Virtuaalinen kuvitusnäyttely

Vanhoja töitä muistellen:

Yksityiskohta öljyvärimaalauksesta ”Olof Tawast” (öljy kankaalle, 2015). Öljyvärit ovat mielestäni värien aatelistoa.

Kiputyttö (Suomalaiset taruolennot, 2017) kuvassa päästin innostukseni käsien piirtämisessä valloilleen.

Pieni merenneito (sadun kuvitusta teoksesta ”Olipa kerran”, 2019). Kirjoitin tarinasta oman versioni. Kun H.C. Andersen kirjoitti oman merenneito-kertomuksensa, nojasi hän ideassa vanhaan Friedrich de la Motte Fouguen teokseen ”Undine”. Myytit kauniista vedenneidoista pohjautuvat vanhoihin kansantaruihin.

…olen unohtanut tämän teoksen valmistumisvuoden, se on kummitädin seinällä. Voi sitä silti sujuvasti katsella. Teos on ensimmäinen ”asetelmani”, missä on kippoja, vaasi ja kukkia ym. Ruusut jäivät kesken.

Jokin näissä vanhoissa pikkutauluissani on alkanut taas viehättää minua. Ehkä se hirmuinen innostus ja ideoiden tulva nuorempana muistuu niistä mieleen. Keskittyneisyys, kärsivällisyys, yksityiskohtaisuus. – Ne ovat niitä juttuja, mitä ei ole nykypäivän kiireisissä aikatauluissa ja minibudjeteissa mahdollista tuoda esiin kuvitustyösuunnitelmissa. Valitettavasti. Kaikki pitää tehdä nopeasti.

Yksityiskohta teoksesta ”Catharina de la Motte”. Öljy kankaalle. Teos on ollut useampaan kertaan yleisön toiveesta näytteillä Wetterhoffin Talossa Hämeenlinnassa vuosina 2016-2019. Nyt se on taulupussissa tuossa nurkassa odottamassa korjausta. Kissanpoika kiipesi kehystä pitkin ja teki tauluun naarmun…

Mammutteja, kokeilin kerran tietokoneella taiteilua. Koko tiedosto on hävinnyt, mutta tämmöinen pieni kuva oli jäänyt kuin ihmeen kaupalla talteen yhteen blogiini.

Osakuva öljyvärityöstä nimeltä ”Dorotea von Essen af Zellie”. Dorotean hauta löytyy kuulema jostain Turun seudulta ja hän on sukututkimuksen mukaan muinainen esiäitini. Nimesin tuon kissanpoikasen taulussa hänen mukaansa.

Tiedättekö, mikä on Para? Se on talon emännän rakentama tikkujalkainen otus, joka käy öisin naapurin navetassa maito- ja voivarkaissa. Se pystyy liikkumaan, koska emäntä on lahjoittanut sille osan omasta sielustaan. Tällaisena se näyttäytyi piirustuspöydälläni, kun kuvitin teosta ”Suomalaiset taruolennot” (2017).

Hyvää pääsiäisen aikaa! Minä odottelen luonnontieteellisten museoiden aukeamista. Kaikki onkin tällä hetkellä jumissa.