Vuosien vaihtuessa…

Vuoden pian vaihtuessa ja jo toisen Koronavuodenkin keväällä täyttyessä voi vaikka hiukan muistella menneitä. – Kohdattuja ihmisiä-ja tapahtumia…

 

Esim. muistan kun kuvanveiston harrastajana sain ensimmäisen kerran olla oikean kuvanveistäjän, Pauli Koskisen ohjauksessa. Hän ei kurkkunsa sotavamman takia pystynyt puhumaan, mutta savipuukko oli armoton, jolla hän osoitti mihin pitää lisätä savea ja mihin on tullut laitettua liikaa. Pakkasiltana työnsimme hänet mopoineen ”mäki-startilla” kotiaan kohti, jonka Niilo Tarvajärvi oli keräystempauksellaan sotaveteraanille järjestänyt ja rakennuttanut. Oli mielenkiintoista ja avartavaa jälkeenpäin nähdä televisiosta vanha mustavalkoinen ohjelmapätkä ko talon luovutus-ja tupaantulias-tilaisuudesta.

 

Muistuu mieleen myös iäkäs uskonnoton vapaa-ajattelija-veteraani, jota kävin aina joskus vanhankodissa morjestamassa. Kerran hän valitti että hänen kotirauhaansa häiritään. Sanoi että: ”Mustahelmat melskaavat saarnoineen ja virsineen ja nyt meinaavat vetää saarnakaapelinkin, suoraan kirkon saarnastuolista vanhainkotiin…?!” Kysyin hankkeesta johtajalta ja hän vastasi ylimielisesti, on täällä pari matkaradiotakin, jos ei kelpaa keskusradiosta (yksikanavainen) jumalan sanaa kuunnella. Päätimme käynnistää ”prosessin”, josta kirjoitin myöhemmin tämän, riimimuotoisen muistelon:

Saarnakaapeli

Halusivat kaapelin kirkostaan/Ei, ei aivan ylös taivaisiin vaan vanhainkotiin/varotoimeksi vanhoille vaivaisille/pelastusta ja hengellistä saattohoitoa ajattelivat/sillä loppusuoralla elon taiston/lienee vain yksi toive huoli/paratiisin porttien toinen, tuntematon puoli?

Kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaa/kotirauhaakin rikkoo/valittivat nuo pakanat/lääniin, korkeimpaankin/ Päinvastoin; diktatuuria pienen vähemmistön/valittajat itse enemmistön/pyhiä tunteita loukkaa/julisti monella palstalla lehti ja kuin vakuutena suuresta enemmistöstä saarnakuva, jossa kirkon penkeissä muutama vanhus/kaikki ne jotka sunnuntaisin/kirkon penkkiin ehtii/valittajat vikatiellä/hehkutti päätoimittaja vielä.

Ja kuten arvata saattaa/saarnakaapelin kannalla kaikki/niin tuomarit läänin/kuin neuvokset korkeimmankin/edun valvojat suuren enemmistön/kyllä nyt raikaakin virret niin perkeleesti/mustahelmatkin nurkissa melskaa/kuului äänellä oman vakaumuksen/mutta jotenkin alistuneesti.

Vaan jo nyt uutta asukasta vartoo tyhjennyt huone/nukkujaa/kaapelisaarnan kulijaa/sileäksi sijattu vuode…

Jo yli kymmenen vuotta olen asunut 5-vuotta sotineen sotaveteraanin rakentamassa talossa. – Kun aikoinaan häneltä yritettiin kysellä jotain sotareissusta, hän saattoi vastata vain, että jaa, se oli silloin kun lähdettiin Suur-Suomea tekemään… Saimme kerran läpi radioon kuuntelijan toivelistan ja sijoitin siihen tanssiravintelissa, Annikki Tähden laulamana kuulemani kappaleen ”Pienet kukkivat kummut.” – Seurauksena että hänen sotakaverinsa oli kuunnellut konsertin ja ko kappaleen, hurauttanut taksilla viinakaupan kautta tänne, sotakamunsa luo ja sanonut, että nyt otetaan Paavo pitkät huikat ja toisetkin. Tänäkin jouluna veimme kynttilän Paavon hautakummulle.

 

 

 

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu