Vappu – Suomalaisen työn juhlassa paljastuvat luokkaerot sekä yhteiskunnan piilevät puutteet

Tänä viikonloppuna vietettiin vappua, joka on ollut vuodesta 1944 lähtien useimmille ammattiryhmille virallinen vapaapäivä, sekä virallinen liputuspäivä vuodesta 1978. Vapulla on pitkät perinteet sekä erilaisia merkityksiä riippuen siitä, mitä aikakautta on eletty ja missäpäin Suomea on asunut. Itselläni ensimmäisenä mieleen tulee vapusta ”työväen juhla”, ja yksi näkyvimmistä elementeistä vapussa onkin ollut poliittiset tapahtumat, kulkueet sekä marssit. Toinen näkyvä elementti on koulutuksen juhliminen juhlimalla ylioppilaita – se vuoden ainoa päivä kun itsekin pääsen kokeilemaan vieläkö lakki mahtuu päähäni.

Vapussa piileekin sen moninaisen juhlimisen vuoksi luokkaerojen ilmentyminen, joka ei näy päälle päin mutta raottamalla iloisen juhlinnan verhoa tämä paljastuu. Luin artikkelia Raisa Mattilan tarinasta tavallisen lahtelaisen duunariperheen lapsesta yliopiston käyneeksi akateemikoksi, joka asuu Helsingissä. Hän kuvasi hyvin tätä ilmiötä etenkin vapun juhlimisen kautta. Siinä missä akateemisten perheiden lapsille on selviö, että käydään moikkaamassa äitiä vappupiknikillä kun hänkin on aina siellä, duunariperheen lapsi saattaa olla ainoa ylioppilas koko suvussa. Tämänkaltaisia vappuperinteitä ei ole muodostunut, vaan hänen vappunsa on voinut olla lapsuudessa hyvin toisenlainen. Toisaalta, vappuna juhlivat kaikki suomalaiset, yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Perhetausta, sekä etenkin vanhempien koulutus määrittelee paljon sitä, minkälainen on tapa juhlia pyhiä. Se voi myös määritellä  laajemmin koko elämänkatsomusta, ainakin lapsuudessa ja nuoruudessa.

Tämän vuoksi koulutuksen tärkeyttä ei voi korostaa. Toisinaan tuntuu, että Suomessa koulutusta pidetään selviönä. Koulutus liittyy olennaisena osana vapun viettoon, ja samalla se kietoutuu yhteiskunnan luokkien näkymättömään, mutta silti näkyvään verkostoon.  Koulutus on tutkitusti avain parempaan sosioekonomiseen asemaan, terveyteen, hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin. Tämän vuoksi koulutusleikkauksista tulee pidättäytyä, päin vastoin mahdollisuuksia tulee lisätä. Samoin kouluterveydenhuoltoon tulee panostaa. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ja kiusaaminen vaativat työtä myös koulutuksen saralla, joten koulun roolia ei tässäkään sovi unohtaa.

Koulutusurat periytyvät ja osa terveyseroista voidaan vielä selittää koulutustasojen eroilla. Tavoite tulee kuitenkin olla, että me emme yhteiskunnallisesti luo näitä eroja sellaisilla asioilla, joihin pystyisimme vaikuttamaan.

0
Siru Heromaa-Karjalainen
Sosialidemokraatit Lahti
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen 34-vuotias Lahtelainen sairaanhoitaja. Työskentelen tällä hetkellä edunvalvontatehtävissä työnantajaorganisaatiossamme, toimin Tehyn ammattiosaston puheenjohtajana sekä luottamusmiehenä. Päivittäiseen työhöni kuuluu neuvottelutoiminnan johtaminen ammattiosastossamme, Tehyläisten edunvalvonta sekä työelämän edistäminen erilaisissa muutoshankkeissa. Lisäksi opiskelen Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden maisteriksi, suuntautumiseni on hoitotyön johtaminen. Sote-kenttä on murroksessa monesta suunnasta, ja pidän nykytrendiä niin johtamisen kuin työelämän kuormittavuuden näkökulmasta huolestuttavana. Haluan olla rakentamassa parempaa työelämää.

Tämän lisäksi minua kiinnostaa äitinä ja Lahtelaisena alueeni asiat sekä hyvinvointi. Sote-ammattilaisena olen erityisen kiinnostunut lasten ja nuorten terveydestä sekä hyvinvoinnista. Myös tasa-arvoasioiden toteutuminen kunnassa on tärkeää, niin sukupuolen, alueellisen ja eri ryhmien välillä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu