Mitä isompi litium akku…

…sitä isompi läjä jätöstä on väännetty hymyssä suin toisten lautaselle.

“One of the biggest environmental problems caused by our endless hunger for the latest and smartest devices is a growing mineral crisis, particularly those needed to make our batteries,” Christina Valimaki an analyst at Elsevier, told UK’s Wired.

One of the side effects of lithium mining is water pollution: the process of mining can affect local water supplies, potentially poisoning communities. Yet chemical leakage is also a major concern when it comes to lithium mining. The lithium carbonate extraction process harms the soil, and can cause air pollution. There are also concerns around how to recycle it. Eco-nonprofit Friends of the Earth notes that lithium recycling is fraught, as the metal is “toxic, highly reactive and flammable.”

Koko artikkeli.

Makeissa vesissä Chilessä ja Kiinassa eläimistöä kuolee nyt näiden tehoakkujen valmistukseen liittyvien kaivostoimintojen aiheuttamiin myrkytyksiin. Artikkeleita aiheesta löytyy paljon.

En ala paasata aiheesta, mutta olen hirveän huolestunut tästä tehokkaaasta siirtymisestä sähköautoiluun, siinä on merkkejä hölmöläisten peiton jatkamisesta.

Mm. jaguaari juo tänä päivänä Etelä-Amerikassa litiumkaivosten myrkyttämää jokivettä. Smilodon ja sapelipussikissa Thylacosmilus kuolivat sukupuuttoon kauan sitten muista syistä.

Kerään materiaaleja muinoin sukupuuttoon kuolleista suurista nisäkkäistä, mutta näyttää siltä että egomme pönkittäminen mahtavilla katumaastureilla on osaltaan suuresti edesauttamassa seuraavan eläinlajien massiivisen sukupuuttoaallon etenemistä tällä planeetalla.

On sanomattoman surullista katsottavaa, kun politikointi puhdistaa maapalloa yhdellä taholla ja kääntää takapuolensa toisaalle eikä osaa pyyhkiä sitä. Onneksi on keksijöitä, jotka tekevät kaikkensa kehittääkseen vetyautoteknologiaa turvallisemmaksi (…nykyisen tietämykseni mukaan, ja uskallan vaihtaa mielipidettä,jos vielä älykkäämpiä ratkaisuja aletaan keksiä.)

Homotherium latidens

On ehkä luonnon kannalta samantekevää, kuinka monta sukupuuttoon kuollutta eläinlajia ehdin elämäni aikana piirtää. Mutta ehkä kuvilla voi saada aikaan ajatuksien kääntämistä siihen, että havahdutaan tajuamaan mitä kaikkea on jo menetetty ja mitä on vielä kenties pelastettavissa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu