Vuorovaikutus on taitolaji, etenkin näin vaalien alla

Mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle?

Tämän kysymyksen esitti aikanaan filosofi Esa Saarinen. Itse kuulin sen luottamusmies-perusopintojen kurssilla, kun mietimme neuvottelutaitoja. Tämä lausahdus sekä sen merkitys on jäänyt mieleeni ja olen pyrkinyt noudattamaan sen pohjimmaista ajatusta työssäni sekä elämässäni – joskus onnistuen ja joskus en. Aion noudattaa tätä ohjetta myös jatkossakin, koska olen huomannut sen kantavan paljon paremmin eteenpäin.

 

”Joskus myös on vaan myönnettävä, että toinen ihminen on hankala ja minä en voi asialle mitään vaikka miten toimisin.”

 

Perimmäinen ajatus on, että ihmisten läsnäolo, mielentila ja asenne vaikuttavat meidän käymiimme vuorovaikutustilanteisiin hyvin paljon, mutta ainoa asia mihin minä voin itse vaikuttaa on oma käytökseni. On hyvin helppo lähteä toisen syyttelyn tielle ja alkaa etsimään muista vikoja, kun sen sijaan pitäisi miettiä sitä, oliko omalla toiminnalla osuutta ristiriitatilanteen syntymisessä tai sen ratkaisemattomuudessa. Itse ainakin opettelen edelleen tätä taitoa. Uskon kuitenkin, että tämän puutteen huomaaminen on lähtökohta itsensä kehittämiselle.

Voin todeta omakohtaisesti, että minulla on ollut useita huonoja vuorovaikutustilanteita tiettyjen henkilöiden kanssa. Jopa siinä määrin, että aloin pelkäämään näitä kohtaamisia, koska mietin mitä vastapuoli seuraavaksi laukoo. Huomasin, että tämä varautuneisuus sekä ennakkoasenteellisuus pilasi monesti omalta osaltani tulevat keskustelut, olinhan jo etukäteen leimannut tilanteen epäonnistumaan ja käyttäydyin myös sen mukaisesti, osin tiedostamatta. Huomattuani tämän päätin muuttaa omaa asennettani ja toimintaani tilanteessa. Pian huomasin vastapuolen siirtyvän pelaamaan samaa peliä kanssani. On paljon helpompi puhua asioista joista on eri mieltä kun puhutaan asioista eikä henkilöidä niitä.

Edellä kuvattu on ideaalitilanne, mutta ei takuu onnistuneelle vuorovaikutukselle. Joskus myös on vaan myönnettävä, että toinen ihminen on hankala ja minä en voi asialle mitään vaikka miten toimisin.

Miksi nostan tämän asian nyt esille? Vaalit lähestyvät ja tämä näkyy myös valtakunnan politiikassa. Tiedossa on myös, että Lahdenkin päätöksenteossa on ollut vuorovaikutuksen sekä yhteistyön haasteita. Haluan muistuttaa, että me itse määrittelemme keskusteluiden sävelen. Olen myös huolissani kasvavasta vihapuheesta, joka kohdistuu etenkin naisehdokkaisiin ja naispoliitikkoihin. Kuntalaiset toivovat rakentavaa keskustelua, samoin toivovat myös ehdokkaat. Kukaan muu ei voi täyttää tätä toivetta, kuin meistä jokainen itse omalta osaltamme.

Siru Heromaa-Karjalainen
Sosialidemokraatit Lahti

Olen 34-vuotias Lahtelainen sairaanhoitaja. Työskentelen tällä hetkellä edunvalvontatehtävissä työnantajaorganisaatiossamme, toimin Tehyn ammattiosaston puheenjohtajana sekä luottamusmiehenä ja projektivastaavana henkilöstöstrategian parissa. Päivittäiseen työhöni kuuluu neuvottelutoiminnan johtaminen ammattiosastossamme, Tehyläisten edunvalvonta sekä työelämän edistäminen erilaisissa muutoshankkeissa. Toimin lisäksi Tehyn hallituksessa. Opiskelen tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden maisteriksi, suuntautumiseni on hoitotyön johtaminen. Sote-kenttä on murroksessa monesta suunnasta ja pidän nykytrendiä niin johtamisen kuin työelämän kuormittavuuden näkökulmasta huolestuttavana. Haluan olla rakentamassa parempaa työelämää.

Tämän lisäksi minua kiinnostaa äitinä ja Lahtelaisena alueeni asiat sekä hyvinvointi. Sote-ammattilaisena olen erityisen kiinnostunut lasten ja nuorten terveydestä sekä hyvinvoinnista. Myös tasa-arvoasioiden toteutuminen kunnassa on tärkeää, niin sukupuolen, alueellisen ja eri ryhmien välillä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu