini sillä tavalla, että nyt oot männy liian pitkälle ja tästä ee hyvä seorroo.” Vladimir pyörähti ympäri ja näki pahimman painajaisen ilmaantuneen huoneeseen. Vladimir ei pelännyt mitään niin paljon kuin joulupukkia. Kepposteltuaan ja kiusattuaan muita hän oli jäänyt pienenä lähes joka joulu ilman lahjoja. ”Rastuit tavaritsi!”, yritti Puuttini höpöttää epätoivoinen virnistys naamallaan. ”Sinulla ee oo muita tavaritsija, kuin Likasankko Minskissä. Taejjanpa siellää pistäyttyy palluumatkalla. Lopeta justtiisa se ärhentely Ukraenassa. Tuommonen peli ei vetele. Vejät jookkosi poes ja määt korjoommaan jäläkesi. Voepi olla, että et silläkkää selevvii”. Puuttini värisi kuin haavan lehti. ”Niet harashoo, niet harashoo”, hän sopersi ja solahti pöydän alle.

Joulupukki otti kartan ja kolautti ennen lähtöään pöytään ison reiän sauvallaan. ”Elä kilimmuile siellä pöyvvän alla. Ota jouttuin punanen puhelin kätteen ja soeta Soekulle. Sanot, jotta taettaa olla paras lähttee kalappimmaan Ukraenasta”. Puuttini könysi pöydän alta näkyviin ja haparoi puhelimen käteensä. Hän sanoi toisessa päässä olevalle Soigunille juuri kuten Joulupukki oli pyytänyt. Joulupukki katsoi tuikeasti vielä kerran värisevää Puuttinia. Ottipa vielä tanakan judo-otteen ja paiskasi Vladimirin rähmälleen. ”Jos minun pittää joolun jäläkkeen tulla uuvesttaan, niin suat nähä, milassii ovat oekkeet juto-otteet”. Ovella seisova pakkasukko nyökytteli tyytyväisenä, kun joulupukki astui ulos ja hyppäsi rivakalla kymmenen metrin hypyllä lentoporonsa pulkkaan. Hävisi hetkessä taivaan sineen kohti Minskiä.