Ihmisten johtamista asioiden johtamisen rinnalle- vai peräti tilalle?

Luin tänään Etelä-Suomen Sanomista (14.3.2021) mielenkiintoisesta kokeilusta, jossa työ- ja organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa kokeilee 12 eri työtä vuoden aikana. Pääsyy kokeilulle on saada kokemusta omaan asiantuntijatehtävään. Samassa artikkelissa käsiteltiin työelämän murrosta.

Artikkelissa puhuttiin työmarkkinoiden muutoksesta työntekijävetoisemmaksi. Työntekijöillä on mahdollista valita paremmin omia mieltymyksiä vastaavaa työtä. Tämä on aivan totta ja myös sote-alalla monet työntekijät ovat ryhtyneet keikkailemaan sen vuoksi, että voivat näin paremmin vaikuttaa muun muassa työaikoihinsa. Mielestäni tähän asiaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siitä näkökulmasta, miksi työntekijät kokevat keikkailun takaavan heille paremmat vaikutusmahdollisuudet, kuin määräaikainen tai vakituinen työsuhde?

Sahimaa sanoo, että kymmenen vuoden työuraa yhdessä työpaikassa voidaan pitää jämähtämisenä. Itse en näe siinä mitään vikaa, että samassa työssä viihdytään pitkään, ja nimenomaan viihdytään: Hyvässä työpaikassa on kohtuullisen työmäärä, omaa ammatillista osaamistaan voi kehittää, yhteistoiminta on luontevaa ja toiminta oikeudenmukaista. Työn sisältö on mielekästä ja tarpeeksi haastavaa ja työssä pystyy oppimaan uutta. Lisäksi työvälineet sekä -ympäristö on turvallinen ja kunnossa. Kaikilla näillä luodaan toisiaan tukeva työyhteisö ja myönteinen ilmapiiri. Kukapa tämmöisessä työpaikassa ei haluaisi olla pysyvästi? Alan asiantuntijana etenkin teoreettisella tasolla Sahimaa puhuu siitä, että johtamisen tulisi olla enemmän ihmiskeskeistä eikä asiakeskeistä.

Olen itsekin lukenut työ- ja organisaatiopsykologiaa perusopintojen verran, joten ymmärrän tiettyjä perusasioita motivaation ja työn mielekkyyden kehittymisessä. Lisäksi termit asioiden johtaminen (management) ja ihmisten johtaminen (leadership) ovat tuttuja opintojen sekä työn kautta. Tuntuu, että etenkin sote-organisaatioiden johtaminen on hyvin hierarkista ja asioiden johtamiseen keskittyvää. Kauniissa puheissa mainitaan voimavarakeskeisyys, työntekijöiden osallistaminen ja huomiointi sekä työhyvinvointiin liittyvät asiat. Ikäväkseni täytyy todeta, että harvemmin näihin konkreettisia keinoja näkee, paitsi yksittäisten esimiesten taholta. Toiminta voisi olla systemaattisempaa ja koko organisaation käsittävää, ja syy ei välttämättä ole yksittäisten esimiesten toiminnassa vaan laajemmin organisaation toimintakulttuurissa.

Luulen, että monet organisaatiot alkavat hiljalleen työvoimapulan kasvaessa herätä tähän asiaan, että johtamiskulttuurin on muututtava. Uudet sukupolvet vaativat erilaista otetta johtamiseen sekä työelämän kehittämiseen. Työelämä on muuttunut vaativammaksi niin työntekijöille kuin myös työnantajaorganisaatioille. Ei voi olla niin, että tehokkuutta haetaan pelkästään työntekijöiden selkänahasta repimällä.  Etenkin asiantuntijavaltaisilla aloilla on entistä enemmän pidettävä huolta siitä tärkeimmästä työn toteutumisen edellytyksestä : ihmisestä joka työtä tekee. Heitä pitää johtaa ihmisinä.

Tehokkuutta työstä voidaan hakea muillakin tavoin kuin antamalla tulostavoitteita, kellottamalla ja vaatimalla lisää. Parempia tuloksia voi saavuttaa myös antamalla ihmisten ottaa osaa oman työnsä kehittämiseen sekä antamalla myös vastuuta. Toki tavoitteita pitää olla, sekä johtajuutta, mutta johtajan asema on muuttunut: hänen tulee toimia enemmän valmentajana, kulkien työntekijöiden rinnalla. Lisäksi tavoitteita tulisi asettaa yhdessä. Näin myös tavoitteet voivat toteutua, koska kaikki osallistuvat niiden asettamiseen ja ymmärtävät asetetut tavoitteet sekä miten niitä tavoitellaan.

Työelämän muutokset eivät ole helppoja kummallekaan osapuolelle: johtajuudelle asetetaan täysin uusia tavoitteita, kun samalla mietimme alaistaitoja yhdessä esimiestaitojen rinnalla. Kuitenkin näen, että vuorovaikutus on ainoa mahdollinen keino tähän kahden kauppaan.

 

+4
Siru Heromaa-Karjalainen
Sosialidemokraatit Lahti
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen 33-vuotias Lahtelainen sairaanhoitaja. Työskentelen tällä hetkellä edunvalvontatehtävissä työnantajaorganisaatiossamme, toimin Tehyn ammattiosaston puheenjohtajana sekä luottamusmiehenä. Päivittäiseen työhöni kuuluu neuvottelutoiminnan johtaminen ammattiosastossamme, Tehyläisten edunvalvonta sekä työelämän edistäminen erilaisissa muutoshankkeissa. Lisäksi opiskelen Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden maisteriksi, suuntautumiseni on hoitotyön johtaminen. Sote-kenttä on murroksessa monesta suunnasta, ja pidän nykytrendiä niin johtamisen kuin työelämän kuormittavuuden näkökulmasta huolestuttavana. Haluan olla rakentamassa parempaa työelämää.

Tämän lisäksi minua kiinnostaa äitinä ja Lahtelaisena alueeni asiat sekä hyvinvointi. Sote-ammattilaisena olen erityisen kiinnostunut lasten ja nuorten terveydestä sekä hyvinvoinnista. Myös tasa-arvoasioiden toteutuminen kunnassa on tärkeää, niin sukupuolen, alueellisen ja eri ryhmien välillä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu