Valokuvat ajan kuvina
Käsityksemme menneistä ajoista perustuu usein kuviin ja kuvataiteeseen. Vanhimmat säilyneet maalaukset ovat tietenkin kalliomaalaukset. Tieten muistia virkistämään tehtyjä kuvia lienee säilynyt 1400-luvulta länsimaissa. Itämailla kuvia on uudistettu ajan saatossa, joten kuva-aihe saattaa olla reilusti vanhempi kuin säilyneet versiot.
Kuvien avulla parhaimmin tiedämme entisajan olosuhteista. Kuvissa on kuvattu ihmisiä, eläimiä ja kasveja sekä myös aikansa infrastruktuuria. Kuvien avulla ja yhdistämällä kuviin eri aikakausilta säilynyttä kirjoitusta, tiedämme nykyään entisajan elämästä ja olosuhteista melko paljon. Tietoa ovat levittäneet televisio ja elokuvat, joten tieto ei ole vain muutaman ihmisen hallussa, vaan jokaisen kiinnostuneen ulottuvilla paremmin kuin koskaan ihmisen historiassa aiemmin.
Ihminen eläessään tottuu pitämään omaa aikaansa ja sen ilmiöitä itsestään selviönä. Ajattelemme, että menneisyydessä on elänyt joitakin muita ihmisiä ja tämä, mitä meillä on jonkinlainen vakio, josta voimme tietää kaiken aikaa.
Olen valokuvausharrastuksen myötä voinut todeta, että valokuva saattaa olla oman aikansa ja paikkansa ainutlaatuinen tallenne jo muutaman vuoden kuluttua kuvaushetkestä. Ympäristömme muuttuu koko ajan ja muuttumisen voi parhaimmin havaita tallennetusta kuvasta.
On ilmeisesti melko satunnaista, mitkä valokuvat jäävät elämään ja kertomaan aikakaudestaan. Nykyään valokuvataan enemmän kuin koskaan ja kuvaaminen on tavallaan koko kansan harrastuksena. Kuvien säilyttämisestä ja arkistoinnista ei kuule puhuttavan paljon, mitä hiljaisuus asian tiimoilla tarkoittaa? Suomessa tarvitaan instanssi, joka ottaa tärkeiden ajankuvavalokuvien säilyttämisen ja arkistokelpoisuudesta huolehtimisen kontolleen. Heitän pallon Suomen valokuvataiteen museon suuntaan idean jatkokäsittelemiseksi.
Tähän mennessä suomalaisia valokuvia on säilytetty jonkin verran ja niitä on tuotu myös suuren yleisön nähtäville internet-näyttelyissä. Kun verkkomaksaminen kehittyy, valokuvamuseokäynti verkossa voisi myös maksaa hieman, jolloin toiminnasta voisi olla myös tuottoja.
Laitan blogikirjoituksen kuvitukseksi ilmeisesti vanhimman Suomessa otetun valokuvan noin 170 vuoden takaa, kuva on otettu Tampereella.
Valokuvia on koottu suuret määrä kirjoihin. Taideteollinen korkeakoulu julkaisee sarjaa nimeltä Musta taide ja esittelee kussakin teoksessa jonkin nimetyn taiteilija kuvia vain esimerkkeinä muutama Ulla JOkisaln Leikin varjo ja Hannula & Hinkka Valokuva taiteeksi ym. Kyse on sarjasta, jonka voi tilata.
Vanhin kotoani löytyvä kirja, jossa paljon valokuvia. Sen aiheena Suomalaisia koteja, on vuodelta 1921, Werner Söderström kustantajana. Otavakin on julkaissut monia valokuvakirjoja menneiltä ajoilta. Kuvia löytyy ja niitä on taltioitu paljonkin 1800 luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Varmasti on mennyt hukkaankin jotain, jolla olisi merkitystä. Valokuvaaminen on viime vuosiin saakka ollut ammattilaisten työtä, vasta hiljan on tapahtunut muutos eivätkä kuvat niin laadukkaita ole kuin ammattilaisen jäljiltä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuvaus_Suomessa
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoija tuo esille tärkeän asiaan liittyvän huomion. Kirjat varmastikin säilyvät paremmin kuin ehkä yksittäiset valokuvat. Amatöörivalokuvia säilyttävät perheet ja suvut kukin omiaan. Joskus käy niin, että hyväkään valokuvaaja ei esittäydy ammattikuvaajana, jolloin jää suvun kontolle arvioida kuvien tärkeys ja merkitys. Tuo on todella vaikea tehtävä, koska usein tärkeyksiä ei huomata muutoinkaan tuoreeltaan, vaan vasta sitten, kun aikaa on hieman kulunut.
Tuon edellä mainitun vuoksi olisi mielekästä, että jokin instanssi ottaisi tehtäväksi olla valokuvauksen ja valokuva-arkistoinnin ylin instanssi. Tuo asia ei sulje pois kenenkään harrastusta, ja en tietenkään tarkoita, että kaikkien harrastajien kuvat pitäisi sinänsä tallentaa. Paljon varmasti saa lentää ja lentääkin ns. digiavaruuteen ja digitaaliseen mustaan aukkoon.
Ajattelen asiaa siltä kannalta, että tuo blogikirjoitukseni kuvitus ja muut vanhat valokuvat voivat olla niin huikea elämys kuin ne ovat. Olisi hyvä tarjota huikeita elämyksiä myös tulevaisuudessa. Mainitsen vielä, että valokuvat voivat olla elämyksiä, mutta ne ovat myös merkittävä dokumentaatio ajasta.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on myös tärkeää niin vanhat elokuvat kertovat paljon sen aikaisesta moraalista ja ajattelusta.
Ainutlaatuista oli nähdä vanha mykkä suomi elokuva jossa sankari ajoi moottoriveneellä kilpakosijan soutuveneen yli merellä ja jolle saaren asukkaat hurrasivat.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhojen elokuvien mukaan näyttääkin siltä, että yleisöt saa hurraamaan mille tahansa, niillä ei ole moraalia.
Sen vuoksi tärkeää on sellaisen ihmisen, joka korottaa äänensä ylitse muiden, sivistys, lukeneisuus, oppineisuus ja moraalitaju.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt olet ymmärtänyt väärin.
Kyllä filmi kuvastaa mikä silloin oli hyväksyttyä.
Suomen ensimmäiset lentäjät Santahaminassa nuoret vänrikit lukeneet huvittelivat kaksitasoilla matalalla lentäen säikyttelivät hevosia laitumella ja oli hauskaa.
On suuri ero mikä tänään on hauskaa mm henki on arvokkaampaa tänään kun normaali ihminen ei juuri kuollutta näe.
Ilmoita asiaton viesti
Ehei sitä ensimmäistä kuvaa nyt sentään Tampereella otettu! http://jooel.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/135…
Näin turkulaisena piti korjata 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Hei Tarja!
Kiitos viestistäsi ja kiinnostavasta kirjoituksestasi, jossa oli paljon hyviä pointteja.
Yritin vastata kommentoimalla suoraan blogiisi, mutta jostain syystä se ei onnistunut – sivulla ei siis auennut kommentointimahdollisuutta, vaikka kirjauduin ja klikkasin kommentointilinkkiä. Olisikin mukavaa, jos viitsisit mainita blogissasi, että vastasimme kysymykseen.
Olemme täysin samaa mieltä, että kuvilla on merkittävä rooli siinä, millainen käsitys meillä ja tulevilla polvilla on menneistä ajoista, ja nimenomaan valokuvalla on tässä erityinen rooli, koska se on teknisesti niin tarkka dokumentti tallennetusta hetkestä. Olemme samaa mieltä myös siitä, että amatöörienkin ottamat kuvat voivat ajan kuluessa muodostua merkittäviksi historiallisiksi dokumenteiksi, vaikka ne olisikin ehkä otettu ajatuksena vain tallentaa mukava hetki muistoksi.
Pohdit, miksi kuvien säilyttämisestä ja arkistoinnista ei silti juuri puhuta ja toivoit Suomeen tahoa, joka ottaisi kontolleen ajankuvavalokuvien säilyttämisen. Iloksesi voin kertoa, että me olemme jo nyt taho, joka puhuu ja kouluttaa valokuvien säilyttämisestä ja myös itse säilyttää paitsi valokuvataidetta myös harrastajien ja amatöörien valokuvia, jotka itseasiassa muodostavat merkittävän osan yli kolmen miljoonan valokuvan kokoelmastamme. Nettisivultamme löytyy aiheesta runsaasti tietoa.
”Museon kokoelmia täydennetään jatkuvasti. Museo huolehtii siitä, että kokoelmiin hankitaan alueelliselta, kulttuuriselta ja sosiaaliselta sisällöltään sekä taidearvoltaan monipuolisia aineistoja. Siten museo voi tarjota tutkimuksen käyttöön erilaisia aineistoja ja rinnastaa näyttelyissään valokuvakulttuurin kuvastoa ja esineistöä taiteen kontekstissa tuotettuihin kuviin. Suomen valokuvataiteen museo ottaa vastaan myös lahjoituksia. Lahjoitus voi olla valokuvia, albumeita, valokuvaajien päiväkirjoja, valokuvakirjallisuutta, kameroita ja muuta valokuvaajiin ja valokuvaukseen liittyvää esineistöä ja aineistoa. Lahjoituksesta neuvotellaan museon kanssa.” http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/kokoelmat/ko…
Mikäli haluat perehtyä tuotakin syvällisemmin kokoelmapolitiikkaamme, löytyy siitä rutkasti tietoa tuolta: http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/kokoelmat/ko…
Kirjoitit myös mahdollisuudesta esittää valokuvia verkossa. Se on näin 2000-luvulla erittäin tärkeä juttu, mitä pohdimme ja kehitämme jatkuvasti. Verkkonäyttelyissä on tietenkin aina otettava tekijänoikeudet huomioon. Siitä huolimatta meillä on jo nyt erilaisia palveluita, joissa voi selata kokoelmissamme olevia kuvia. Kehitämme ja täydennämme niitä jatkuvasti.
Kuvia vapaasti selattavaksi ja käytettäväksi Flickrissä: https://www.flickr.com/photos/valokuvataiteenmuseo…
Kuvia vapaasti selattavaksi Kuvia kaikille -palvelussa: http://kuviakaikille.valokuvataiteenmuseo.fi/kuvat/
Verkkonäyttelyitä löytyy myös tuolta: http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/ve…
Eli vastauksena ihmetykseesi siitä, miksi asioista ei puhuta: kyllä puhutaan ja kyllä tehdään, niin paljon kuin resurssimme suinkin antavat myötä. Ja vaikka ihan kaikkia valokuvia emme voi säilytystilan rajallisuuden vuoksi ottaa vastaan, niin autamme myös yksityishenkilöitä säilyttämään valokuvia esimerkiksi tämänkaltaisilla ohjeilla: http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/valokuvien-s… Lisäksi koulutamme museoiden henkilökuntaa, jotta esimerkiksi muissakin kuin valokuvaan erikoistuneissa erikois- ja maakuntamuseoissakin olisi tarvittava osaaminen ko. aihepiiriin liittyvien valokuvien oikeaoppiseen säilyttämiseen.
Ystävällisin terveisin,
Heikki Pölönen
Valokuvataiteen museon viestintäasiantuntija
PS. Nettisivultamme löytyy lisätietoa myös kuvasta, jota käytit blogikirjoituksessasi – ilman meitä siitäkään ei tiedettäisi niin paljoa, kuin nyt: http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/component/co…
—
Heikki Pölönen
Viestinnän asiantuntija | Communication Expert
Suomen valokuvataiteen museo | The Finnish Museum of Photography
Ilmoita asiaton viesti