Sherlock Holmes – ja ihana Jeremy Brett (1933-1995)

Tänä iltana katson Sherlock Holmes jakson nimeltä ”The Sign of Four”. Valmistaudun katsomishetkeen huolellisesti, sillä haluan uppoutua rauhassa tuohon jännittävään suosikkietsiväni maailmaan. Keitän vettä ja teen ison mukin kaakaota, avaan pienen karkkipussin ja käperryn karvaviltin alle sohvalle. Kirjoitan vain  tämän vikkelästi ensin.

Kun näin Jeremy Brettin esittämän Sherlock Holmesin ensimmäisen kerran, ihastuin häneen heti. – Hänen eleensä, puhetyylinsä, spontaanit reaktionsa, silmien liikehdintä, tietynlainen salaperäisyys ja karismaattinen olemus viehättävät minua edelleen. Kukaan ei ole mieleni teatterissa yltänyt hänen tasolleen valkokankaalla, töllössä tai millään screenillä. Tosielämässä varmaan olisin rakastunut häneen päätä pahkaa, jos siis hänen esittämänsä yksityisetsivä olisi ollut todellisuutta meidän kirkonkylällä joskus ennen muinoin. Tai jos olisin asunut tämän suuren etsiväneron naapurissa vanhanapiikana. Ymmärrän kuitenkin etten todennäköisesti olisi ollut hänen tyyppiään. Varmastikin hajamielisyyteni ja huono asioiden organisointikykyni olisivat saaneet hänet nyrpistämään komeaa nenäänsä heti alkuunsa. Hänhän on kaikessa täydellinen.

Mutta ei se mitään haittaa. Varmaan minuakin olisi alkanut ottaa päähän hänen pikkutarkkuutensa, joten tämmöinen etärakkaus aikakausien yli olkoon ihana, lopun elämääni kestävä unelma. Syy, miksi tämä suuri rakkauteni piti tunnustaa tässä on, että tämä juhannuksen aika on muinoin pyhitetty rakkaustaioille ja sen sortin asioille. Kyllä minä tykkään Aku Ankastakin, ja Pirates leffan Davy Jonesistakin, joten ne tulevat kakkosena ja kolmosena.

Olen ollut aivan raivoissani näistä uusista Sherlock Holmes tekeleistä. Elokuvissa hänet on väännetty äksönmieheksi (yök) ja telkkusarjoissa on roolissa ihan vääränlaiset näyttelijät… Tai no ehkä mielipiteisiini on syynä se, että olen niin täysin Jeremy Brett fani. 🙂

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu