Saapasjalkakissa ja Hemingwayn kissat

Mielestäni yksi parhaista saduista on tämä tarina kissasta, joka oveluudellaan hankkii köyhälle myllärinpojalle linnan maineen päivineen.

Vaikka tuo tarina aikoinaan levisi majataloissa ja pubeissa Ranskan maalta ympäri Euroopan, se muutti muotoaan, mutta perusidea säilyi. Olin kylläkin hyvin pettynyt innolla odottamaani Disney tiimin käsikirjoittamaan ”disneyversioon”.

Kun itse kuulin sadun joskus pienenä, se eli ja kasvoi hataran muistin ja vilkkaan mielikuvituksen siivittämänä ihan omaksi versiokseni. Enkä muunlaisessa muodossa osaa sitä lapsille kertoakaan.

Mutta millaisia satuja kissoista onkaan ympäri maailman, siitä aion jonakin päivänä alkaa ottaa selvää. Tässä on nyt niin jännittävät viikot kun odotan kissanpentua taloon saapuvaksi joulukuussa. Hemingwayn kissa, laivakissa ja onnenkissa. Pikku naukujaa on siunattu useammilla varpailla kuin muita kissoja.

Kirjailija Hemingway rakasti monivarpaisia kissoja ja olen kuullut hänen nimeään kantavassa museossa kulkee tänäkin päivänä monivarpaisia kissoja. Siksi nämä luonnonoikut tunnetaankin myös nimellä hemingwayn kissa.

Laivoissa suosittiin laivakissana monivarpaisia kissoja, sillä myrskyissä me pysyivät paremmin kiinni köysissä peukalomaisella otteellaan, ja siksi niitä kutsuttiin myös onnenkissoiksi.

Tällä kissanpoikasella ei ole vielä nimeä, kun se selviää vasta kun näkee sen tässä uudessa kodissaan. Kissan ilmeet kertovat mikä nimi sille sopii.

Monifatsius Sotku Ykkönen sotki paikkoja mutta liikkeet olivat arvokkaat, Gollbolteri oli pomo, Titti oli talvella Töttö koska muuttui aina pörrökarvaiseksi, Vanha Kissa näytti jo pienenä vanhalta, Nöpö oli nöpönenäinen ja kiltti.

Näin unta että uusi kissanpoika oli jo tuvassa valkoisen pahvilaatikon vieressä (edellisen kissan leikkiloota) ja huomasimme että kun se tuijotti jotakin esinettä lattialla, se liikahti. ”Hei, katsokaa, nyt se tuijottaa tuota dublopalikkaa!” ja silloin vihreä dublopalikka alkoi siirtyä pöydän luota kohti sohvaa.

Monivarpaisuus ei kissaa haittaa, mutta ylimääräisten varpaiden kynnet saattavat kasvaa pitkiksi ja kippuralle. Niitä pitää saamieni tietojen mukaan tarkkailla ja varovasti nipsiä lyhemmiksi, etteivät ala painaa ihoa.

Ehkä tämä kissanpentu ei sitten osaakaan siirrellä tavaroita tahdonvoimalla, mutta ei se haittaa, varmasti sillä on näet ihan muita ikiomia persoonallisia vahvuuksiaan. Meillä kaikilla on.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu