Wilma Murron Euroopan mestaruus on neljäs suomalaisen mestaruus seiväshypyssä EM-kisoissa
Eilen koimme suuria suomalaisia yleisurheiluhetkiä, kun Wilma Murto voitti Münchenissä seiväshypyn Euroopan mestaruuden uudella Suomen ennätyksellä 485.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 60-vuotta edellisestä suomalaisen saavuttamasta Euroopan mestaruudesta seiväshypyssä. Vuoden 1962 EM-kisoissa Belgradissa voitti Pentti Nikula seiväshypyn tuloksella 480.
Kaksissa edellissä EM-kisoissa 1954 Bernissa ja 1958 Tukholmassa Eeles Landström voitti Euroopan mestaruuden tuloksilla 440 ja 450.
Suomen EM- mitalit seiväshypyssä edellä mainittujen mestaruuksien lisäksi
1934 pronssimitali John Lindroth
1950 hopeamitali Valto Olenius ja pronssimitali Jukka Piironen
1954 pronssimitali Jukka Piironen
1962 pronssimitali Kauko Nyström
1978 hopeamitali Antti Kalliomäki ja pronssimitali Rauli Pudas
Seiväshyppy EM-kisoissa 1934-2022 .
***
Tapa , millä Wilma Murto voitti illalla Euroopan mestaruuden hakee vertaistaan. Wilma Murto paransi samassa kilpailussa kolme kertaa naisten seiväshypyn Suomen ennätystä.
Wilma Murron Euroopan mestaruus katkaisi samalla Suomen yleisurheilun mitalittoman kauden arvokisoissa. Suomi on jäänyt yleisurheilussa mitalitta viime vuosina perätysten monissa arvokisoissa . Kesäolympiakisat Tokio 2020 (2021) ja Rio 2016, ja MM-kisat Eugene 2022, Doha 2019 ja Lontoo 2017 ja EM-kisat Berliini 2018 .
Juu, harvinaisen hieno ja mieltä nostattava kisa. Hauska yksityiskohta, että noista blogistin mainitsemista suomalaisista Euroopan mestareista Wilmalla on paras voittotulos.
Kyllähän Wilma on ennenkin suurkisoissa pärjännyt ihan mukavasti, mutta tämänkertainen tason nosto oli hämmästyttävä. Samaan aikaan moukarinaiset jäivät mitalitta, vaikka 73-metrinen olisi riittänyt voittoon ja 71,60 pronssiin. Toisaalta Azerbaidžanin Skydan heitti karsinnassa lähes 75 m ja nyt jäi neljänneksi neljä metriä heikommalla tuloksella, joten ei tason säilyttäminen tiukassa paikassa aina muiltakaan onnistu.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä 1960 Rooman kesäolympiakisoissa miesten seiväshypyssä voittotulos oli 470. Myöhemmin 1960-luvulla tuli sitten lasikuituseiväs, joka
nosti sitten tulostasoa roimasti
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Nikulan 480 kai kuitenkin tuli lasikuidulla.
Ilmoita asiaton viesti
Joo. Vuonna 1962 Nikulan ME tuli lasikuituseipäällä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/lasikuitu-kohotti-pentti-nikulan-maagisiin-me-korkeuksiin
Ilmoita asiaton viesti
Kesäolympiakisojen historiassa ei montaa suomalaisnimeä löydy seiväshypyn mitaliluettelosta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Pole_vault_at_the_Olympics#Medalists
1948 Lontoo hopeamitali Erkki Kataja
1960 Rooma pronssimitali Eeles Landström
1976 Montreal hopeamitali Antti Kalliomäki
Ilmoita asiaton viesti
Ennen vanhaan amerikkalaiset dominoivat seiväshyppyä. Ensimmäinen USA:n ulkopuolinen olympiavoittaja oli Wolfgang Nordwig 1972 (ja tuolloinkin amerikkalaiset valittivat, että Bob Seagrenilta vietiin voitto kieltämällä viime hetkellä hänen käyttämänsä seiväs).
Ilmoita asiaton viesti
Olympiahistoriassa asia ”selitetään” näin
https://olympics.com/en/athletes/wolfgang-nordwig
Ilmoita asiaton viesti
Eikö minun pitänyt jo ottaa etäisyyttä loputtomaan tv-urheilun tarjontaan? Enkö mielessäni kritisoinut MM- ja EM-kisojen järjestämistä samana kesänä? Onneksi annoin eilen vapaapäivän sisäiselle nyrpistelijälleni, ja katsoin seiväshyppykisan alusta loppuun!
Lähikuvat Wilma Murron kasvoista kisan kestäessä kertoivat rauhallisuudesta, jopa levollisuudesta. Lajihan on piinallinen siinä mielessä, että kilpailun kestoa ei voi etukäteen tietää, ja kunkin urheilijan kisasuoritusten väli voi pitkittyä hyvinkin epämääräisesti. Kaikesta tästä huolimatta on kyettävä keskittymään. Wilma Murrolla on huippu-urheilijan psyyke, ja siitä on hyvä jatkaa.
Lisää lähikuvia: kun Wilma Murto onnistui voittohypyssään – mikä se varsinaisesti lienee ollutkaan – hänen kilpasiskojensa kasvoilta kuvastui ilo! Onko lajiperhe todella niin tiivis ja urheilijoiden solidaarisuus niin vahva, että kaverin menestys tuntuu – kulunutta agraarisanontaa käyttääkseni – satavan omaankin laariin?
Ilmoita asiaton viesti
Tuon sanonnan holtiton ryöstäytyminen alkuperäisestä merkityksestään voisi olla hyvä tutkimusaihe kielen sosiologeille.
Ilmoita asiaton viesti
Graduja ja väitöksiä on varmasti tehty turhemmistakin aiheista.
Ilmoita asiaton viesti
Belgradin EM-kisat vuonna ’62 olivat ensimmäiset, joita katsoin telkkarista. Ehdin jo naureskella, että Murto voittaa samalla tuloksella kuin Nikula, mutta eihän se hänelle riittänyt…
Tokion olympiakisoissa ’64 seiväshyppy kesti yhdeksän tuntia (!). USA:n Fred Hansen voitti. Ymmärrettävästi Mexicon voittajaa Seagrenia harmitti, kun kultaa ei tullut Münchenissä, mutta sinä päivänä Nordwig oli kyllä selvästi paras.
60-luvun tähdistä muistuu mieleen myös karmea tapaus, jossa ulkoratojen ensimmäinen viiden metrin ylittäjä Brian Sternberg halvautui loppuiäkseen huvitellessaan trampoliinilla.
Ilmoita asiaton viesti
1972 Münchenin kisoista jäi mieleen terroristihyökkäys Isaraelin joukkuetta kohtaan ja Suomen menestyksen lisäksi mm. miesten keihäänheiton ratkeaminen 2 cm:llä.
https://olympics.com/en/olympic-games/munich-1972/results/athletics/javelin-throw-men
Ja toinen oli salin puolelta, miesten koripallon loppuottelu ratkaisu
https://yle.fi/urheilu/3-8827511
–>väärä joukkue voitti olympiakultaa
Ilmoita asiaton viesti
”1972 Münchenin kisoista jäi mieleen”
– se, että Lasse Viren äänsi kisakaupungin nimen ”Mynssen”
– se, että menestyin Joka Poika -lehden järjestämässä olympiamitaliveikkauksessa niin hyvin, että palkintona minulle toimitettiin pöytämallin jalkapallopeli
– se, että Suomi saavutti pronssia nykyaikaisen 5-ottelun joukkuekilpailussa
– se, että pitkätukkainen ja viiksekäs Mark Spitz hallitsi uintia suvereenisti – nimenomaan ilman uimalakkia
Ilmoita asiaton viesti
Lusis sai aika erikoisen sarjan täyteen: neljä peräkkäistä Euroopan mestaruutta ja olympiamitaleja yksi kutakin väriä.
Ilmoita asiaton viesti
Jānis Lūsis oli latvialainen keihäänheittäjä ja olympiavoittaja. Lūsis edusti Neuvostoliittoa neljissä kesäolympialaisissa.
Montako olympia- ja muuta arvokisamitalia nykyiset Baltian maat toivat Neuvostoliitolle vv. 1952-1992. Onko jossain valmista listausta ?
https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_Union_at_the_Olympics#Medal_tables
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliiton hajoaminen teki kansainvälisessä urheilussa pärjäämisen ”meille muille” yhä vaikeammaksi. Yhtäkkiä arvokisoissa vilisi – tietysti venäläisten ohella – azerbaidzhanilaisia painijoita ynnä muita kovin eksoottisilta vaikuttaneita kilpailijoita, jotka usein olivat omien lajiensa huippuja. Muutosta ei tohdittu lännessä pitää epäreiluna, vaikka mieli olisi tehnytkin.
Ilmoita asiaton viesti
Aloin seurata yleisurheilua 1970-luvulla, ja noilta ajoilta mieleen tulevat heti ainakin Jüri Tarmak, Jaak Uudmäe, Jüri Tamm, Janis Doninš, Dainis Kula, mutta varmasti oli paljon muitakin.
Jüri Tarmak oli kuitenkin tietääkseni ensimmäinen virolainen yleisurheilun olympiavoittaja (1972, korkeushyppy).
Ilmoita asiaton viesti
Viime syksynä kävin Munchenissa muutaman päivän reissulla. Kävelin tuolla urheilualueellakin ja mieltäni lämmitti kun näin tienviitan Kolehmainenweg ja Hanneksesta oli kyse.
Ilmoita asiaton viesti