Paikallinen sopiminen sekä neuvottelukulttuurin luominen

Olen pari vuotta ollut mukana ammattiosastomme neuvottelutoiminnassa, kokenut YT- neuvottelut sekä useita paikallisia neuvotteluita eri neuvottelukumppaneiden kanssa. Hieman huolestuneena ja yllättyneenäkin olen seurannut keskustelua paikallisen sopimisen ympärillä. Nyt viimeisimpänä kuuluu uutisia Teknologiateollisuuden osittaisesta irtautumisesta työehtosopimusjärjestelmästä.

Näen asiassa parikin puolta. Nykyiset työehtosopimukset kyllä sallivat hyvinkin vapaasti sopia paikallisesti asioista, mutta ylöspäin. Eli aina voidaan sopia minimityöehtoja paremmin. En ole lukenut vielä yhtään sellaista artikkelia, missä työnantajapuoli avaisi tarkemmin ja konkreettisemmin, mitä tämä työehtosopimuksista irroittautuminen lisämahdollistaa paremmin kuin nykyinen järjestelmä? Jos sanotaan että aito paikallinen sopiminen lisääntyy niin mitä se tarkoittaa? Ja mitä sopiminen ylipäätään tarkoittaa? Nyt  käy niin, että työntekijät ilman liittoja järjestäytyvät työpaikalla ja neuvottelevat työnantajan kanssa työehdoista. Mielestäni asetelma on hyvin epäreilu, koska työntekijät asettuvat alisteiseen asemaan tässä kuviossa väistämättä.

Neuvottelu- aito sellainen – on kahden kauppa. Kaksi tasavertaista neuvottelukumppania yhdessä etsivät parhaan molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Jos liittona on ollut vaikea neuvotella työnantajan kanssa (kuten voin kokemuksesta sanoa), niin en haluaisi olla siinä neuvottelupöydässä työntekijän roolissa, kun tuki omalle agendalle on mahdollisesti olematon. Tämä kertoo mielestäni myös paljon neuvottelukulttuurista.

Toki, työntekijöillä on eräs valtti, jonka työehtosopimukset takaa – työrauha. Ilman työehtosopimuksia, ei ole myöskään taetta työrauhausta. Tämä tarkoittaa, että tyytymättömyyttä voidaan osoittaa paljon herkemmin esimerkiksi lakkoilemalla. Voin veikata, että jos sopiminen ei ole aitoa ja molempia osapuolia tyydyttävää, luvassa voi olla työntekijäkentältä kaaosta ja työtaisteluja. Pysymällä työehtosopimuksen piirissä, työnantajat myös ostavat työrauhan työpaikoilleen.

Haluaisin saada suoraa puhetta siitä, minkälaista joustoa paikallisen sopimisen lisäämisellä aidosti halutaan? Jos pyrkimyksenä on lisätä kilpailukykyä alentamalla työntekijöiden palkkoja, se pitää sanoa reilusti ääneen. Korona-aikana sekin on ymmärrettävää, että tämmöiselle voi tulla tarvetta työnantajien puolesta. Tämä on eräs uhkakuva, joka on myös ääneen sanottu. Itse en ainakaan keksi, minkälaisesta joustosta pitäisi neuvotella nykyisiä työehtoja paremmin (myös työntekijän näkökulmasta), ilman että se ei nykyisellä järjestelmällä onnistuisi, joten väistämättä herää epäilys työehtojen heikentämisestä.

Lisäksi mielestäni on myös kyse yhdestä tärkeimmästä asiasta, mikä on edellytys millekään sopimiselle: neuvottelukulttuurista. Ollaanko nyt ajamassa aitoa, molemmat puolet huomioon ottavaa neuvottelutoimintaa, vai sanelupolitiikkaa?

 

+1
Siru Heromaa-Karjalainen
Sosialidemokraatit Lahti
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen 33-vuotias Lahtelainen sairaanhoitaja. Työskentelen tällä hetkellä edunvalvontatehtävissä työnantajaorganisaatiossamme, toimin Tehyn ammattiosaston puheenjohtajana sekä luottamusmiehenä. Päivittäiseen työhöni kuuluu neuvottelutoiminnan johtaminen ammattiosastossamme, Tehyläisten edunvalvonta sekä työelämän edistäminen erilaisissa muutoshankkeissa. Lisäksi opiskelen Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden maisteriksi, suuntautumiseni on hoitotyön johtaminen. Sote-kenttä on murroksessa monesta suunnasta, ja pidän nykytrendiä niin johtamisen kuin työelämän kuormittavuuden näkökulmasta huolestuttavana. Haluan olla rakentamassa parempaa työelämää.

Tämän lisäksi minua kiinnostaa äitinä ja Lahtelaisena alueeni asiat sekä hyvinvointi. Sote-ammattilaisena olen erityisen kiinnostunut lasten ja nuorten terveydestä sekä hyvinvoinnista. Myös tasa-arvoasioiden toteutuminen kunnassa on tärkeää, niin sukupuolen, alueellisen ja eri ryhmien välillä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu