Keskeneräisiä ajatuksia, kun kiire hellittää

Olen aivan häkeltynyt maailman luonnon tilasta. Uppouduin kuukaudeksi töihini, ja uutisten seuraaminen jäi. Nyt olen huolesta niin suunniltani, että en kykene tekemään ostopäätöksiäkään kaupassa. Musta listani kasvaa päivä päivältä. Kaikki missä on palmuöljyä (mm. Nutella ja muut kaakaolevitteet) ovat nyt uusin lisäys listaan. Orankien viimeiset asuinalueet ovat kohta mennyttä palmuöljytuotannon vuoksi. 

Brasilian viidakot on tulessa liiallisen hakkuun myötävaikutuksesta, mitä kaikkea ostoskoriini on mennytkään edistäen tuhoja? Kosmetiikka on ollut boikotissani jo parikymmentä vuotta eläinkokeiden vuoksi, googlaan hyllyjen välissä tietoa ostohetkellä varmistaakseni mitä voin ostaa. Lähikaupoissa keskellä korpea vaihtoehdot ovat vähissä. Muovia vältellessäni moni ostos jää tekemättä. Korjaan vanhoja vaatteita ja näytän siksi harakanpelätiltä. Hiusvärini on kasviväriä, mutta mietin onko noiden värikasvien viljely osaltaan syy viidakoiden tuhoon.

…uusin kirjani tulee painetuksi paperille, joka takaa sen olevan metsäystävällinen… – Mitä muuta minä vielä voisin tehdä pelastaakseni maailman? Huoleni sarvikuonoista ja norsuista on saanut minut miettimään, olisiko paikkani Afrikassa, huolehtimassa orvoista vauvasarvikuonoista. Niitä syötetään tuttipulloilla kun emoja tapetaan niiden sarvien vuoksi. Kiire jonkun projektin parissa pitää näköjään ihmismielen kaukana maailman ongelmista, eli kiire lienee syy näihin maailman suuriin ongelmiin. Kiireen vuoksi emme aina jaksa ajatella ja välittää, varsinkaan ryhtyä sanoista tekoihin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu