Vanha Huoltoasema

astelen kulunutta lattiaa kahdeksankymmentä luvulle

istumaan kellertävään – verhottomaan ikkunapöytään

valkoinen ajanhaman kuluttama kahvikuppi kädessäni

kaksi ahavoitunutta sänkikasvoa vilkaisee toiveikkaana

huomaan pettymyksen varjon – olen tuiki tuntematon

jatkavat keskusteluaan eilisestä ja toissapäiväisestä

veikkauspiste jököttää nurkassa lottokuponkeineen

vieressä olevan pajazzon olemassaoloa puolustaen

onko mikään muuttunut neljäänkymmeneen vuoteen

on – sisällä ei viipyile tupakansavun utuinen harmaus

22.10.2021/S.Turunen

PS. Eilen piipahdin pysähtyneeseen tilaan jääneellä huoltoasemalla. Teki vaikutuksen.